Posti toi viime viikolla kauan odotetun kirjeen. Äiskän uuden kuntoutuspäätöksen. Kuntoutussuunnitelma kun pitää joka vuosi uusia ja kuntoutukset anoa Kelalta uudestaan. Joskus on tuntunut, että jos vaikka joka toinen vuosi vain tarvitsisi anoa, niin olisi parempi. Vaan ei ole, sen on oma kokemuskin osoittanut. Etenkin kuntoutumisen alkouaikoina tilanteet saattavat muuttua niin nopeasti, että suunnitelman tarkistus vuosittain on aivan paikallaan. Ja pääseepähän rutiini säilymään. Meillä on jossain vaiheessa tämä rytmi mennyt sillä tavalla keljusti, että kausi vaihtuu toukokuun lopussa. Se tarkoittaa sitä, että päätökset tulevat huhtikuun alkupuolella. Eli kaikki kesäsuunnitelmat jäävät väkisin melko myöhään.
Vaan takaisin siihen kirjeeseen. Anottu: toimintaterapia. Päätös: hylätty. Päätös ymmärrettävä, Kelan perusteet täysin järkeen käyvät. Itsekin terapeutin kanssa todettiin, että ei enää isoa hyötyä ole ollut. Toiminta kodin arjessa on paljon tehokkaampaa. Anottu: musiikkiterapia. Päätös: hylätty. Perusteena se, että todennäköisesti ei saada kommunikaatiokyvyssä merkittäviä tuloksia aikaiseksi. Hyväksytään. Noinhan se varmaan on, mutta olisi se vaan ollut niin pirun mukavaa Äiskästä. Fysio- ja allasterapia: hyväksytty anotun mukaisena. Peruste jälleen ihan järkevä. Saavutetun toimintatason ylläpitäminen. Juuri näin. Laitoskuntoutusjaksoja anottiin lääkärin tekemän suunnitelman mukaisesti kaksi kertaa kaksi viikkoa. Yksi saatiin. No, talvella olisi ollutkin kylmä ilma lähteä moottoripyöräretkelle. Nyt sitten odotellaan. Äiskä Punkaharjun Kruunupuistoon lähtöä, ja minä moottoripyöräretkeä Solovkin vankilasaarelle Vienanmerellä. Mieliala nousi ison hyppäyksen, kun sinänsä ennakkoonkin varman oloiset asiat saivat sen virallisen varmistuksen.
Tänään söimme hyvin ja hyvää. Pöydässä oli
Suolaperunoita ja sika-lammasta luumukastikkeessa
300 g sianlihaa
300 g lampaanlihaa (itse asiassa seuraavalla kerralla teen pelkästä lampaasta)
1 rkl suolaa
3-4 laakerinlehteä
250 g kuivattuja kivettömiä luumuja
vajaa dl sokeria (80 g)
30 ml eli pari rkl etikkaa
50 g rusinoita
1 tl mustapippuria
Pilko liha sellaisiksi suuhun sattuvan kokoisiksi paloiksi. Pane lihat, suola ja laakerinlehdet kattilaan ja kaada kuumaa vettä päälle sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä pienellä teholla noin tunti. Lusikoi alussa pintaan nouseva vaahto pois. Tunnin kuluttua lisää luumut, sokeri ja etikka. Keitä noin varttitunti. Jos alkaa mennä liian kuivaksi, niin lisää hieman vettä. Lopuksi lisää rusinat ja anna kiehua vielä 15 minuuttia. Tarkista suolan määrä ja lisää pippuri. Tarjoile suolavedessä kuorittuna keitettyjen perunoiden ja salaatin kera.
Hyvää äänin 3-0. Äiskän asteikolla vaihteeksi kakkosluokan ruokaa. Iskä iloitsee.
Harmi ettei äiskä saanut musiikkiterapiaa, hän olisi varmaan nauttinut siitä. Onneksi sentään sai Punkharju "loman".
VastaaPoistaTänä päivänä varmaan kaikki terapia tarpeetmietitään ja syynätään suurennuslasilla ennen kun päättävät, mutta hyvä silti että perustelut ovat hyviä.
Ei poikkipuolista sanaa Kelan toiminnasta. Kaikki ollut asiallista ja varsin asiallisesti ja järkeenkäyvästi perusteltua.
PoistaMinä olen vähän sitä mieltä että sieltä(kin) saa oikein hyvää palvelua. Ihmiset yleensä lähinnä vieraksuu byrokratiaa, sääntöjä ja paragraaffeja.
PoistaMukava kuulla jotain hyvää Kelasta kun tuo oma tyttökin on niitä Kelan haukuttuja ämmiä.
VastaaPoistaPerheellämme on vaimoni sairastumisesta johtuen neljän vuoden läheisempi kokemus Kelan toiminnasta. Ei voi moittia. Hyvää palvelua on saatu.
PoistaMinäkin toivoin että äiskä saisi sen musiikkiterapian, vaikka se ei veisi fyysisesti puhetta tai mitään eteenpäin, mutta olis kivaa ja äiskä tykkäis, henkireikä ja mukava juttu...
VastaaPoistaKruunupuistokin on kiva paikka ja komiat maisemat, olen siellä ollut kahdesti kuntoutuksessa. Toivottavasti äiskä pääsee jollain konstilla rantaan katsomaan niitä majavan poikki nakertamia puita :) niitä ei monessa paikassa näe!
Kelasta ei mulla kyllä ole kovin kehumista, onneksi joku puhuu siitäkin noin positiivisesti ja pystyy hyväksymään ne päätökset... mulla siellä yleensä kaikki menee ihan häränpyllyä, ilman oikeudenmukaista selitystä tai selvitystä.
Ihailtavan rauhallisesti ja punnitusti pystyt vastaanottamaan harmillisia, vaikka ehkä paragrafien mukaisia kela-päätöksiä. Ilmeisesti olette vaimosi vaikean taudin takia joutuneet miettimään ja kohtaamaan monenlaisia asioita. Ehkä olette kuitenkin kulkeneet eteenpäin. Välillä tuntuu että me puramme omaa pahaa oloamme vastustamalla loputtomasti pykäliin (vaikka ei ehkä inhimillisyyteen) perustuvia päätöksiä.
VastaaPoistaParagrafeista en tiedä. Se vaan kun nuo Kelan perustelut ovat olleet sellaisia, että itse on huomannut käytännössä samoja asioita, niin niihin on helppo yhtyä ja sitä kautta hyväksyä. Enemmänkin sanoisin kyseessä olevan jonkin asteinen kyky hyväksyä tosiasiat. Se mitä toivon tapahtuvaksi, onkin jo aivan toinen juttu.
PoistaSamojen päätösten kanssa olen kanssa aikanani taistellut... Joskus vaan tuntui että läheisenä näin paremmin mikä kuntoutustapa olisi ollut mihinkin kohtaan tuottavinta ja minkä olisi vaikka voinut jättää väliin - mutta eihän päätöksissä painanut kuin virallisen tahon suositus.
VastaaPoistaHienoa että sinulla on yhteinen sävel kirstunvartijoiden kanssa :)
On sinulla mielenkiintoisia paketteja nuo reseptit. Olisi jo monenkin keittokirjan ainekset kasassa - et innostuisi?