Mahapaita ja heinäkuista makustelua

Heinäkuukin alkaa sitten olla niin sanotusti pulkassa, vaikka näin kesällä olisi kyllä hyvä olla jokin ajankohtaisempi sanonta. Ihan niin kuin meillä on kesällä ulkona ikkunan pielessä lämpömittari ja talvella pakkasmittari. Jos kerran talvella asiat ovat pulkassa, niin kesällä voitaisiin vaikka sanoa, että ne ovat vaikka maitokärryssä ja kärryt heinäladon nurkalla. Tulisi samalla annos kesäistä maaseutunostalgiaa ja joillekin tulvahduksia nuoruuden hurjista vuosista. Tämän piti olla georgialainen kuukausi, mutta eipähän ehtinyt paneuta edes sen luvatun neljän tekstin vertaa tuon suurmiehiä tuottavan pikkuvaltion keittiön saloihin. Yksi kokeilu sentään tehtiin. Mutta itse en ole asiasta kovin murheissani, sillä söinpähän käytännössä pari viikkoa toisten tekemiä valmiita ruokia. Ja on se muuten sekin aikamoista juhlaa. Ei tarvitse kuin istua pöytään, syödä ja lopuksi pois lähtiessä röyhtäistä. 

Iloinen olen toki siitäkin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun jätin nuorison keskenään viikonloppua pitemmäksi aikaa kotiin, ei häiriökäyttäytymisestä soittaneet naapurit eivätkä poliisit. Sairaalan ensiapupäivystyskin malttoi olla hiljaa! Tämähän lupaa mukavia loma-aikoja jatkossa. Heinäkuu kokonaisuutena on ollut mukava kuukausi. Erään paitoihin ja pukeutumiseen liittyvän miehisen havainnon olen tehnyt. Napapaidat ja lantiofarkut pyöräilyasusteena ovat vihdoin kadonneet katukuvasta. Ei nimittäin ollut niin mairittelevaa nähtävää, kun 20 kiloa ylipainoinen polkupyöräilijä ajoi ohi. Farkkujen lantio alhaalla, napapaidan helma ylhäällä. Stringit ja takapuoleen tautuoitu perhonen siinä välissä. Jotenkin kokonaisuus ei vaan ei vaan viehättänyt. 

Ja napapaidoista sitten helpolla päästäänkin kätevästi aasinsillalla mahapaitaan, jota myös jossain tekstissä välilihaksi mainittiin. Kysehän on vatsaonteloa ja sen elimiä paikoillaan pitävä sidekudos ja lihaskokonaisuus. Minä kun nyt sitä pakastinta yritän tyhjentää, niin löytyi sieltä yksi lampaan mahapaita. Tänään meillä sitten oli

Lihakeitto lampaan mahapaidasta

1 lampaan mahapaita

8 kpl uusia perunoita 

200 g finduksen keittojuureksia

1 tl suolaa

5 pippuria

2 valkosipulin kynttä

voita

Poista mahapaidasta enimmät sidekudokset. Leikkele lihat ohuiksi suikaleiksi. Ruskista ne nopeasti kuumalla pannulla voissa. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää lihapalat veteen. Lisää suola ja keitä puoli tuntia pienellä tulella. Lisää lohkotut perunat ja pippurit. Keitä vielä toiset puoli tuntia. Noin varttitunti ennen loppua lisää keittojuurekset joukkoon. Yleensä en brändiä mainitse, mutta tässä kohtaa se on perusteltua. Findukselta löytyi sellaisia vähän isommiksi palasiksi leikattuja keittojuureksia. Jotenkin ne vaan mielestäni sopivat paremmin tuohon keittoon. Ihan lopussa heitä silputut valkosipulit joukkoon.

Todettiin ihan hyväksi ja maukkaaksi. Tämä ruuan maistuminen onkin ollut jännä juttu. Juniori totesi, että parasta mitä olen kahteen viikkoon syönyt. Kaapissa oli kyllä ruokaa, kun olin poissa, mutta kaveri veti kaksi viikkoa nuudeleita! Äiskä taas oli oikeasti sitä mieltä, että Neuronissa eivät laita niin hyvää ruokaa kuin mitä kotona saa.