On se mukavaa tämä ihmislapsen elämä. Äiskä ei terveenä tullessaan ollut mikään hirmuisen innokas jauhopeukalo. Innostui aina välillä leipomaan jonkun kakun tai vastaavan, vaikka enimmäkseen tulikin meidän perheessä nämä herkkupuolen jutut ostettua valmiina. Tai sitten tehtiin Kotiuunin korvapuusteja. Makeasta pitävä herkkusuu Äiskä sen sijaan aina on ollut. Mielessäni on välillä käynyt, että olisiko tuohon vähäiseen leipomiseen ollut syynä jatkuva työperäinen kiire. Nyt kuitenkin kaikki on toisin. Kun avustaja on itsekin sopivasti leipomisesta innostunut ja hallitsee vammaisen ihmisen työnohjauksen, niin meillähän tuoksuu milloin pulla, milloin joku piiras. Tänään tuoksui Äiskän helpon kuvaohjeen mukaan tehty
Rahkapiiras, tai niin kuin Etelä-Karjalassa sanottiin, piimäpiiras
Pohja: pullataikina
Täyte:
2 kananmunaa
500 g (tai 2 tlk) rahkaa
2 dl sokeria
2 dl kermaa
1 rkl vanilliinisokeria
1 rkl sitruunamehua
1 dl rusinoita
Riko munat kulhoon.
Vatkaa munia vähän.
Lisää rahka, kerma ja sokeri. Sekoita.
Lisää vanilliinisokeri ja rusinat. Sekoita kiiltäväksi.
Ota pullataikinaa ja kauli levyksi.
Nosta taikinalevy leivinpaperille uuninpellille.
Kaada rahkatäyte taikinalevylle.
Voitele taikinan reunat munalla.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.
 |
| Nam! |
Ei tarvitse erikseen mainita, että oliko hyvää! Äiskä totesi moneen kertaan aivan selvästi, että Nam! Vaan tällä kertaa olin tilannut Äiskältä lapsuusajan piimäpiirakkaa. Tämä vaati pienen virittelyn, joka näkyy tuossa rahkan määrän ilmoittamisessa. Nykyisin myynnissä oleva rahka on homogenoitua, mutta ainakin vielä 60-luvulla käytettiin homogenoimatonta rahkaa eli se oli huomattavasti rakeisempaa rakenteeltaan. Makuunhan tämä ei niinkään vaikuta, mutta suuntuntuma on aivan toinen. Ja se, jos mikä, vaikuttaa kokonaisuuteen monen syötävän kohdalla. Noin 500 grammaa rakeista rahkaa saadaan aikaan siten, että ostetaan 900 - 1200 grammaa kokkelipiimää. Siitä sitten valutetaan makaronisiivilässä neste mahdollisimman tarkkaan pois. 12 tunnissa vesi on valunut siinä määrin pois, että jäljelle jäänyt rahka painaa noin puolet lähtöpainosta. Rahkan voi käyttää aivan kaupasta ostettavan tapaan. Tuo suluissa oleva määrä koskee kaupan rahkaa.
Kuukauden talousmenot tähän mennessä 893,78 ruplaa ja 529,99 euroa.
Moikka taas!!!
VastaaPoistaTänään (siis keskiviikkona 20 helmikuuta)minä ja Liina (kylällä asuvan kaverini lapsi 17 vuotta) haluaa leipoa kunnon suomalaisia kanelipullia ja piirakoita (ruoka piirakoita) joten aamulla kun olen työni lopettanut niin kiirehdin CityGrossiin ostamaan täytteet piirakoihin ja voita...ja Liina kun om vegetarian niin tehdään pinaatti/feta juusto täytteellä pastejat.
Ja kun lauantaina leivoin kanelipullia niin poikani ja sen kaverit siavat yhden pellillisen syötyä aika nopeasti...eli ei tarvinnut pakastaa yhtä ainutta kun ei ollut jäljellä mitään. Mutta tästä rahka piirakasta tuli mieleen että taidanpa tehdä muutaman pienen rahkapiirakan kanssa (nimittäin täällä myydään Valion rahkaa joka on vielä laktoositonta) niin ainakin on puolisko kovin onnellinen sitten.
Ja hyvä kun näin yöllä voi tehdä ostos listan täällä töissä ja sitten aamulla kauppaan ja nukkua muutama tunti niin kl 16.30 on hyvä tuoksu talossa ja toivottavasti hyvä mieli kanssa.
Vointeja ja kiitos tosta rahkapiirakka tipsistä
Anne
Onpa ihana nähdä vaimosi kuva. Siellä niin pirtsakkana ja hyvän näköisenä on leidi hienon piirakan ääressä. Tuhannet terkut <3 t. Sirkka
VastaaPoistaOih... Rahkapiirakkaa, mutta tänne ilman rusinoita kiitos :)
VastaaPoistaNjet hätä. Aina löytyy joku, joka on valmis syömään pullasta vain rusinat.
PoistaHieno rahkapiirakka! Mä olen nyt keittänyt punajuuret ja seuraavaksi ryhdyn sun ohjeen mukaan niistä keittoa virittelemään. Tänään alkaa työt, hiukan on kuin kouluaikoina, kavereita on mukava nähdä. Maistuvaisia kahvihetkiä! Pirjo
VastaaPoistaHyvää ruokahalua.
PoistaÄiskä on just sen näkönen että "viittiks vilkasta, mun tekemä!". Avustajan ilmekin on aika muikea. Helkutin hieno homma! Omasta osaamisesta pitää ja saa olla aina ylpeä. Kiva että julkaisit kuvan.
VastaaPoistaSanoit asian aika nappiin!
PoistaJa mitä tulee tuohon julkaisemiseen, niin olen jossain määrin pyrkinyt varjelemaan vaimoni yksityisyyttä. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin julkaisemaan tämän kuvan, kun molemmat piirakkaleipurit olivat sitä mieltä, että julkaise vaan.
Toivon kuitenkin, ette sellaiset lukijat, jotka tuntevat meidät oikeassa elämässä, pitäytyisivät kommenteissaan täällä blogissa käytettyihin nimiin. Facebookin puoli on sitten asia erikseen.