Äiskä yllättää

Äiskällä, niin kuin kaikilla muillakin, jäi monta asiaa kesken. Minusta tuntui aluksi pahalta siivota esimerkiksi Äiskän käsilaukusta kaikkia työhön liittyviä asioita pois. Se oli kait sitä luopumisen tuskaa. Äiskällähän on oikea jalka halvaantunut, ja näin ollen nilkassa joutuu käyttämään aina jonkinlaista tukea, jos haluaa kävellä. Eikä kengässä saa olla korkoa. Itkuhan siinä minultakin pääsi, kun kaikki kauniit korkokengät jätesäkkiin siivosin. En tosin raaskinut niitä pois viedä, vaan laitoin varastoon. Siellä ne olivat kolme vuotta, jonka jälkeen aloin pikkuhiljaa lahjoitella niitä pois. Vaan Äiskän kirjoittamat tekstit ovat vieläkin rakkaampia. Ne tuovat niin elävästi mieleen ajan ennen sairastumista, joka vei myös kirjoitustaidon lähes kokonaan. Esimerkiksi keittokirjojen välissä on vaikka mitä muistilappuja, joita olen liimaillut paperille ja sitten laittanut paperin reseptimappiin talteen. Tänään löysin keittokirjan välistä tällaisen lapun: 

Avustaja kirjoitti tuohon lapun alakulmaan tuon ISO! ja puolitti reseptin, silti ei tahtonut vuuassa tilavuus riittää.

Näytin lappua Avustajalle. Avustaja totesi, että piimäkakkuhan tästä syntyy. Lupasi vieläpä tehdä Äiskän kanssa meille semmoisen viikonlopuksi. Minä touhusin viereisessä huoneessa omiani, kun naiset ryhtyivät paistohommiin. Hetken kuluttua kiinnitin huomiota keittiön ääniin. Menin ja kysyin: "Onko Äiskä ottanut täällä päälliköleipurin asemana?" Avustaja kertoi, että näin on käynyt. Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen, kuin olimme luulleet. Jo lappua näyttäessäni Äiskä ilmaisi muistavansa lapun. Nyt sitten kaivoi pitkästä keittokirjarivistä yhden vanhan kirjan esiin (kuitenkin eri kirja kuin se, minkä välistä lappu löytyi) ja etsi sieltä reseptin. Onnistui selittämään avustajalle, että kakun perusidea on esitetty kirjassa ja ainekset lapulla! Ei muuta kuin naiset toimeen. Minulle oli yllätys, että Äiskä pystyi minimaalisella avulla tekemään kaiken muun itse paitsi vuuan voitelun.

Äiskän salainen piimäkakkuresepti

250 g voita tai margariinia, sulana

3,75 dl sokeria

3,75 dl piimää

6,25 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

1 dl kaakaojauhetta (tämän voi jättää poiskin, Äiskä tykkää niin kovasti suklaasta, että laittoi mukaan)

Sulata rasva. Sekoita sooda jauhoihin. Lisää aineet rasvan sekaan. Jauhot viimeiseksi. Sekoita hyvin ja kaada kakkuvuokaan. Laita kakku kylmään uuniin. Luukku kiinni. Säädä lämpötila 180 asteeseen ja virta päälle. Anna kakun paistua uunissa 45-50 minuuttia. Katkaise virta uunista ja anna kakun olla loppulämmössä vielä kymmenisen minuuttia.

Kakku oli oikein hyvän makuinen. Avustaja määritteli sen neljällä sanalla: halpa, helppotöinen ja hyvän makuinen. Kakun voi halutessaan maustaa myös seuraavalla maustecocteililla:

1 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

2 tl kanelia

2 tl kaardemummaa

Mutta sillä aikaa kun naiset olivat kakunpaistossa, minä veivasin blinitaikinaa. Lounaaksi olimme nimittäin päättäneet syödä blinejä. En ole ollut kovin suuri blinien ystävä. Suomessa ravintolassa syömäni blinit ovat olleet pieniä ja paksuja. En ole tykännyt. Venäjällä ne taasen ovat olleet yksi yhteen samanlaisia kuin meikäläiset letut ilman sokeria. Olen jopa tarkistanut sikäläisiltä reseptin. Ovat samalla kertoneet, että vehnäjauhoon tehdyt blinit ovat paljon maukkaampia kuin tattariin tehdyt. Tattaria blinitaikinan osana käytetään enää korkeintaan jossakin syrjäkylillä. Olen ymmärtäväisesti ollut samaa mieltä vehnäjauhoblinin paremmuudesta, sillä jostakin olen suomalaisen tattariblinin reseptin itselleni ennen tietokoneaikaa kopioinut, ja ne ovat kitkeriä, sillä tattaria on liikaa ja taikinaa käytetään tosi kauan. Nyt kuitenkin Riitta Käppi ja Tero Koistinen Makustelijat -blogissaan kehuivat tattareita sisältäviä blinejä maasta taivaaseen. Pitihän se kokeilla. Ohje on edellä mainitusta blogista kopsattu. Blogipostauksen mukaan kysen on alunperin Elena Gorschkow-Salorannan suvun perinteisestä reseptistä, joka on tuotu Venäjän vallankumouksen myrskyissä Suomeen suvun mukana.

blinit kolmelle

8 dl lämmintä maitoa

50 g hiivaa

1/2 tl suolaa

4 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl tattarijauhoja

4 munan keltuaista

4 munan valkuaista

60 g voita sulatettuna

350 g voita paistamiseen

Hiero hiiva ja suola kulhosa nesteeksi ja lisää lämmin maito. Vispilöi joukkoon puolet jauhoista ja anna nousta lämpimässä liinan alla noin tunti. Lisää joukkoon munan keltuaiset, voisula ja loput jauhoista. Sekoita hyvin ja anna taas muhia lämpimässä liinan alla tunnin verran. Vatkaa lopuksi munan valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele ne varovasti taikinaan. Nosta taikinakulho vielä yhdeksi tunniksi lämpimään nousemaan. Kun tämä viimeinen nostatus on kestänyt tunnin, on aika ottaa voipaketti esille ja alkaa paistaminen. Olennainen osa blinien paistamista on, että pannu on kuuma ja siinä riittävästi voita. Ihan tavallinen paistinpannu käy. Etenkin jos tykkää ohuista blineistä kuten minä. Mutta jos taas on paksujen blinien ystävä, lienee blinipannu tai vanhanaikainen lettupannu paikallaan.

Lisukkeet blinin sisään tai päälle on mukava valmistaa sillä aikaa, kun taikina nousee useaan kertaan. Jokainen tekee mieleisensä täytteen, ja ne kaikki ovat ihan oikeita valintoja. Me kuitenkin päädyimme keitettyjen ja kuorimisen jälkeen murskattujen kananmunien ja pieneksi silputun kylmäsavulohen sekoitukseen. Toiseen kulhoon sitten hunajaa kaksi lusikallista. Hunaja kuumennettiin juoksevaksi ja siihen lisättiin reilusta kuutioiksi leikattua suolakurkkua. Kolmannessa kupissa oli smetanaa. Näistä sitten saatiin aikaiseksi kuusi erilaista yhdistelmää käytettäväksi. 

Ja täytyy ihan rehellisesti sanoa. En ole eläissäni syönyt näin hyviä blinejä. En Suomessa enkä Venäjällä! Peittoavat myös kotimaiset letut mennen tullen. Samaa mieltä olivat myös Äiskä, Avustaja ja Juniori, joka sai yhden tähteeksi jääneen blinin koulusta tultuaan välipalaksi. Äiskän asteikolla meni kakkoseen. Njam!

Lisäys: Päivikki kävi kommentoimassa tätä artikkelia ja mielestäni esitti varsin pätevän selityksen mieltäni vaivanneeseen erilaisten blinien ongelmaan, joten nostan blinejä koskevan osan kommentista tänne tekstin puolelle.

"Mie luin vuosi pari sitten jonkun moskovalaisen kokin haastattelun. Tämä kokki halusi palauttaa venäläisen keittiön siihen loistoon, joka sillä oli ennen vallankumousta. Hän sanoi, että tattariblinit ovat aitoja blinejä. Neuvostoaikaan oli vaikeaa löytää hiivaa ja tattarijauhoja, joten ruvettiin tekemään lettuja blinien sijaan. Hän oli tullut Helsinkiin opettelemaan perinteisten blinien tekoa. "