Hitaampi muutos

Nuorena miehenä kävin Vakuutusyhtiö Kansan toimistossa kysymässä, minkä verran pitäisi maksaa kuukaudessa, että pääsisi viisikymppisenä täydelle eläkkeelle. Ei onnistunut. Vakuutusedustaja kohteliaasti totesi, että pitäisi jaksaa 55-vuotiaaksi. Minä olin silloin 29! Että ajoissa olen kyllä asiaan paneutunut. Vaan homma kaatui vakuutusmaksun suuruuteen. Oli Äiskän kanssa juuri otettu elämämme ensimmäinen asuntolaina ja kuukausierät laskettu niin ylös kuin suinkin mahdollista. Eihän siinä mitään, asia unohtui yli 20 vuodeksi. Kun sitten 50 tuli täyteen, niin ryhdyin laskemaan vuosia eläkeputkeen pääsemiseksi. Sitten tuli Katainen ja korotti tavoitetta vuodella. 

No, sehän tarkoitti vain vuotta lisää. Vaan nyt, pari kuukautta sitten tajusin asian hieman syvällisemmin. Todennäköisesti tapahtuu niin, että kun eläkkeelle jäämiseni jälkeen seuraavan kerran harkitaan Äiskän avustajan tarvetta, todetaan minun olevan täysipäiväisesti kotona. Ja näin ollen käytettävissä omaishoitajana ympäri vuorokauden. Eli uutta avustajapäätöstä ei sitten enää tule. Ei hittolainen, siihän minä en ala. Sehän tarkoittaisi, että olen sidottu kotiin käytännössä kellon ympäri. Kolme lakisääteistä neljän tunnin omaishoitajan vapaapäivää kuukaudessa! Ja kerran vuoteen kahden viikon huili, kun Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle. Niin kauan kuin on alle 65-vuotias. Minähän nääntyisin sosiaalisten kontaktien puutteeseen! Niinpä onkin parempi, että pyrin löytämään näiden pätkätöiden tilalle jotain sellaista, mitä voin tehdä niin kauan kunnes on pakko lähteä eläkkeelle. Eli vakityöpaikka pannaan hakuun - vaikka vähän huonommin koulutusta vastaava. Tosin nyt on sinänsä hyvä tilanne, että töitä on reiluksi vuodeksi eteenpäin, mutta saapahan rauhassa kyttäillä.

Ruokapuolen aloitimme Äiskän kanssa syömällä aamupalaksi ystävämme Matin tuomaa ankkaterriiniä voileipien päällä. Tosi hyvää oli, mutta sitä jäin ihmettelemään, että miksi sikanautasäilyke ei ole terriiniä? Sehän on hyvin samantapaista. No, kaipa siihenkin syynsä lienee.

Meillä oli grillauspäivä tänään. Lankomiehen poika lupasi tulla tyttöystävänsä kanssa käymään, jos tehdään jotain vähän erikoisempaa ruokaa. Eihän minua tarvinnut kahdesti yllyttää. Olen vähän kerrassaan lopettanut grilliruokien kanssa varsinaisten lämpimien lisäkkeiden tarjoamisen. Niinpä nytkin tehtiin Juniorin tyttöystävän kanssa shaslikkien kaveriksi katkarapusalaattia. 

Shaslikit valmistettiin tällä kertaa tuosta linkin reseptistä poiketen lampaan lihasta. Ainoastaan kaksi vaaleampana näkyvää varrasta oli sianlihasta.

Edellä mainitut nyt ovat varsin tavanomaisia ruokia, mutta ei sitä lankomiehen pojan kaipaamaa vähän erikoisempaakaan tarvinnut kauaa tuumata. Hyvä bloggaajaystäväni Adrianmeren rouva, aloitti grillikauden grillaamalla pässin kiveksiä. Siinähän se oli nuorisolle erikoista!

 

Kivekset on helppo valmistaa grilliin. Leikkaa kalvot varovasti pois ja halkaise rauhanen kahtia. Mausta suolalla ja pienellä ripauksella pippuria. Grillaa kypsäksi. Tarjoile.

Maku muistuttaa lähinnä hyvänlaatuista makkaraa. Samoin suuntuntuma on lähellä lenkkimakkaraa. Kaikki maistoivat. Erittäin hyviä: ääniä neljä. Yllättävän syötäviä: kaksi ääntä. Meni alas: yksi ääni. Äiskän asteikolla kolmannen ja toisen luokan välillä. Seuraavaksi sitten opetellaan grillaamaan maksaa.