Kaikennäköistä kouhkaamista

Yleensä porukan eläkeläisillä on kaikkein kiire. Meillä on toisin päin. Äiskä on eläkkeellä, eikä sillä ole mihinkään kiire. Itse asiassa avh-potilas tarv

itsee kaikkeen tekemiseensä aikaa enemmän kuin me terveen. Täytyy ehtiä hahmottamaan tilanne ja aktiivisesti ajattelemaan oma reagointi. Minä sen sijaan tunnen itseni välillä kuin ajokoiraksi. Koko ajan johonkin juoksemassa. Ja silti tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi. Tämä on yksi syy sille, miksi en niin hirveän paljoa välitä joulusta tai muista juhlapyhistä. Pitäisi valmistella joulua... En minä tiedä, kahden aikuistumisen kynnyksellä olevan nuoren perheessä tuntuu välillä, että miksi ihmeessä. Kysyvät kuitenkin jouluaterian ja lahjojen jaon jälkeen: saaks lähtee kavereiden kanssa ABC:lle? Ei taida olla kahden viikon valmistelun arvoista!

Tänään aamulla pohdin diettini mielekkyyttä popsiessani aamupalaksi itse tehtyjä 

italialaistyylisiä maalaismakkaroita

(Lähde: Virkki, Juha, Isän keittokirja, Atena kustannus Oy, Jyväskylä, 2011)

suluissa ohjeen määrät, ilman sulkuja käyttämäni

650 g porsaanlihaa (1kg rasvaista porsaanlihaa, 1/3 oltava rasvaa, ettei makkarasta tule kuivaa)

450 g sianrasvaa

1 valkosipulin kynsi murskattuna eli 6 g

1 rkl suolaa eli 18 g

1 tl maustesekoitusta: 1 tl eli 2 g jauhettua neilikkaa, 1 tl eli 2 g kanelia, 1 tl eli 2 g muskottia ja 1 tl eli 2 g maustepippuria.

makkarasuolta

puuvillalankaa

Jauha liha ja rasva sekaisin lihamyllyllä. Minä jauhoin kolmeen kertaan ja joka kerralla käytin pienempää reikälevyä. Laita liha, valkosipuli, suola ja mausteet kulhoon ja sekoita erittäin hyvin. Pane makkarasuutin paikoilleen ja täytä suoli makkarataikinalla. Solmi suolen sisältö sopivan mittaisiksi makkarapötkylöiksi. Saavat vetäytyä vuorokauden tai kaksi jääkaapissa. Mausteet tulevat tasaisemmin makkaraan.

Esikeitin osan ja sitten paistoin ne pannulla. Osan paistoin suoraan. Parempia olivat suoraan paistetut. Esikeittämisessä ei saa käyttää liian kuumaa vettä, vaan sellaista mikä juuri ja juuri kuplii. Samoin paistamisen tulee tapahtua melko miedolla lämmöllä. Lopputuloksena oli parhaita koskaan tekemiäni makkaroita. Silti ne olivat vielä melko kaukana hyvästä. Jos joku tietää, kuinka saadaan makkarasta poistettua sellainen tietynlainen "pahvimaisuus", niin kertokaa minullekin. Pitääkö siihen jauhaa mukaan kamaraa, vai mitä tehdä?

Aamupalalla pärjäsikin melko pitkään, vaan ei iltaan saakka. Iltapäivällä hyödynsin aamupäivästä lämmittämäni uunin lämmön ja valmistin

Hunajaista kirjolohikiusausta

(Lähde: Väritä ja kokkaa, hunajainen väritys- ja reseptivihko, Suomen mehiläishoitajain liiton julkaisu)

500 g perunoita

200 g savulohta

1 sipuli

2 dl ruokakermaa

2-3 murskattua valkosipulin kynttä

3 rkl hunajaa 

1 rkl suolaa

Suikaloi perunat, paloittele savulohi, pilko sipuli ja laita ainekset kerroksittain voideltuun uunivuokaan. Ripottele suolaa väliin. Levitä salkosipulimurska ja hunaja pinnalle, kaada lopuksi kerma joukoon. Hauduta kypsäksi 150 asteisessa uunissa 1 - 1 1/2 tuntia. Minä laitoin 200 asteiseen uuniin ja puolentoista tunnin kuluttua oli pois otettaessa tuo 150 astetta. Tarjoile.

Äänin 4 - 0 todettiin tosi hyväksi. Äiskän asteikolla meni kakkoseen.

Ja kaverina oli 

salaattia ranskalaistyylisen kastikkeen kera

salaattia silputtuna

kesäkurpitsan pätkä suikaloituna

pari luumutomaattia lohkottuna

10 cm pätkä purjoa suikaloituna

fetakuutioita

ja kaikki sekaisin

kastike:

6 rkl rypsiöljyä

3 rkl valkoviinietikkaa

1 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

Kaikki sekaisin ja salaatin niskaan. Hyvää tuli. Kaikki meni.