sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Monenlaista koheltamista

Taas kävi niin kuin monasti aiemminkin. Vuoden pestiin löytyi oikeasti minua huomattavasti pätevämpi tekijä. Onneksi kuitenkin minullekin liikeni toisesta hankkeesta parin kuukauden pesti. Eteenpäin se on sekin. Nyt sitten on väsyttänyt koko viikonlopun, kun ajatellutkin työntekoa! No se menee onneksi aika nopeasti ohi. Tiedän kokemuksesta. Muuten tämä viikonloppu on ollut varsin monipuolista toimintaa täynnään. Äiskälläkin alkaa tauti helpottamaan. Viikon ruokalistan ainakin iltasyömisten osalta vääntelin valmiiksi.

Maanantai päivä marja-talkkunaherkku
               ilta    vanhoja tähteitä pakasteesta
Tiistai      päivä salaatti
              ilta     hernekeitto ja pannari
Keskiviikko päivä mannapuuro ja puolukkakeitto
                 ilta    perunamuussi ja nakkikastike
Torstai       päivä ??
                 ilta    uunimade
Perjantai    päivä ??
                ilta     tattaria ja jauhelihapihvejä
Lauantai    pestopasta
Sunnuntai  makaronit, ryynärit ja ruispuolukkapuuro

80- ja 90-lukujen vaihteessa olimme Lampaansyöjät -elokuvan lumoissa. Appiukko kävi Kiteen Heinoniemessä ostamassa tutulta mieheltä lampaan. Sopivat, että lampaalle laitetaan rusetti kaulaan ja laitumelle. Sopimukseen kuului myös, että minä ja lankomies käydään "varastamassa" rusetillinen lammas, eikä meitä saa ampua, vaikka huomaisivatkin. Hyvinhän se noin valmisteltuna onnistui. Pässi istui autuaan tietämättöämänä Äiskän tädin miehen sylissä farmari-Ladan takapenkillä. Määki auki olevasta ikkunasta ja paskoi tädin miehen syliin. Rosvopaistihan me siitä tehtiin. Mahdottoman isotöinen, puita meni tuhottoman paljon, eikä lopputuloskaan ollut järin kaksinen, kun ei oikein tiedetty mitä ja miten olisi pitänyt tehdä. Ja kaiken lisäksi minulle jäi tulen ylläpito yöaikaan. Siinä hommassa meni niin paljon neuvostoliittolaista piristysainetta, että olin pari päivää pää kipeänä. Eli en enää innostu rosvopaistista. Tarina liittyy tähän päivään siten, että valmistin kahta erilaista lammasruokaa, ja molemmat onnistuivat yllättävän hyvin. Pääkään ei tunnu kipeälle eikä varmaan kipene edes aamuksi.

lampaan ulkofilee uunissa

1 lampaan ulkofilee

2 rkl minttuhyytelöä
1 tl rosmariinia
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl garam masalaa
1 tl suolaa

Ota liha tunti pari ennen valmistamista huoneenlämpöön. Laita muut ainekset kulhoon ja kuumenna mikrossa notkeaksi. Sekoita ja voitele fileen pintaan. Paita 150 asteisessa uunissa kunnes lihan sisälämpötila on 60 astetta. Ota liha pois uunista ja kääri folioon ja anna vetäytyä vajaa varttitunti. Tarjoa lohkoperunoiden kera.

Hyvää äänin 5 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmanteen luokkaan. Otti kuitenkin santsikierroksen. 

Niin, liittyi tuo edellinen tarina rosvopaistista tähän päivään myös siten, että se oli ensimmäinen kerta, kun söin pässin kiveksiä. Ruokailijan korkeasta veren alkoholipitoisuudesta johtuen on jäänyt mieleen vain, että munuaisen tapaiselle maistui. Tänään Marin kaveri Emppu oli lupautunut kaverikseni kokkaamaan. Emppu on mukava tyttö - aina juonessa mukana, kun on kyse jostakin mukavasta kokkailusta! Yhdessä me sitten omaksi iloksemme ja ennen kaikkea muiden paikalla olijoiden kauhistukseksi valmistimme

konjakissa liekitettyjä pässin kiveksiä sipulirenkaiden kera (kahdelle)

iso sipuli
2 kpl pässin kiveksiä
voita
4 - 5 cl konjakkia
2 dl punaviiniä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kuorittu sipuli siivuiksi ja ruskista pannulla voissa. Aseta sivuun kannen alle.

Poista kivesten pinnasta kalvot ja verisuonet sekä muut epäilyttävän näköiset rasvajutut. Leikkaa kivekset terävällä veitsellä niin ohuiksi siivuiksi kuin on mahdollista. Paista siivut maksan tapaan pannulla voissa molemmilta puolilta. Lisää konjakki ja liekitä. Liekkien sammuttua lisää punaviini, suola ja mustapippurirouhe. Kuumenna kiehuvaksi, mutta älä keitä. Nosta kivessiivut sipulien kanssa samaan kulhoon ja tarjoile.



Hemmetin hyvää äänin 3 - 2. Äiskä ja Juniori kieltäytyivät maistamasta. Yllätys oli suuri, kun Marikin rohkeni maistaa ja yllättäen totesi hyväksi! Hyvää se olikin. Tosin seuraavalla kerralla taidan jättää tuon punaviinin pois. Hieman sotki jaloa makua. Kannattaa kokeilla, jos kohdalle sattuu.

1 kommentti:

  1. kas, rosvopaisti! melkein telepatiaa! olenkin aikonut kysellä sinulta oletko tehnyt/ajatellut tekeväsi kun sinulla tuota lammasta on ja se maistuu. ihan männävuosina olen pari kertaa laittanut juhannuksen tienoissa, maakuopassa tietysti. aivan herkkua! tarpeeksi pitkän "paistoajan" jälkeen maukas liha suorastaan tippuu luista kun koskettaa. pässinkivekset? jotenkin arka paikka niinkuin kielikin, sitä syö ellei tiedä että se on kieltä, tuntuu lihaa leikatessaankin että leikkaa omaa kieltään. herkullisuutta en kiellä. tämän tuntemuksen mukaan tietysti pitäisi kaikkea lihaa puraistessaan ajatella että sattuuko...? niin ei vaan tee. hienoa että tuot rohkeutta ja tavanomaisuudesta poikkeavaa näkökulmaa ruokanautintoihin! t kirsti m.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.