Sähköt tivolissa jälleen!

Joulu alkaa olla voiton puolella. Vielä kun uudenvuoden aatosta selviää, niin on tämäkin vuosi kunnialla läpi rämmitty. Tuolla otsikollani viittasin muutaman päivän vanhaan vertaukseeni, jossa kerroin fiilisten olevan niin kuin olisi Linnanmäellä sähkökatkon aikaan. Joulun pyhien aikaan on "sähkömies" tehnyt töitä vian löytämiseksi ja korjaamiseksi eli olen harrastanut itsetutkiskelua. Ja syy alavireeseen löytyi! Meillä ennen Äiskän sairastumista se oli nimenomaan Äiskä, joka järjesti aina juhlat. Ikään kuin hoiti lavastuksen. Totesin joskus, että jos minä laitan aamupalan vieraille pöytään, on tulos varsin arkisen oloinen. Jos taasen Äiskä laittaa samat tavarat samalle pöydälle, on lopputuloksena juhla-aamiainen! Jotenkin se vaan sen teki. Ja me tykättiin järjestää juhlia. Jos ei ollut mitään erityistä syytä, saatettiin vain kutsua kavereita kylään useampi kerralla. Sitten syötiin, juotiin ja joskus vähän laulettiin. Keskusteltiin henkeviä ja pidettiin hauskaa. Nuorempana saattoi olla mukana vähän viinaksiakin, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana olivat enemmänkin limpparijuhlia. Ja aina järjestelyt menivät siten, että minä olin se assistentti ja Äiskä pääjunailija.

Nyt, kun nämä kaikki järjestelyt ovat minun harteillani, niin minuun iskee suorituspaineet, enkä koe pystyväni saavuttamaan haluamaani tasoa. Olen oppinut hoitamaan hommat ilman isompia höseltämisiä, mutta en ilman ennakkopaineita. Niin kävi tänäkin vuonna. Ukko ihan siipi maassa, että ei tästä tule mitään. Ja sitten tietysti lisäpiristeenä ikävä mennyttä elämää. Ikävä sitä aikaa, kun Äiskä oli terve, ja yhdessä suunniteltiin ja touhuttiin. Sitä se oli. Nyt taas porskutellaan sähköt päällä tivolissa ja katse on eteenpäin.

Vaan mitäkö söimme jouluna? Olen usein sanonut täällä blogissa kuin myös elävässä elämässä, että pyhänä pitää joko tehdä jotain vaativampaa tai helpompaa. Helpommalla haetaan itselle lepoaikaa. 

Tänä jouluna tuosta alavireisestä fiiliksestä osin johtuen tuli valittua se helpompi vaihtoehto. Pöydässä oli kuohuvaa alkoholitonta karpalojuomaa, City-marketin maksa-, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, keitettyjä perunoita, keitettyjä herneitä ja luumuja sekä kilon paketti Lidlin valmiiksi siivutettua joulukinkkua. Lisäksi sinappisilliä ja Ahti perhesilliä sekä tietysti Dijon ja konjakkisinappia kinkulle. Fazerin Vuoksen rukiisia riisipiirakoita ja voita. Niin ja tietysti hammaslahtelaisen Tuoteankkurin Neljän sortin relissiä.

Puolilta päivin oli porukalla syöty joulupuuro sekahedelmäsopan kanssa ja julistettu perheeseen joulurauha. Näillä eväillä meidän perheessä saavutettiin joulumieli ja kaikilla oli ihan mukavaa. Ja ähky olokin saatiin aikaiseksi. Ettei vain pussikeittoviikko olisi Iskällä edessä...