En yleensä innostu minkäänlaisista haasteista, joita täällä Blogistaniassa kiertää. Minulle riitti se ensimmäisen bloggausvuoden itse itselleni asettama haaste: tehdä vuosi putkeen ruokaa laittamatta samaa ruokalajia kahdesti. Jos joku haluaa saada minulta haasteen, niin tuossahan sitä yhdelle perheenäidille jo tulikin. Ja toinen paljon oikeampi syy on, että en yksinkertaisesti jouda kovin paljoa muita blogeja lueskelemaan.
Nyt kuitenkin kävi niin, että Eilistä paistoa -blogin Johanna heitti niin hauskan haasteen, että jopa minun passiivisuuteni aktivoitui ottamaan haasteen vastaan. Kiitos haasteesta Johanna. Haasteen idea on hauska, yksinkertainen ja helppo toteuttaa.
1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta.
4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.
Itse jaan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille ja niiden kirjoittajille
Ja lopuksi ne kahdeksan faktaa itsestäni:
1. Toimin vaimoni omaishoitajana. Taideaineiden opettajana työskennellyt vaimoni, joka näissä teksteissä kulkee Äiskän nimellä, sairastui 2008 syksyllä. Aivovaltimon pullistuma puhkesi. Vaimon odottaessa leikkausta sanoin hänelle, että älä pelkää. Minä rakastan sinua, ja kävi miten kävi, niin yhdessä mennään eteenpäin. Huonostihan siinä kävi. Leikkaus meni hyvin, mutta sitten tuli tavallaan jo yliajalla komplikaatiot aivoinfarktin muodossa. Tämä taas aiheutti oikean puoleisen halvauksen, afasian ja tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminnan. Nyt sitten mennään yhdessä. Meillä on paljon enemmän yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä kuin koskaan aiemmin!
2. Täytän syksyllä 54 vuotta, ja kun vielä otetaan huomioon, että olen mies, niin tunnen itseni välillä aikamoiseksi kummajaiseksi täällä ruokablogien maailmassa.
3. Tykkään kirjoittamisesta. Tutkijan työssäni saan kirjoittaa asiatekstiä sydämeni kyllyydestä, mutta siitä huolimatta tällainen vapaamuotoinen kirjoittaminen on rentouttavaa. Ja täytyy tunnustaa, välillä tämä on myös tosi terapeuttista.
4. Olen kysynyt Venäjän tullissa kuutta kymppiä lähentelevältä naispuoliselta tullivirkailijalta, että onko hänellä kuumia aaltoja. Mitä sitten tapahtui, siitä olen kertonut aikaisemmin otsikolla "Kuumia aaltoja". Yllättäen.
5. Harrastan moottoripyöräilyä ja olen Venäjä-friikki. Nämä, ja vaimoni laitoskuntoutusjaksot kun yhdistetään, saadaan aikaiseksi hauskoja moottoripyöräretkiä Venäjälle. Syntyy muistoja, joita saa isona vanhainkodissa kertoa.
6. Olen ajanut venäläisen hissitehtaan katumaasturilla Juvalla tutkaan 138 km/h nopeudella. Paikalla oli 80 km/h nopeusrajoitus. Poliisi toivotti hetken kanssani keskusteltuaan hyvää matkaa. Jos tätä tarinaa ei ole vielä aiemmin tullut kerrottua, niin koetetaan pitää mielessä ja kertoa kevään aikana miten siinä noin kävi.
7. Olen juonut lasillisen votkaa Venäjän nykyisen presidentin Vladimir Putinin kanssa. Olin 90-luvun alussa Pietarin ja Luoteis-Venäjän ensimmäisen Opelin maahantuojayrityksen johtajana Venäjällä. Messuosastollemme tuli mies pyytämään valtionhallinnolle tarjousta 32 Omegasta. Esitteli itsensä Putiniksi ja kertoi asemakseen presidentti Jeltsinin asioiden hoitaja Pietarissa ja Leningradin alueella. Käytiin tarjouksen vaatimia asioita läpi ja lopuksi paikalliseen tapaan kilistettiin laseja. Ford voitti kaupan, Putinista tuli pressa. Nykyisin kaikki valtion autot ainakin Pietarissa ovat Fordeja. Kyseessä oli suurin kauppa, jonka olen koskaan hävinnyt.
8. Vaikeinta ruuanlaitossa on mielestäni valmistaa ruskeaa kastiketta siten, ettei siihen tule kokkareita.
Huomenna jatkamme taas ruuanlaiton parissa. Ruokana on perinteinen perunat ja tilliliha. Aiemmin olen tehnyt sitä sianlihasta, mutta huomenna käytän vanhaan tyyliin lammasta.
Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 591,77.
Sinä voitit :D
VastaaPoistaMinua kun ei ole vielä kertaakaan pysäytetty... Kerran heristivät sormea mutta ei silloinkaan tainnut olla kuin reilu parikymppiä yli "suositusten".
Votkaa Putinin kanssa. No en tiedä vaihtaisinko tuota siiheen halaukseeni Remun kanssa.
Kiitos tästä. Jatketaan huomenna hellan nurkilla.
Läskisoositaiteen veteraanina sanoisin, että ruskean kastikkeen teossa rasvaa pitää olla riittävästi ja kun jauhot ovat aavistuksen ruskeampia kuin on tavoite, aletaan lisätä vettä koko ajan sekoittaen, ei liian isoja määriä kerrallaan. Ensin tulee puuroa, joka heti laimennetaan velliksi ja kastikkeeksi. Ja sekoitetaan-sekoitetaan. Sitten kiehutetaan kannen alla. Kastikkeet on ruuanlaiton aatelia ja läskisoosi sitä ylintä aatelia.
VastaaPoistaMie sanoisin kastikkeesta kans sen että voi-jauhoseos ei saa olla liian kuivaa kun nestettä aletaan lisätä. Neste vähissä erin, sitä mukaa lisää kun entinen on imeytynyt tasaisesti jauhoihin. Ja miulle on opetettu että kun käyttää lämmintä tai jopa kuumaa vettä niin tulee helpommin tasainen kastike.
VastaaPoista(Ja kiitos haasteesta, vastaan heti kun saan sopivan rakosen raivattua arkeen :))
Kiikkutuolissa on tosiaan mitä muistella sinulla! Ja jos et muista, niin luet sitten tätä blogiasi ja muistat. Aikamoisen hyvät 8 asiaa itsestäsi listasit.
VastaaPoistaAili Inkeli, ei ne hoitajat usko kuitenkaan. Sanovat, että kuulkaahan pappa, jos teidän jutuista olisi puoletkin totta, niin voisi sanoa teidän eläneen mielenkiintoisen elämän.
PoistaKiitos haasteesta, katsotaan, milloin sen saan tehtyä... Lueskelin tuossa tekstejäsi ja tykkäsin tuosta teini-ikää sivuavasta. Minulla kun on kuuri 12v. täyttänyt ja sitä jotenkin elää aina siinä hetkessä, joka on hyvästä, mutta joskus tekee hyvää kuvitella elämää tästä eteenpäin ja saada perspektiiviä. Se auttaa taas näkemään tämän hetken uusin silmin. Kiitosta vaan.
VastaaPoistaMurrosikiäkin on niin monenlaisia. Meidän perheeseen on sattunut tosi tasaisia ja tosi rankkoja. Ensimmäisistä on jo vuosia aikaa ja jälkimmäisistä ei ole kaikkea viitsinyt tänne ihmisten luettavaksi kirjoitella. Aika paljon kiinni myös siitä, millainen kaveripiiri sattuu muodostumaan.
Poista