Loppuviikon kootut höpinät

Elämä on oikeastaan aika ristiriitainen paikka. Kun nuorisolla oli tuo murrosikä pahimmillaan ja Äiskän sairastumisesta vain pari vuotta aikaa, sitä toivoi, että voi kun tämä hullunmylly joskus helpottaisi. No nyt on helpottanut. Nuorison kanssa ei ole ollut vähään aikaan mitään isompia hässäköitä. Tuntuu, että Juniorikin alkaa vähän kerrassaan miehistymään. Äiskän kanssa touhuamisesta on tullut rutiinia. Kaiken pitäisi olla mallillaan. Mitä vielä, nyt vaivaa se, kun mitään ei tapahdu. Viikonloput ovat välillä aika tylsiä. No, eiköhän tähänkin totu ja toisaalta itseni tuntien: jotain korvaavaa löytyy pian tilalle.

Ruokahommat tuli tänään otettua vähän helpomman kaavan mukaan. Söimme

Letšossa haudutettua porsaanlihaa ja tattaria

500 g porsaanlihasuikaleita

1 iso sipuli

öljyä

1 tl suolaa

2 tl paprikaa

2 tl oreganoa

7,5 dl letsoa (letsoa löytyy joskus City-Markettien Venäjä-hyllystä valmiina. Ellei löydy, se on helppoa valmistaa itse. Minä ostan omani Venäjän Värtsilästä. Venäjäksi purkin kyljessä lukee: лечо)

Silppua sipuli. Kuullota öljyssä. Lisää liedelle lämpöä ja lisää lihasuikaleet pienissä erissä. Lisää myös suola ja mausteet. Pienennä lämpöä, etteivät tavarat pala pannuun kiinni. Hauduttele lihoja pannulla noin 15 minuuttia. Lisää letso ja anna hautua vielä parikymmentä minuuttia. Samalla kun lisäät letson, aloita toisella pannulla tattarin valmistaminen, niin valmistuvat samaan aikaan. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0, vaikka Äiskä aluksi epäilikin. Lopulta rankeerasi asteikollaan kakkoseen.

Siitä Lehmon Laptonista en aikanaan ehtinyt kirjoittaa. Tehdään se nyt. Eli Laptoni toi tajuttoman ison muovikassillisen suppilovahveroita. Kyllähän minä ne paisteltua ja pakastettua sain, ei siinä mitään. Kuivattuja oli jo riittämiin, eikä minulla oikein olisi tilat riittäneet noin ison määrän kuivaamiseen. Ongelmaksi ja lopulta myös ratkaisuksi koitui tosiasia, että tänä syksynä suppilovahveroita tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon. Joka puolelta on Laptonin jälkeen joku tarjonnut. Ota tuoreena, ota kuivattuna. Pakko on ollut sanoa, ettei pysty kykenemään. Tarjosi vanhin poikakin, kun Hesassa käytiin. En lähtenyt kuskaamaan. Vanhimmainen kuitenkin kertoi terästäneensä äitinsä perinteistä sinihomejuustokastikkeen reseptiä suppilovahveroilla. Hyväksi kehui. Niinpä mekin tehtiin ensimmäinen kokeilu siten, että ensin paistoin sienet pannulla ja siitä sitten jatkoin yllä olevan linkin sinihomejuustokastikkeen reseptillä. Oli tosi hyvää ja ruokaisaa makaronin kanssa.

Ja vielä viimeksi ennen kuin pannaan pillit tältä iltaa pussiin: teemakuukaudet loppuvat. Taisi mennä yhdeksän tai kymmenen kuukautta näiden maateemojen parissa. Vielä taitaisi olla jokunen teema jäljellä, mutta minua alkoi tympiä pakonomainen tarve keksiä jonkun maan perinteeseen liittyvä ruoka vähintään kerran viikossa. Siirrymme tavanomaiseen ruokaan eli tästä eteenpäin teen sitä, mikä tuntuu mukavalta. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.