Hirmuinen riita ja iso ilo

Blogikirjoitteluun ei viime päivinä ole juuri aikaa jäänyt. Ollaan keskitytty Äiskän kanssa riitelemään. Läheiset aina harmittelevat Äiskän puhekyvyn menetyksestä. Onhan se niinkin, mukavampi olisi, jos Äiskä osaisi puhua. Mutta kun ei osaa niin ei! Siihen on tyydyttävä, eikä se sitten menoa haittaa. Asioiden selvittely vain vie välillä hieman pidemmän ajan. Käsittääkseni kaikilla pitkään yhdessä eläneillä on ne omat vakioriidan aiheet. Ja sama sabluuna, jolla riitelyprosessi kerta toisensa jälkeen kehittyy kliimaksiinsa, jonka jälkeen sitten  tavalla tai toisella sovitaan ja palataan takaisin normaaliarkeen. Näin on meilläkin. Monet hyvät aiheet ovat olleet Äiskän sairastumisen jälkeen käyttämättä. No nyt kun sunnuntaina tultiin reissusta, Äiskä yllättäen huomasi minun töpänneen eräässä asiassa. Ja ihan aiheesta. Alkoi hirmuinen riitely. Varmaa en uskalla sanoa, mutta epäilen minua uhkatun avioerolla. Sain tilanteen rauhoittumaan, kun ryhdyin laittamaan olohuoneen verhoja paikoilleen. Olivat olleet uuniremontin jälkeen vielä kaapissa. Keskiviikkoon mennessä oli sitten ylimääräiset höyryt päästelty molemmin puolin pois ja sovimme koko jutun. Mikä tässä sitten oli se ison ilon aihe?

Iso ilo löytyi siitä, että Äiskä tajusi ryhtyä raivoamaan minulle aiheesta, josta olisi ennen sairastumistaankin noussut iso mekkala. Samoin iloa sai aikaan se, että riita noudatti täydellisesti samaa kaavaa, kuin oli tehnyt Äiskän terveenä ollessaankin. Eli jälleen yksi osa-alue, jossa on tapahtunut kuntoutumishyppäys. Ja se on aina ison ilon aihe.

Ruokarintamallakin on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista. Lehmon Laptonin lahjat (?) muun muassa ovat olleet lähellä jäädä Hellapoliisin varjoon, mutta näistä koukeroista sitten kun ehditään. Tänään söimme 

Puniksen punajuuripataa (juuri sopiva satsi neljälle)

9 ison perunan kokoista punajuurta

1 pieni purjo

5 isohkoa kotimaista omenaa

150 - 200 g sinihomejuustoa

1 tl mustapippurirouhetta

2 dl vispikermaa

2 dl maitoa

Uuni lämpiämään 200 asteiseksi. Ota laakea uunikulho, johon viipaloit kuoritut punajuuret, purjon ja kuoritut omenat. Murustele juusto pinnalle. Ripottele joukkoon mustapippuri. Ellet käytä lusikkaa, ole varovainen pippurin määrässä. Liika pippuri tuhoaa punajuuren hienon maun. Sekoita. Kaada kulhoon vispikerma ja maito. Maito ei ole tarpeen, jos kermaa on riittävästi. Minä olin pihtaillut kauppareissulla, niin piti käyttää maitoa kerman jatkeena. Hauduta 200 asteisessa uunissa tunti, jonka jälkeen laske lämpötila 150 asteeseen ja anna padan hautua vielä tunti. Tarjoile.

Hyvää äänin 2 - 1. Kaksi yllätystä yhdessä ruuassa! Äiskä ei tykännyt, vaikka kaikki elementit piti olla kohdallaan. Juniori sen sijaan tykkäsi. Oli ensimmäinen sinihomejuustoruoka, jota söi narisematta. Ei tosi tiennyt sinihomejuuston olemassa olosta.

Ja lopuksi avunpyyntö. Olen kuullut jonkun valmistaneen uunissa coca cola kanaa, johon tulee broileria, cokista ja maissihiutaleita eli muroja. Meillä on huomenna kyseistä ruokaa listalla. Olisiko kellään yhtään tarkempaa ohjetta tarjolla? Jos on, niin voisitko ystävällisesti kirjoittaa sen tuonne kommentteihin tai sitten lähettää sähköpostilla cooking.snowman@gmail.com