Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään...

Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko torstai ei mittään. Näin lauloi Hector 70-luvulla. Laulu kertoi työttömän arjesta, josta se antoi melko lohduttoman kuvan. Minä olen ollut nyt pari kuukautta työttömänä, eikä onneksi ole vielä kovin lohduton olo. Kaikennäköisiä matoja on tullut koukkuihin laitettua, ja jokunen yhteydenottokin on tullut sillä ajatuksella, että olenko käytettävissä, jos hanke toteutuu. Eli toivoa on vielä rutkasti jäljellä, vaikkei minusta verotarkastajaa tullutkaan. Siihen hommaan nimittäin kävin haastattelussa.

Mutta muuten tämä on aikalailla mielenkiintoista aikaa. Tietynlainen passivoituminen on uhkana koko ajan. Ei niinkään, että jäisin kotiin sohvalle makaamaan ja telkkaria tuijottamaan. Minulle ei ole koskaan ollut ongelma täyttää aikaani mielekkäällä tekemisellä. Niin on käynyt nytkin. Koko ajan on jotakin mukavaa menossa. Mutta kun aina löytyy joku tekosyy, kun pitäisi jotain tärkeää ja asiallista ryhtyä tekemään! Eli Tuntematonta sotilasta kääntäen lainaten Ellun kanat tulevat kyllä kynittyä, mutta asiallisten hommien ajan vain maataan. Pian on otettava itseään niskasta kiinni, mutta ei vielä tänään. Ehkä huomenna tai ensi viikolla.

Tänään on ollut varsin ruokapainotteinen päivä. Äiskällä oli tänään allasterapiapäivä, joten päiväruuan piti olla kevyt. Niinpä söimmekin lounaaksi

Lauran salaattia

2 hapahkoa omenaa

1 lehtisalaatti

1 vihreä paprika

1 keltainen paprika (ohje sanoi 2 vihreää, mutta oli paketissa näin, niin oikaistiin vähän.)

1 dl Provencen etikkaista salaattikastiketta

1/2 dl rypsiöljyä

100 g majoneesia

2 rkl kuivattua persiljaa

2 rkl tomaattiketshuppia

Kuori omenat, poista siemenkodat ja kuutio omenat. Pane kuutiot salaattikulhoon. Revi lehtikaali kulhoon. Poista paprikoista siemenet ja leikkele kuutioiksi. Lisää kulhoon. Sekoita loput aineet ensin erillisessä astiassa ja kaada sitten seos salaattikulhoon. Sekoita hyvin. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkosluokkaan.

-------

Joskus työkavereista ja kavereistakin ilmenee yllättäviä piirteitä eikä aina edes ole kyseessä samanlainen tilanne kuin joulun alla eräällä motskariharrastuskamullani. Luin hänen facebook-seinälle kirjoittamansa päivityksen, jossa hän kertoi vuolaan monisanaisesti, kuinka mukava harrastus pitsin nypläys on. Tunnusti vaimolleenkin aplikoineensa monta mukavaa juttua. Minä luin päivityksen ja totesin, että näin sitä oppii tuttavistaan uusia puolia, joita ei olisi aiemmin pystynyt arvaamaan millään. Jälkeen päin sitten ilmeni, että kaveri oli jättänyt läppärinsä facebook-tili auki keittiön pöydälle. Eihän siinä ollut kuulemma kauaa mennyt, kun emäntä oli käynyt pyöräyttämässä käytännön pilan. Mutta asiaan, kerran erään kollegan kanssa kahvipöydässä puhe kääntyi ruuan laittoon. Kollega kertoi valmistaneensa spätzlelaatikkoa, ja valmistaneensa myös spätzlen itse. Yllätyin, sillä en ollut häntä ruuanlaiton harrastajaksi tiennytkään. Eihän siinä auttanut muu kuin pyytää reseptiä, joka tänään illalla sitten tuli korkattua.

Spätzle laatikko eli spätslelouta eteläkarjalaisittain

Spätzleen

350 g vehnäjauhoja

4 munaa

1 tl suolaa

noin 2 dl vettä, tässä pitää käyttää omaa arviointia

Sekoita taikinakulhossa ensin suola ja jauhot. Lisää munat ja aloita kääntelemään sekaisin vaikka lusikalla. Lisäile vettä pikkuhiljaa koko ajan sekoittaen. Kun taikina alkaa olla vähän sellaista valuvan sorttista, vaihda lusikka taikinakaapimeen. Sekoita taikinaa voimakkaasti vatkaten, jotta saat sinne ilmaa mukaan. Jonkin minuutin kuluttua pane kaavin pois ja jatka vielä tuokio kädellä vatkaten. Lopputulosken pitäisi olla melko sitkoisen valuvaa. Laita kulho jääkaappiin kannen alle tunniksi tai kahdeksi.

Kun taikina on tekeytynyt sen tunnin pari, keitä laaja-alaisessa kattilassa vettä, johon on lisätty suolaa. Ota kuvan osoittaman mallinen makaronilävikkö, jossa on noin kolmen millimetrin halkaisijaltaan olevat reiät, ja sellainen silikoninen notkea taikinakaavin. Kun vesi kiehuu kattilassa, nosta osa taikinasta siivilään. Nosta siivilä kuvan osoittamalla tavalla kattilan päälle ja kaaviloi taikinaa siten, että sitä vähän kerrassaan tippuu reikien läpi kiehuvaan veteen. Seuraavaksi pyöräytä vaikka lastalla spätzlejä, etteivät kiehu klöntiksi. Laita kulhoon kylmää vettä. Sitä mukaa kuin spätzlet nousevat kiehuvan veden pintaan, nostele niitä reikäkauhalla kylmään veteen. Kun ne ovat hieman jäähtyneet, nosta ne reikäkauhalla pois kylmästä vedestä ja pane johonkin kulhoon odottamaan. Toista tätä niin kauan, kunnes taikina on loppu. Tässä vaiheessa on hyvä pestä välineet, sillä parin tunnin kuluttua työ on moninkertainen. Nyt on spätzle valmista, ja päästään varsinaisen laatikon tekoon.

Spätzlelaatikko

Edellä valmistettu annos spätzleä

noin 400 g palvikinkkua

1 sipuli

10 cm pätkä purjon vihreää osaa väriä antamaan

noin 500 g hapankaalia, minä sitä Lidlin halpaa käytin, mutta muukin varmasti kelpaa. 

200 g juustoraastetta

voita

Öljyä vuoka ja laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi. Kaada äsken tehdyt spätzlet voideltuun uunivuokaan. Leikkaa palvikinkku pieniksi kuutioiksi ja paista ne voissa. Kaada paistetut kinkkukuutiot vuokaan. Kuori ja silppua sipuli. Silppua myös purjo. Kuullota molemmat pannulla voissa ja kaada sitten vuokaan. Seuraavaksi paista hapankaali pannulla voissa ja kaada vuokaan. Sekoita hyvin. Tässä vaiheessa yleensä huomaa, onko valinnut oikean kokoisen vuuan! Lisää vielä kaksi kolmasosaa juustosta vuokaan ja sekoita vielä kerran. Lopuksi ripottele loput juustot pinnalle ja paista koko komeutta uunissa kunnes juusto sulaa. Tai minä oikeastaan tykkään, että se hieman ruskistuu. Tarjoile.

Todettiin hyväksi äänin 3 - 0. Äiskä ilmoitti, että kakkosluokan ruokaa, mutta hirmu täyttävää.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä 534,47 euroa.

Ja lopuksi onnittelut Campasimpukka -blogille! Cision Finland rankkasi Campasimpukan kakkosijalle vuoden 2013 ruokablogien arvioinnissa. Voitto meni Pastanjauhantaa -blogille, onnea Ouluunkin, vaikken kirjoittajia tunnekaan edes näin virtuaalisesti.