Omaishoitajuudesta

Sanomalehti Karjalainen käsitteli tänään pääkirjoituksessaan ja sisäsivuilla olevassa isossa artikkelissa omaishoitajuutta. Kirjoitusten kärki oli siinä, että kunnissa omaishoidon tukia on jouduttu leikkaamaan. Toisaalta myöskään kaikki tukeen oikeutetut eivät ole sitä hakeneet, eivätkä näin ollen myöskään sitä saa. Lisäksi omaishoitajuutta käsiteltiin lähinnä vanhusten hoitamisena kotona. Minä olen omaishoitaja. En siksi, että olisimme Äiskän kanssa niin vanhoja, vaan siksi, että Äiskä sai aivoverisuonen puhjenneen pullistuman onnistuneen korjausleikkauksen komplikaationa aivoinfarktin. Halvaantui, menetti puhe- ja kirjoituskykynsä. Liikkuu tosin itsenäisesti valvottuna, mutta tarvitsee koko ajan terveen ihmisen apua toiminnoissaan. 

Minulle oli alusta asti täysin selvää, että kun Äiskän kunto antaa periksi, hän palaa sairaalasta kotiin. Rahallinen korvaus omaishoitajuudesta tuli ylimääräisenä bonuksena. Aiemmin sain sitä reilun 500 € kuukaudessa, mutta nyt maaliskuun alusta kuukausittainen tuki pudotettiin 300 euroon. Vaan rahallinen tuki ei ole se tärkein tässäkään hommassa, vaikka siitä niin mukava olisikin puhua. Paljon rahaakin arvokkaampaa olisivat vapaat. Aiemmin kaupunki hyväntahtoisesti maksoi kuusi neljän tunnin pätkää vapaapäivän tekijöitä kuukaudessa. Nyt, kun säästetään, määrä on pudotettu lain määrittelemään minimiin eli kolmeen neljän tunnin kertaan kuukaudessa. Ja omaishoitajan kesälomasta ei puhettakaan. Kyllä minä nyt asian kanssa jaksan, mutta miten käynee, kun ikää tulee lisää. Kieltämättä tuntuisi ihan mukavalle, jos edes kerran viikossa saisi viettää muutaman tunnin ihan vaan itsensä kanssa vain itsestään vastaten. No, ehkä seuraavalla hallituksella on enemmän rahaa käytettävissään, ja nostavat tuota lakisääteistä minimiä. Ja Saipa voittaa lätkän Suomen mestaruuden.

Ruuanlaitossa oli eilistä enemmän menestystä. Pöydässä komeili unkarilaistyylistä

Töltött kaposztaa eli kaali-jauhelihakääryleitä

pienehkö kaalinpää

öljyä

sipuli hienoksi silputtuna

3 murskattua valkosipulin kynttä

400 g sika-nautajauhelihaa

1 1/4 dl risottoriisiä

1 muna

2 tl paprikajauhetta (mieluusti punaisesta paprikasta)

suolaa ja pippuria maun mukaa

2 1/2 dl tomaattikastiketta (Italiamo-brändin Sugo alla Toscanaa käytin, vaan varmasti mikä tahansa muukin käy. Ehkä letso olisi se autenttisin?)

2 1/2 dl lihalientä

500 g hapankaalia

smetanaa pöytämausteeksi

Keitä kaalia kokonaisena viitisen minuuttia. Nosta kaali pois vedestä ja poista kahdeksan päällimmäistä kaalinlehteä varovasti. Laita ne hetkeksi kylmään veteen, että kypsentyminen loppuu. Lopun kaalinpään voi säilöä jäähdyttelyn jälkeen vaikkapa huomiseen kaalikeittoon. Murskaa paksu lehtiruoti vaikkapa kaulimella pyöräyttämällä. 

Kuullota sipuli ja valkosipuli pannulla öljyssä. Kaada ne kulhoon. Lisää kulhoon jauheliha, riisi, muna, paprika ja suolaa sekä pippuria oman maun mukaan. Sekoita hyvin. Jaa seos tasaisesti jokaiselle kaalinlehdelle. Huuhdo hapankaali lävikössä ja rutistele enimmät nesteet käsin pois. Sekoita lihaliemi ja tomaattikastikke. Kaada seosta tilkkanen kannellisen uunivuoan pohjalle. Seuraavaksi levittele valutettu hapankaali vuokaan. 

Nyt ota ne kaalinlehdet, joiden päällä on kökkö jauhelihataikinaa, ja tee niistä kääryleitä. Paketti saa olla aika löysä, sillä riisi tarvitsee tilaa kypsyessään. Muutoinkin sellainen aika löysä kääryle on tavoite, ei kotimaisen kaalikääryleen tapainen tiukka paketti. Asettele kääryleet saumapuoli alaspäin hapankaalin päälle vuokaan. Lopuksi kaada jäljellä oleva tomaattikastike-lihaliemiseos vuokaan. 

Kypsennä 175 asteisessa uunissa puolestatoista kahteen tuntiin. Lisää tarvittaessa vettä tai lihalientä, ettei kuivu liiaksi. Puolisen tuntia ennen uunista ottamista voi ottaa kannen pois, niin pinta saa kauniimman värin. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Ja Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Nälissämme emme muistaneet kuvata ateriaa. Otetaan joku toinen kerta kaksi kuvaa, niin menee tasoihin.