Nachoilua

Aina sanotaan, että johonkin se aika vaan katoaa, kun ei mitään saada aikaiseksi. Minusta välillä tuntuu, että mitään ei saa tehtyä, mitä aikoo. Vaan syy ei ole ajan katoamisessa. Se on siinä, että minä kehitän ympärilleni niin paljon kaikkea mukavaa tekemistä. Tällä hetkellä pitää aina sopivan hetken tullen olla tekemässä jotain, mikä tavalla tai toisella liittyy moottoripyöräilyyn. Tai sitten olla valmistelemassa kesän puutarhaviljelmiä. Ne alkavatkin olla siinä vaiheessa, että ylimääräisiä taimia voi jo lahjoitella kavereiden riesaksi. FB-ystäväni Sanja Sokerivaltakunta-blogista sai minut vielä innostumaan paprikan kasvatuksen kokeilusta reilusti avomaalla. Tähän saakka olen kasvattanut niitä vain ruukuissa seinän vieressä. No nyt on sitten joka paikka talossa täynnään paprikan, chilin tai tomaatin taimia.

Kuvassa oikealla joulutähti, joka ei suostunut kuolemaan, vaikka vietti pääsiäisenä päivän ulkona. Seuraavana jalapeno, kiinanruusu, talvehtinut chili, violetti paprika ja lopuksi tavallinen punainen paprika.

Kuten naapurimaamme presidentti yhdessä Suomen poliisiviranomaisten kanssa on viime päivinä osoittanut, machoilu ei kannata, vaikka kuinka tykkäisi motskareista. Tiedä mille listalle joutuu. Niinpä meillä tänään machoilun sijaan nachoiltiin. Ruokana oli ihan itse pähkäilemääni

nachokanaa

450 g nachoja

450 g maustamattomia broilerisuikaleita

1 tl suolaa

2 rkl hickoryn makuista (?) grilliöljyä (jotain ameriikan ihmeitä viime kesän city-marketin tarjouksesta)

1,2 l cokista

öljyä

Voitele uunivuoka öljyllä. Minä käytin kannellista vuokaa, jos kantta ei ole, saattaa tuo kokiksen määrä jäädä vähäksi. Lisää vuokaan puolet nachoista. Levittele kanapalat nachojen päälle. Ja sitten loput nachot pinnalle. Ripottele suola nachojen päälle tasaisesti, samoin grilliöljy, ja lopuksi kaada kokis koko komeuden päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin tunti. Tarjoile.

Hyvää ja täyttävää äänin 3 - 0. Äiskältä kolmonen.

Jos joku sanoo nähneensä reseptin jossain aiemmin, hyvä niin. Minä olen kuitenkin aidosti iloinen, sillä osasin tehdä ihan syötävää ruokaa kerrankin katsomatta mistään kirjasta neuvoa.