Vuoden 2012 postaus nro 1

Viime vuoden ykköspostauksen äänestys herätti yllättävän vilkasta mielenkiintoa. Äänestyksen voittajahan selvisi jo tuossa muutama päivä sitten. Arvonnan voitti Sanna Hellman, ja pelmennitsa lähtee matkaan heti, kun ehdin kääntämään ne luvatut viisi reseptiä vaihteluksi peruspelmeneille. Äänet jakaantuivat kolmentoista eri postauksen kesken. Erillisenä aihepiirinä varsin moni ilmoitti tykkäävänsä venäläisiä ruokia käsittelevistä postauksista. Perusteluissa tuli jälleen ilmi myös lukijakunnan kahtiajakaantuneisuus; toiset lukevat reseptejä, toiset alkutekstejä ja osa tietysti on kiinnostunut molemmista. Voittajapostauksen lisäksi ääniä saivat muun muassa Ennakkoluuloja ja etanoita, Syvärin kummitus, Riemun päivä!, Meikkilankku ja tietysti Lykynlammen olympialaiset. Näkyy maisteri Siiskosella olevan oma ihailijakaartinsa! Mutta tiukan äänestyksen voittajaksi selviytyi syksyisestä katastrofistani kertova

Kiitos avusta.

Kiitokset vielä kerran jutun aiheena olleelle Hirvosen Karille Joensuuhun. Mielestäni parhaat perustelut esitti Campasimpukka:

"Mieluisin viime vuoden postauksistasi oli 3.12. kirjoittamasi Kiitos avusta-postaus. Siinä ilmeni sellaista sydämen lämpöä, mikä nykymaailmassa tuntuu olevan liian harvinaista. Halusit ilahduttaa sinua auttanutta ihmistä tavalla joka on niin perustavaa laatua huolenpitävä ja sen lisäksi päivän ruokaohje oli kiinnostava."

Muiden tekstien perusteluista poimin mielestäni parhaimmat:

Ehdottomasti maksagulassi. Koska maksa vaan on mielettömän hyvää. Oon aina tykänny vähemmän käytetyistä ruhonosista kuten munuaiset,maksa,kieli ja sydän. Kyseiset ruhonosat ovat halpoja,mutta herkullisia ja ravintoarvoiltaan rikkaita. Kaiken muodikkaan juppailun sijasta voisimme enemmän hyödyntää kaikkia ruhonosia ja opettaa jälkikasvulle että oikeastaan kaikki ruhonosat on hyviä jos ne osaa valmistaa. Näin saadaan maut,perinteet ja taidot jatkumaan. Työssäni näen kuinka ruoka menettää merkityksen,kuinka ulkonäkö on makua ja laatua tärkeämpi,ja hävikki on suurta. Halpa ei tarkoita huonoa. Ei olla ronkeleita,maksa on Rock!

Ehdottomasti helmikuinen "Mahtava viikonloppu ja uusia innostuksia".
Uuden taidon oppimisen ilo välittyi tekstistä hienosti. Tuo ruokaohjepuolihan tuli kommentoitua jo heti tuoreeltaan :-) .

 Lykynlammen olympialaiset

Tämä sen takia että mä oikeasti pidin tuosta haasteesta ja siitä että kaksi "tuon ikäistä" ukonkellukkaa uskaltaa olla rohkeita ja repäistä kunnolla. Joskus pitää olla rohkea ja ylittää itsensä. Tehdä mahdottomasta mahdollinen. Ihan vaan leikkimielisessä kisassa. Elämä on liian lyhyt että kaikki pitäisi ottaa turhan vakavasti. Jotenkin mä epäilin että te lyötte hanskat tiskiin ennen viimeistä koitosta mutta te teitte sen sittenkin.

Aili Inkeli: Meikkilankku (15.4.) oli kokonaisuutena aivan kalkkiviivoilla, mutta valitsin kuitenkin Ennakkoluuloja ja etanoita (25.1.). Mahtava johdanto herkulliseen reseptiin, sen kokkaamiseen, ja vaikka perheelle ei ennalta arvatusti maistunut, niin kokki-Iskä sai päätöksenä upean yllätyksen ja kiitoksen Marin kavereilta, kun heille maistui ja sattuivat olemaan paikalla! Kamut saivat elämyskokemuksen ja ilo jakaantui. Ja saivathan muutkin tietysti syödäkseen, kun olit siihen varautunut.

Tässä jutussa tuli hienosti esille myös se, että teet ruokia, joista tiedät jo etukäteen, etteivät ne maistu perheelle. Sen suhteenhan on tullut monta positiivista yllätystä vuoden varrella, kun on sitten maistunut kuitenkin!! Ruoanlaittovastuu on sinulla ja omia kokeilu- ja mielihaluja pitää saada toteuttaa. Varanakkipaketti jääkaapissa on juuri sitä varten.

Eli tämmöinen juttu oli äänestyksen tulos. Huomenna sitten taas viikon ruokalista.