Siloiteltu totuus ja hauen kieli

Jotkut asiat saavat muistelemaan aikaa ennen Äiskän sairastumista. Aiemmin saattoi käydä niin, että joku  aivan pieni tapaus toi minulle vanhat muistot mieleen, ja itkuhan siinä pääsi. On nimittäin aika kova pala todeta, että iso osa ennen sairastumista olleesta hyvästä on kadonnut. Ja harmitus omasta ja rakkaimpansa puolesta. Joskus vessa- tai saunareissulla sitten taas tuli Äiskälle se harmitus. Sitten usein itkettiin yhdessä. Nykyään tilanteeseen on jo niin paljon tottunut, että tällaista sattuu harvemmin. Vaan enpä minä nykyään halua katsella vanhoja valokuviakaan. Tulee vain paha mieli. Matka nuoruuden kaikkivoipaisuudesta vanhuuden vaippahoitoisuuteen on niin lyhyt! Nykyään muistot tulevat enemmänkin haikeina tunteina menneitä aikoja kohtaan.

Näin kävi eilenkin. Lehmon Laptoni oli käynyt verkoilla ja toi kaksi neljän kilon haukea, hyväntahtoinen mies kun on. Eilen kaverini Hanskin kanssa fileoitiin kalat, jauhettiin ja jaettiin lihat. Niinpä tänään meillä olikin aterialla

haukimureketta ja currykastiketta

mureke

700 g jauhettua haukea

4 dl kuohukermaa

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

1 tl muskottipähkinää

Sekoita ainekset hyvin. Kaada uunivuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa 45 minuuttia. Tarjoile perunoiden ja currykastikkeen kera.

currykastike

loraus öljyä

3 rkl vehnäjauhoja

2 tl currya

1 tl mustapippuria

1 kalaliemikuutio

5 dl maitoa

Kuumenna öljy kattilassa. Pyörittele vehnäjauhoja ja currya hetken aikaa öljyssä. Pane kalaliemikuutio kattilaan. Lisää vähän kerrassaan maito koko ajan hämmentäen. Mausta mustapippurilla. Keitä pienellä tulella hämmennellen kunnes kastike sakenee sopivasti. Tarjoile perunoiden ja kalamurekkeen kera.

Ihan syötävää äänin 2 - 1. Itse asiassa tuo ihan syötävää tuli Juniorilta, minusta se oli jopa hyvää. Äiskä ei suostunut maistamaan muuta kuin perunoita ja kastiketta.

Tämä oli siloiteltu versio. Todellisuus meni tuossa tarinan keskivaiheilla hieman toisin. Hauen jauhamisen jälkeen kyselin kavereilta hyviä vinkkejä, mitä voisi jauhetusta hauesta tehdä. Heleen neuvoi tekemään haukiquenelleja, ja Chef Jones kertoi quenellien olevan herkullisi. Kun lisäksi serkkulikka Trondheimistä kehotti valmistamaan keitettyjä kalapullia, oli valinta valmis - quenellejä. Heleenin ohje oli varsin suurpiirteinen, mutta samalla yksinkertainen ja yksinkertaisuus oli vielä järkeenkäyvästi perusteltu.

Suora lainaus Heleen's Hobbies -blogista:

"Kalamurekkeen porteiini kypsyessään riittää sitomaan taikinan, joten kananmunia tai edes valkuaisia ei tarvita: maku on huomattavasti parempi.
Maukkaisiin haukiquenelleihin riittää siis raaka-aineiksi yhtä paljon hienonnettua haukea ja kuohukermaa, mausteeksi suolaa ja pippuria. Halutessaan ripaus cayennepippuria ja muskottipähkinää."

Yllä olevalla ohjeella aloitin. Saman verran kalaa ja kermaa. Siitä aloitettin ja ensimmäinen havainto oli, että on niin luirua taikinaa, että en millään saa jähmettymään, vaikka kuinka varovasti lämmittäisin. Onneksi oli haukea jauhettuna vielä 300 grammaa lisää. Ei muuta kuin ensimmäiset kokeilut kompostiin ja uusi yritys jäykemmällä seoksella. Vähän parempi, mutta mössöksi meni vieläkin. Vielä yritin siivilöidä ylimääräistä kosteutta pois, mutta ei auttanut. Vaan se auttoi, kun kaadoin koko mössön maustamisen jälkeen uunivuokaan ja paistoin reilun puoli tuntia 200 asteeessa. Oli tullut kehitetyksi ihan uusi kalaruuan resepti!  Kastike onnistui ensimmäisellä yrityksellä ja tykättiin kokonaisuudesta juuri noin, niin kuin kerroinkin. Vaan olisipa mukavaa, jos Heleen kävisi valaisemassa, mikä meni pieleen.

Ja se alussa mainittu mieleen tullut muisto näkyy tuossa kuvassa tummana ja pitkän omaisena jöpökkänä. Olimme joulun alla -93 muuttaneet takaisin Suomeen. Olin käynyt joskus helmikuussa päivällä ystäväni Karvisen kanssa verkoilla. Saaliiksi olin saanut muutaman kilon hauen, jonka valmistuksen olin ehtinyt aloittaa siinä vaiheessa, kun Äiskä tuli kotiin. "Moi, tuliko saalista?", kuului eteisestä. "Yksi hauki.", vastasin. Ehdittyään keittiön ovelle Äiskä kysyi selkäni takana: Oliko iso? Pyörähdin ympäri pitäen kädessäni paistinpannua, jolla oli paistumassa hauen maksa: "No tuon kokoinen oli jo pelkkä kieli!" "Noin iso!", huudahti Äiskä ja tajusi samalla: Helkkari, taas vedätit! Eihän hauella ole kieltä!

Eli molempien haukien maksan paistoin pannulla tänäänkin haikeana muistellen vanhoja terveitä aikoja. Oli se pala kurkussa tänäänkin, mutta tuo voissa paistettu hauen maksa vei sen kyllä mukanaan.