Syökö koira, vai annetaanko isälle?

Ihan kauhea tauti. Kurkkuun ja rintaan sattuu kun yskii. Nenä on toistaiseksi kestänyt auki, mutta nyt tuntuu, että sekin alkaa vuotamaan. Ääni on menossa. Tällä hetkellä sopisi tosi hyvin johonkin vieraaseen makuuhuoneeseen! Ja pientä lämpöä. Eli sanalla sanoen: takki tyhjä. Olen tämän viikkoa yrittänyt lääkitä apteekin lääkkeillä ja pystynyt käymään töissä. Vaikuttaa, että eilinen olisi ollut pahin päivä. Nyt sitten lääkitsen vanhalla venäläisellä konstilla. Kaksi tai kolme valkosipulin kynttä murskataan lasin pohjalle. Sitten lämmintä votkaa päälle sen verran, että valkosipulimurska juuri ja juuri peittyy. Annetan hetki makujen tasaantua. Juodaan yhdellä kulauksella. Tämä toistetaan niin monta kertaa, kuin kestää sisällä. Minun on pitänyt lopettaa aina neljänteen. Auttaa tosi hyvin silloin, kun tauti on nousemassa. Nyt sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Ompahan mukavampi sairastaa, kun laittaa vähemmän valkosipulia ja enemmän votkaa.

Tuo otsikko viittaa lapsuuteni tapahtumaan, joka tuli tänään ruokailun aikana mieleeni. Olimme lapsuudenkodissani juuri syöneet. Ruokaa jäi hieman tähteeksi, ja äitini oli tarkoitus kysyä, että syökö isä mahdollisesti tähteen, vai annetaanko koiralle. Vahingoissa lipsahti toisin päin: Syökö koira, vai annetaanko isälle. Nauruksihan se meni, mutta lause jäi perheeseemme elämään. Mukavia tällaiset perimätiedoksi muuttuvat suvun mikrohistoriat. No mieleen se tuli siksi, että tänään minä sain syödä laittamani aivan yksin.

Uunimade

noin kilonen made nyljettynä

maksa sekä maiti tai mäti

2 isohkoa sipulia

340 g amerikan pekonia

2 dl kuohukermaa

2 dl vettä

4 munaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl suolaa

Pätki made noin neljän viiden sentin pituisiksi pätkiksi. Aseta madepalat uunivuokaan pystyyn ja maksa ja mäti tai maitipussin palojen väliin. Kuori ja siivuta sipulit. Kuullota ne kevyesti pannulla. Kumoa kalapalojen päälle. Tee kermasta, vedestä, munista, pippurista ja suolasta munamaito, jonka kaadat vuokaan. Lopuksi käristä pekonisuikaleet nopeasti pannulla rapeiksi ja pane ne uunivuokaan päällimmäiseksi. Paista 150 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoile.

Pahaa äänin 2 - 1. Juniori suostui maistamaan lusikallisen - ei tykännyt. Äiskä ei edes maistanut. Eikä se hyvää ollut minustakaan. Noilla määrillä varsin mauton. Lisäksi kala oli nihkeän oloista pehmitettyä kengän pohjaa. En tiedä, mikä meni pieleen. Jos jotakin positiivista haluaa sanoa, niin ennen ruokailun aloittamista oli nätin näköistä ruokaa.

Jälkikirjoitus. Seuraavana päivänä lämmitettynä ruoka oli oikein kelvollista - minusta.