Ajat muuttuvat

Nyt jo yli 70-vuotias äitini kertoi, pari vuotta sitten tarinaa omasta äidistään eli minun mummosta. Tai niin kuin meillä päin äidin äitiä kutsuttiin, kirkkomummosta. Mummoa oli vähän yli 50-vuotiaana alkanut ikävä vaivaamaan. Mitä kuulu serkuille, joihin ei ollut pitänyt yhteyttä vuosikymmeniin. Monta kuukautta oli töitä tehnyt selvittääkseen serkkujensa asuinpaikkakunnan ja osoitteen. Oli näet sota vähän sotkenut ihmisiä uusille paikkakunnille. Lopulta oli osoite löytynyt, ja kirjeenvaihto oli jatkunut useita vuosia. Ja kait sitä oli ehditty kylässäkin käydä.

Noinhan se periaatteessa toimii nykyäänkin. Kun ikää alkaa tulla, niin mieleen tulee, että mitähän sille entiselle naapurin pojalle tai luokkakaverille kuuluu. Tai ensirakkaudelle. Vaan nykysysteemeillä ei mene enää kuukausia. Meillä on käytössä monenlaisia netissä toimivia sovelluksia, jotka helpottavat hommaa. On Eniron tms. numerohaut, facebook, skype, twitter ja niin edelleen. Yleensä, jos ihmisen haluaa löytää, niin aikalailla inhimillisellä työmäärällä se onnistuu. Oman lukioluokkani luokkakokousta junaillessani olen moisen huomannut. Mutta oma iloinen ryhmänsä on tämä Blogistaniakin. Olen nyt kirjoitellut tätä Iskä kokkaa -blogia lähes kaksi vuotta. Monia vanhoja tuttuja on löytänyt minut. Ja aina on tuntunut mukavalta. Vaan harvemmin käy niin kuin kävi eilen. Minä tunnistin blogiani kommentoineen ihmisen kirjoitukseen sisältyneiden muutamien murresanojen perusteella olevan samalta murrealueelta kanssani. Lopulta löysin vanhan rippikoulukaverini! Jo vain oli hyvä mieli. Kyllä tämä sosiaalinen media vaan on mahtava paikka.

Tuosta Duvel-oluesta ja siihen liittyvästä keittokirjasta on tullut muutaman kerran jo kerrottuakin. Tänään oli sitten ensimmäisen reseptin kokeilun vuoro:

Ankan rintaa "aigrelette" kastikkeella ja Duvelissa haudutettua hapankaalia (neljälle)

(Lähde: Stefaan Daeninck, Duvel à la Carte, Hollanti, 2005. Vähän minä taas ruuvailin itseni näköiseksi.)

2 ankan rintafilettä

10 cl Duvelia

200 g hapankaalia (EI Lidlin hapankaalia, vaan joko venäläistä tai suomalaista)

2 dl ruokakermaa

2 rkl sinappia

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

Kuumenna pannu ja laita uuni kuumenemaan 200 asteiseksi. Paista ankan rintafileitä kolmisen minuuttia puoleltaan. Paista nahkapuoli ensin, niin et tarvitse rasvaa ollenkaan. Kun olet paistanut molemmat puolet, siirrä fileet uunin lämpöön 20 minuutiksi. Lopuksi kääräise uunista otetut fileet folioon kymmenenksi minuutiksi vetäytymään ja lopullisesti kypsymään. Sillä aikaa kun ankka paistuu uunissa, valmista hapankaali ja kastike. Pane paistinpannulle hapankaali ja reilu desi Duvelia. Kuumenna kunnes hapankaali on kuumaa. Kaada paistinpannulta neste kattilaan ja pane kansi pannun päälle. Siirrä pannu sellaiseen paikkaan, jossa kaali kestää hetken aikaa kuumana. Lisää kattilaan kerma ja keittele pienellä tulella hieman kokoon. Itse asiassa minä ainakin keittelin niin kauan kunnes ankka oli valmista. Ei se kastike niin paljoa siitä vähentynyt, etteikö olisi ollut hyvä aika. Lopuksi lisää kastikkeeseen sinappi, suola ja pippuri. Sekoita ja kiehauta.

Kun kaikki on tehty, ota kuumat lautaset esiin. Leikkaa ankan rinta ohuiksi siivuiksi. Pane jokaiselle lautaselle tumppu hapankaalia ja jokunen viipale ankanrintaa. Ja lopuksi kauhan reunasta sellainen ohut ruilautus kastiketta päälle. Ja ei muuta kuin syömään.

Tämä ruoka yllätti täysin. Mari ja Juniori olivat sitä mieltä, että nälissään syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Sen sijaan Äiskä, joka ei Lidlin hapankaalista ole tykännyt, tykkäsi tästä kokonaisuudesta. Rankeerasi asteikollaan kakkoseen. Minä olisin syönyt vaikka kuinka, mutta kun pelottaa, että taas tulee pussikeittopäivä!