Mies joka ei osannut sanoa ei

Viime viikolla havaitsin nettimot.comissa ilmoituksen: myydään moottoripyörä Yamaha xtz 660 Tenere, vm. -92, ajettu 54000 km. Myös vaihto customiin tai matkapyörään! Pyörä on Oulussa. Tämäpä sattui. Minulla on juuri saman hintainen ja saman verran ajettu customi myynnissä ja tarvitsen itselleni enduroa. Soitin ja tarjosin päittäin vaihtoa. Kaveri lupasi katsoa illalla, kun pääsee töistä. Illalla sitten soiteltiin. Ihan siistiltähän tuo pyöräsi näyttää, vaihtoa voisi ajatella. Enhän minä tajunnut, että kaverin mieli olisi tehnyt sanoa, että siisti pyörä, muttei häntä varten. Ei vaan osannut sanoa ei. Toisitko omasi Sotkamoon, olisi mukavasti puolivälissä? kysyin. Taas piti vähän selvittää asiaa. Seuraavana päivänä oli selvitelty: En minä pääse Sotkamoon, kaverin paku ei ole katsastettu. Osallistun kyllä kuluihin, jos Ouluun ajat. Minähän lupasin ajaa, meillä kun Joensuussa on vuokra-autoja. En vain tajunnut, että kaveri halusi sanoa, että en minä nyt oikeasti halua vaihtaa, mutta kun en osaa sanoa ei. Vaihtopäiväksi sovittiin sunnuntai-ilta. Minä vuokrasin pakun - 200 euroa viikonloppu plus polttoaineet. Torstaina sitten tuli puhelu: kyllä meidän varmaan täytyy perua se vaihto tältä viikonlopulta. Minun pitää lähteä vaihtamaan kaverin motskaria Tampereelle. No voi hitsi, ajattelin. Monelta lähdette? kysyin. Kuulemma kahdeksalta olisi tarkoitus lähteä kohti etelää. Ehdotin, että olisin kahdeksalta aamulla Oulussa, se kun sopisi minullekin paremmin. En todellakaan tajunnut, että kaveri halusi perua koko vaihdon, mutta ei vaan osannut sanoa ei. Menettely sopi tervakaupungin motoristillekin. Minä sitten lauantaina lastasin oman pyöräni pakuun ja laitoin kellon kolmelta yöllä soimaan. Kellon soitua keitin kahvit ja puin vaatteet päälle. Puhelinta taskuun laittaessani vilkaisin näyttöä - tekstiviesti: Kyllä meidän varmaan täytyy perua tältä viikonlopulta se vaihto. Tämä työpäiväni venähti. Olen vasta menossa kuorman kanssa Siilinjärvelle! Nyt tajusin, että kaveri ei osaa sanoa ei! Laitoin viestin, että homma sopii minulle. Kehoitin soittamaan, jos vaihto vielä kiinnostaa. Sitä en tosin sanonut, että minä en enää Ouluun ajoa suunnittele. Ei ole soittoa kuulunut. Ja ilmoituksestakin oli alkuviikon aikana kadonnut maininta halukkuudesta vaihtoon.

Eihän siinä mitään, menin takaisin nukkumaan ja heräsin aamulla todella pirteänä. Ja aamulla laitoimme karjalanpaistilihat shaslik-marinadiin.

shaslikit

1,4 kg karjalanpaistilihoja (tai muita palasteltuja lihoja)

3 sipulia

2 tl suolaa

1 tl mustapippurirouhetta

4 dl etikkaa (voit toki korvata osan balsamietikalla, jos haluat peittää lihan omaa makua marinadilla)

6 dl vettä

Silppua sipuli viipaleiksi. Sekoita kaikki ainekset astiassa. Anna marinoitua noin neljä tuntia. Töki lihat shaslik-vartaisiin ja kypsennä vaikka grillissä. Varovasti ja hellävaraisesti! Jos tykkäät kasviksista, kypsennä ne eri vartaissa. Kypsyvät niin paljon eri aikaan lihoihin verrattuna.

Ai niin, hyvää äänin 5 - 0, Äiskän asteikolla edelleen kakkonen! Iskällä menee lujaa.