Äiskän avustajalla on ollut vaihteleva kesä. On ollut lomaa ja sairautta käytännössä kesäkuun puolivälistä lähtien. On toki työpäiviäkin kertynyt lähes kymmenen. Mutta sijaiselle on ollut tarvetta. Me olemme olleet onnekkaita, sillä aina kun on ollut tarvis on sijainen löytynyt. Niin kesälomille kuin sairaslomillekin. Erityisesti kahden viime kuukauden aikana sijaiset ovat olleet todella loistavia. Molemmilla vahvan kuntouttava ote, vaikka molemmat ovat olleetkin enemmän lapsien kanssa työskentelyyn koulutettuja. Äiskän kokkailuista olen jo kertonutkin, ja niistä on tulossa ihan oma postauksensa. Mutta kun se ei ole kaikki! Kuntouttava ote on sitä, että auttaa siinä, missä avustettava ei todellakaan itse selviä, mutta antaa avustettavan tehdä itse kaiken, mistä suinkin selviää. Tuntuu äkikseltään tylyltä, mutta pitkässä juoksussa tuottaa suurta iloa. Kuten T
tänään. Olin aamulla töistä kotona käymässä. Äiskä kylppärissä avustajan kanssa. Yht'äkkiä alkoi kuulua Äiskän hirmuinen riemun kiljahtelu! Menin katsomaan ja päästyäni ovelle olikin Äiskä siinä jo vastassa. Naama oli kuin Hangon keksin ja Naantalin auringon risteytys. Katso, minä sain ihan kaikki pyjaman napit ihan itse auki! Olihan tilanteessa oma humoristisuutensakin, mutta riemun halailuksihan se meni. On tosi iso asia, että tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminnasta eli apraksiasta kärsivä ihminen oppii noinkin vaikean taidon uudelleen. Eikä ollut mennyt kuin viikko avustajan kanssa harjoitellessa. Joskus terveiden ihmisten pienet asiat ovat sairaiden ihmisten isoja asioita.
Illallat sitten söimme punajuurikeittoa, jonka resepti oli napattu ja omiin tarpeisiin muokattu tutusta Ulpu Järvisen Joka kodin keittokirjasta. Järvinen käyttää keitosta suluissa nimeä borsts, mutta minä en nimeä käyttäisi, koska tämä keitto suurustetaan vehnäjauhoilla. Itse en ole moiseen borssin kanssa törmännyt. En tosin tunne venäläistä keittiötä niin hyvin, että uskaltaisin väittää, etteikö näin jossain tehtäisi. Yksinkertaisuudessaan resepti on kuitenkin loistava, toisin kuin kaikki kohtaamani borsh-reseptit.
Punajuurikeitto (kuudelle)
1 l lihalientä
100 g voita
1 kg keitettyjä punajuuria, näitä voi keittää enemmän kerrallaan ja käyttää osan Lindströmin pihveihin ja osan keittoon
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
1/4 tl cayennepippuria
2 raakaa punajuurta raastettuna
pieni paketti nakkeja (makkarat voi toki jättää pois, jolloin saadaan kasvisruokaa)
Kuori keitetyt punajuuret ja leikkaa pieniksi kuutioiksi tai suikaleiksi. Sulata voi kattilassa ja keitä punajuurikuutioita jonkin aikaa voissa koko ajan välillä hämmennellen. Lisää ensin viinietikka ja sitten jauhot. Hämmentele. Lisää vähän kerrassaan lihaliemi koko ajan hämmennellen. Tässä vaiheessa voit lisätä myös sokerin ja cayennepippurin. Raasta raa'at punajuuret ja lisää keittoon. Pätki myös nakit ja lisää nekin keittoon. Anna kiehahtaa ja tarjoile smetanan tai ranskankerman kera.
Äänin 4 - 1 loistavaa. Juniorista oli vain hyvää. Ja Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkoseen.
Oi miten mahtavaa että äiskä sai itse napit auki! Todella hienoa! Jokainen oikeakätinen voi muuten testata miten vaikeeta on avata/sulkea napit vasemmalla kädellä :) Se ei ihan heti onnistu.
VastaaPoistaViikonloppuna teen punajuurista ruokaa ja nythän minulla on jo kaksi hieno resptiä mistä valita :)
Testasin Salixin vinkistä vasemman käteni toimintaa...surkeeta oli. Ehkä viikon harjoittelu auttaisi, kuten Äiskälläkin.
VastaaPoistaOlen keittolaiharilla ja tänään ruokalistalla on ehdottomasti tämä punajuurikeitto. Mukavaa vaihtelua!
Mukavia juttuja täällä ja kiva kun äiskän toiminnallisuudessa on edistymistä! Ja ihanaa että ilo löytyy pinistäkin edistymisistä!
VastaaPoistaTänään tein punajuuri kastiketta. Oli hyvää!
VastaaPoistaJa kuten arvasin, niin poika maistoi, ei ihan tykännyt ja ukko hädin tuskin maistoi, eikä missään nimessä tykännyt. Hän ei tykkää mistään missä on punajuurta!
Heille minulla oli eineslihapullia ja paistettuja suppilovahveroita (+1 kpl kanttarelli ja 7-8 kpl mustiatorvisieniä).
Mutta kuten jo Mari totesi, niin perunat oli ihan turhia!
Tuumasinkin että tuosta kastikkeesta voisi hyvinkin soveltaa pata-ruuan, ihan sellaisenaan tai sitten siihen voisi lisätä kesäkurpitsaa ja/tai porkkanaa.
Keittäessäni kastiketta koemaistoin niin monta kertaa että pelkäsin jo kastikkeen loppuvan :D
Kiitos hyvästä reseptistä!
"Äiskän avustajalla on ollut vaihteleva kesä. On ollut lomaa ja sairautta käytännössä kesäkuun puolivälistä lähtien. On toki työpäiviäkin kertynyt lähes kymmenen"
VastaaPoistaJärkyttävää taas kerran, me saadaan sairastaa mutta muut ei, meille myötätuntoa ja muille haukut julkisesti... Uskomaton blogi
Anonyymi on lukee varmaan Raamattunsakin kuin pääpiru itse. Mainittuja väittämiä en löytänyt suurennuslasillakaan, vaikka luin etuperin ja takaperin (jos joku salakirjoitus olisi kätkettynä). Kaikestahan toki saa väännettyä negatiivista, jos haluaa.
VastaaPoistaPs. Pikkusen tuunasin keittoa, mutta tuli superhyvää!!
Niinhän se on Anonyymi, kuten sanoit. Olen todellakin kuullut monelta muultakin, että uskomaton blogi. Asioita ei kaunistella eikä voivotella. Todetaan asiat sellaisina, kuin ne ovat. Ja tällaisena aion myös jatkaa. Vaimoni vakituinen henkilökohtainen avustaja tekee erittäin hyvää ja arvokasta työtä. On myös hyvin tunnollinen tekimisissään. Oikea kympin ihminen työssään. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että on ollut juhannuksen alusviikosta alkaen töissä vain kahdeksan päivää. Voit kuitenkin olla varma, että jokaiseen sairaus- tai lomapäivään on ollut pätevä peruste. Olen ylpeä maastamme, jossa jokaisella on yhtäläinen oikeus hoitaa itsensä kuntoon pelkäämättä työpaikkansa menettämistä. Toisaalta avustajan työtä voi tehdä niin monella tapaa. Työssä voi olla enemmän hoivaava ote tai sitten kuntouttava. Meillä on ollut niin kivasti, että näiden kahden tyylin taitajia on ollut tasapuolisesti molempia. Vaihtelu virkistää. Hieman jäin ihmettelemään kahta asiaa. Ensinnäkään en oikein saa kiinni, ketä olisin haukkunut julkisesti. Ja jotenkin esitit tuon me versus muut asetelman epäselvästi. Ketkä eivät mielestäsi saa sairastaa? Ja oikeastaan vielä kolmaskin väite vaatisi lisäselvitystä: "taas kerran". Voisitko ystävällisesti osoittaa jonkin aiemman kerran, jolloin olen syyllistynyt ymmärtämättömyyttäni jonkun julkiseen haukkumiseen. Jos sinussa ei ole munaa vastata tähän seinälle, niin voit lähettä myös sähköpostia osoitteella cooking.snowman@gmail.com
VastaaPoistaIlkka "Iskä" Pirhonen
PS. On aina ryhdikkäämpää esiintyä edes nimimerkillä, ellei peräti omalla nimellä. Anonyyminä nurkan takaa on niin hyvä huudella vaikka mitä.
sama
Jatka iskä valitsemallasi rehellisellä tiellä! Siitä myö tykätään, se o sitä elämää josta anonyymit ei tiiä vielä mittään!
VastaaPoistaPuhut reilusti ja rehellisesti elämästä ja asioista niiden oikeilla nimillä!
Taas kerran tämä blogi tuntuu uskomattomalta, uskomattoman hyvältä :)
No voihan piru, vasta kerkesin lukemaan postauksia.
VastaaPoistaOn aivan totta kuten anonyymi sanoi: "uskomaton blogi" olen aivan samaa mieltä uskomaton on, erittäin piristävä, ei yhtään vauvan kakkavaippoja, eikä edes "mutku mun kaveri sanoi, sitku tota ööh" eli ainakin minä luen vain niitä blogeja joista pidän :) kehoitan anonyymiä tekemään samoin. Makuja on monia.
Trollaus ja julkinen herjaus on aloja joista jokainen meistä hallitsee halutessaan, mutta sielunsa ja sisimpänsä kaataminen julkisesti ja sanojensa takana seisominen on ilmeisti vain harvoille ja valituille.
Voi miten kiva juttu, en ole käynyt pitempään aikaan täällä ja sitten törmäsinkin hirvenmaksojen ja kamalien sisäelinten tilalta tähän. Miten ihana juttu ja mikä kerronta:) Terveisiä äiskällekin, olen aidosti onnellinen, sillä nämä saavutukset ovat suuria pienelle ihmiselle.
VastaaPoistaVoi sinua Mustis! Meillä ollaan kuin kellon heilurissa - mennään laidasta laitaan. Hirven maksoista ja kamalista sisäelimistä ollaan päästy eroon jo aikoja sitten. Ja tosiaan. Pienet asiat ovat joskus suuria. Ne täytyy vain huomata.
VastaaPoista