Ruokaa, ruokaa, ruokaa!

Tämä päivä sitten meni käytännössä ruuanlaiton merkeissä. Tai ei nyt aivan kokonaan. Käytiinhän me Äiskän kanssa lankomiehen luona kylässä ja ehdin minä pesemään kolme koneellista pyykkiä. Vaan heti aamutoimien jälkeen aloitin riisipuuron keitolla. Aamutoimiin meidän perheessä menee pari tuntia. Se on normaali kiireetön aika, joka menee siihen, että ollaan Äiskän kanssa molemmat saatu aamurutiinit tehtyä. Joka tapauksessa, kun keittää kahden maitolitran satsin riisipuuroa, menee siihenkin hyvän matkaa toista tuntia. Maitoa ei saa lämmittää liian nopeasti tai se palaa pohjaan. Kun ysiltä oli aamulla noustu ylös, niin oltiinkin jo iltapäivässä ja kiire ruokaa tekemään. Ruokailun, kylässä käynnin ja koiran lenkityksen jälkeen kello olikin jo iltaseitsemän. Sitten vain piiraiden pyörittelyyn. Ja aina, kun puhun piiraista, tarkoitan karjalanpiirakoita.

Piirakoiden teon opin 19-vuotiaana elämän pakosta. Olin muuttanut Simpeleeltä Riihimäelle kauppaopistoon. Kotona olin tottunut syömään vain ja ainoastaan äitini tekemiä piiraita. Vuokraemäntäni Apilakatu 6:ssa oli äitini täti, joka karjalaisnaisena teki piiraita hänkin. Mutta kun kotona olin tottunut pieniin ja ohutkuorisiin, niin täti teki Nokian neljäkolmosen kokosia paksukuorisia. Ja kaupan piiraita ei siihen aikaan suu suvainnut ei sitten millään. Eihän siinä muu auttanut kuin opetella itse tekemään. Ensimmäiset piti pimeässä syödä, ettei nauruun tukehtunut. Olivat sen verran pahan näköisiä. Maku tosin oli kohdallaan! Vaihtelevalla intensiteetillä niitä sitten olen tässä vuosien mittaan tehnyt. Tänään oli toinen kerta kymmeneen vuoteen, ja kyllä oli homma hieman hakusessa tuon piiraan ulkonäön kanssa. Tällä kertaa tein ihan perusriisipiiraita, joten en sen enempää käy hommaa kuvailemaan. Kommentoikaa, jos prosessi vaatii mielestänne oman jutun. Otetaan sitten vaikka ohra- tai porkkanapiiraiden yhteydessä vähän tarkemmin. Tällaisia niistä tuli:

Ja koiranleukojen on ihan turha kysellä, mistä olen mallin katsonut. Jos kukaan asianomaisista ei kommentteihin asiasta kirjoita, kerron seuraavassa piirakkapostauksessa, miten piiraat, lauantaimakkara ja pontikan keitto liittyvät toisiinsa.

Mutta ennen kuin tähän päästiin, ehdittiin valmistaa myös päiväruoka. Piti olla väärennettyä jänistä, mutta sattuneesta syystä vähän muutin järjestystä, ja tänään söimmekin

Porsaanfilepihvejä ja aprikoosijuureksia

(ruoka pohjautuu Pirkka-lehdessä 4/2011 julkaistuun ohjeeseen porsaankyljykset ja aprikoosijuurekset)

3 porsaanfilepihviä

suolaa

mustapippurirouhetta

rosmariinia

600 g palsternakkaa (2 isoa)

600 g:n pala lanttua

4 isoa porkkanaa

2 isoa punasipulia

öljyä

1/2 lihaliemikuutio

1 rkl kasvisfondia

2 rkl valkoviinietikkaa

2 rkl hunajaa

4 dl vettä

200g pehmeitä aprikooseja

persiljaa

Kuori ja kuutioi juurekset ja sipulit. Paista pihvejä kuumassa paistokasarissa kolme minuuttia puoleltaan. Mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Nosta pihvit lautaselle. Pienennä tehoa ja kaada paistokasariin kunnon loraus öljyä ja lisää sipuli ja juurekset. Kuumentele niitä viitisen minuuttia koko ajan käännellen. Lisäile joukkoon tässä vaiheessa murennettu lihaliemikuutio, fondi, valkoviinietikka ja hunaja. Nosta pihvit takaisin paistokasariin juuresten päälle. Lisää vielä puolikkaiksi pilkotut aprikoosit. Lopuksi kaada joukkoon vesi ja pane kansi päälle. Keitä pienellä tulella eli hauduttele parikymmentä minuuttia eli kunnes juurekset ovat syötävän pehmeitä. Ripottele ennen pöytään nostamista pinnalle persiljaa. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Ja minä olin tällä kertaa ainoa, joka tykkäsi palsternakasta.