Ei sitä voi näköjään enää kiistää. Ikä alkaa painaa. Eilen vietin pitkään suunnitellun ylimääräisen vapaan ja kävin kevätretkellä. Minun kohdallani kevätretki tarkoittaa sitä, että lähdimme kaverini Matin kanssa aamulla kahdeksan jälkeen kiertämään moottoripyörillä Venäjän puolella sijaitsevaa Jänisjärveä. Kierrettiinhän se. Vajaa 400 kilometriä syntyi 10 tuntiselle päivälle kilometrejä. Siitä 150 kilometriä kelirikon kourissa olevia Venäjän metsäteitä. Käytiin tutustumassa Leppäsyrjän kylän yläpuolella olevaan Raikonkosken taajamaan. Mukavaa oli. Tällaista olen odottanut viime syksystä saakka. Vaan riemut vaativat aina veronsa. Nuorempana olisi yön nukkunut, ja elämä olisi jatkunut aiempaan tapaan. Vaan nykyään päivän kun riehuu, niin kaksi menee toipuessa. Vaikka kuinka on nukkunut täydet yöunet, niin silti kroppa on raastetun oloinen. Vaan kyllä se siitä. Riemun kun muistaa, niin tuskankin kärsii, sanoin se kuuluisa entinen mieskin krapulasta. Sama se on tässä minun retkeilyharrastuksessa.
Tänään oli ruokalistaan merkitty englantilaiset paprikaperunat. Ikään kuin sen kunniaksi viljelmilleni ilmaantui ensimmäinen paprikan nuppu. Saapa nähdä, mihin punainen Redskin-paprika vielä tänä kesänä ehtiikään.
Englantilaiset paprikaperunat (kolmelle)
oliiviöljyä
1 sipuli
1 vihreä paprika (pieni)
1 oranssi paprika (pieni)
1 punainen paprika (pieni)
9 pientä tai keskikokoista perunaa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl timjamia
Kuullota kuorittu ja pieneksi silputtu sipuli pannulla öljyssä. Lisää joukkoon pieniksi kuutioidut paprikat. Kuullottele kokonaisuutta sen aikaa, että paprikatkin alkavat pehmetä. Siirrä sivuun. Pidä kuitenkin pieni lämpö yllä, etteivät jäähdy liikaa. Kuori ja kuutio perunat. Paista perunakuutiot pannulla öljyssä pehmeiksi. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla. Lisää joukkoon sipuli-paprikaseos. Sekoita hyvin. Tarjoile.
Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa.
Tänä kesänä olen ostotaimien varassa, edes perunat eivät lähde itämään kunnolla! Oh no!
VastaaPoistaTuo meidän jääkaappiin perunat. Kyllä itää!
PoistaKuulostaapa hyvältä, pistetään muistiin! :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi.
PoistaNämä ovat niin hyviä ja kerrankin Englantilaiset ovat keksineet kevyttä huikopalaa ilman makkaraa, pekonia tai papuja ;)Vaikka kyllä nekin minulle maistuu.
VastaaPoistaKevyttä huikopalaa?! Me nautimme siitä ihan pääruokana. Toki kevyenän sellaisena.
PoistaNiin mekin söimme sitä pääruokana. Kevyellä tarkoitin rasvan määrää, Englantilaiset ruuat kun yleensä ovat aika rasvaisia, siksi kevyttä huikopalaa :)
PoistaNo nyt ymmärsin.
PoistaHieno paprika-peruna yhdystelmä!
VastaaPoistaPaprika on hieno raaka-aine. Innolla odotan, että pääsen itse kasvattamistani paprikoista jotakin tekemään.
VastaaPoistaMiten ihmeessä mulla on voinut mennä tämä blogi ohi!!
VastaaPoistaIhan mahtavaa ja vasta olen lukenut v. 2011 :)
Ja se maksapata lähtee laittoon justiinsa:):)
Joskus asiat vain löytyvät, kun on sen aika.
PoistaKäyhän Sari kertomassa, miten maksapata onnistui.
Hei taas, onkohan muita lukijoita jotka lukevat mieluusti postauksistasi ei-ruoka osuuden. Ne ovat minun heiniäni ja siksi blogiasi seuraan. Kiitos niistä. Ruokapuolen usein ohitan, koska meillä ruokavastaava on Ukki. Mukava retkiä!
VastaaPoistaOsuitpa Inna mielenkiintoiseen aiheeseen. Tiedän saamani palautteen perusteella, että lukijakunta jakaantuu mainitsemassasi mielessä kolmeen. On alun tarinan lukijat, ruokaosuuden lukijat ja sitten ne, jotka lukevat molemmat.
VastaaPoistaItse puolestani yritän saada molempia aikaiseksi. Yleensä niinä päivinä, kun en tee blogipostausta, laitan jotain ruokaa, jonka olen jo esitellyt. Tai sitten syödään einesruokaa. Nykyisin yritän tähtäillä uusien kokeilut viikonlopuille, jolloin on enemmän aikaa kirjoittamiselle. Siihen sitten on hyvä niputtaa kuluneen viikon taivastelut.
Voithan sinä toki Ukille kertoa, että Iskäkin kokkaa.
Minä luen kaiken ja tykkään arjen elämän kertomuksista ja ruokapuolestakin, vaikken itse kokkaakaan näin monipuolisesti ja erikoisesti. Nyt tekee mieli tehdä Borshkeittoa ja koetan löytää missä sulla se resetti täällä onkaan :)
VastaaPoistaKiva kertomus kevätretkestä, mutta ethän sitä motskarilla heittänyt??!!
löysin tänään jotain, minkä luulin tonttujen kuljettaneen ennen joulua, mutta eläs iskä ihmettele jos tonttuja vilahtaa postilaatikollasi alkuviikosta ;)
No motskarillapa tietenkin. Hyvä kun huomautit, että kulkuväline on jäänyt mainitsematta. Piti käydä tuonne tekstiinkin korjaamassa.
PoistaHämmästyksen kummastamana jään ihmettelemään postin kulkua.
Onko sulla joku koko vuoden voimassa oleva viisumi, vai miten pääset hurauttamaan Venäjän puolelle noin vaan? Taas alkoi ahdistaa, kun katselin dokumenttia Kuollut mies tuomiolla (tai jotain siihen suuntaan). Silti ne harvat kerrat kun olen Venäjällä käynyt olen kokenut ihmiset tosi mukaviksi ja auttavaisiksi. Viime kesänä oltiin Ivalosta käsin "postibussilla" Murmanskissa ja oli taas tosi kiva reissu. Mukavia retkiä ja kelit sen kun paranee...
VastaaPoistaJoo minulla on vuosiviisumi. Se on täällä itä-rajan tuntumassa melko yleistä. Venäjä on tosiaan ristiriitaisuuksien maa. Siellä on monia asioita, jotka ovat täysin päin persettä, ja paljon asioita ja käytäntöjä, joista en tykkää tai joita en periaatteessa hyväksy. Silti kansa on pääosin juuri tuollaista mukavaa ja ystävällistä. Ja sitten se on niin erilaista.
PoistaSitten minulta on joku kysynyt, miksi en lähde vaikka Norjaan tai Keski-Eurooppaan kesän pidemmälle matkalle. No siksi, että olen köyhä mies, mikä puhuu sujuvasti venäjää. Venäjällä päivän bensat, syömiset ja hotelliyöpymisen saa 70 eurolla vuorokausi.
Kaiken se "veli venäläinen" onnistuu muuttamaankin. On näköjään onnistunut muuttamaan Roikonkoski nimisen paikan nimen niin, että suomennos on nykyisin Raikonkoski. Sama paikka näkyy kuitenkin olevan. No mikäpä nykyään pysyvää olisi?
VastaaPoistaT. JP Kotkasta
Näin se on näiden nimien kanssa aina. Ero ei välttämättä johdu tarkoituksellisesta muuttamisesta. Tuo Roikonkoski on sen näköinen äänneyhtymä, että kuvittelisin venäläisen mieluusti lausuvan tuon ensimmäisen o:n painottomana, jolloin se ääntyy a:na. Ja kun tarpeeksi kauan puhutaan Raikonkoskesta, tulee joku kartantekijä, joka kirjoittaakin sen a:lla.
PoistaTai sitten on tarkoituksella väännetty. Mistä näitä tietää.
Toisinpäin menee sitten Krosnozero eli suomeksi Nuosjärvi. Usein näkee suomalaistenkin käyttävän sananmukaista käännöstä Suurjärvi, mikä ei sekään ole oikein. Nimet ovat aina hankalia.