Äiskä saa välillä aika veitikoita tilanteita aikaan. Saa, koska haluan kunnioittaa myös hänen oikeuttaan vaikuttaa elämäänsä ja ympärillä tapahtuviin asioihin. On esimerkiksi lähdetty monta kertaa kaupungille siten, että minulla ei ole ollut mitään käsitystä, mihin ollaan menossa. Risteyksissä Äiskä aina sitten näyttää mihin mennään. Muun muassa puolentoista vuoden takainen autokauppamme sai alkunsa, kun Äiskä ohjasi minut paikallisen autokaupan pihaan, nousi autosta ja esitteli kaikki matkan varrella kertyneet ajon jäljet silloisessa autossamme. Kysyin, että meinaatko jotta autoa pitäisi vaihtaa. Vastaus oli terhakka joo. Tästä alkunsa saaneen tapahtumaketjun lopuksi sitten vaihdettiin parin päivän kuluttua autoa. Viimeisin Äiskän idea ei ollut niin kallis kuin äsken kerrottu, mutta antoi minulle kivan haasteen. Lauantain kaupassa käydessämme Äiskä halusi ostaa viiden kilon pussin punajuuria. Ehdottomasti! Niinpä meillä sitten on lähiaikoina aikalailla punajuuripitoista ruokaa, joka toki sattuu hyvin "suomalainen kotiruoka" -teemaan. Tänään kuitenkin valmistin sen lupaamani münchen -teemaan kuuluvan ruuan eli
kuminalihaa - Schweinsbraten mit kümmel
(lähde: Trudl Kirchdorfer, Münchner Schmankerl, google-käännetty eli saattaa poiketa paljonkin alkuperäisestä reseptistä)
1 kg sianlapaa
1 rkl kuminaa
1 sipuli
2 tl suolaa
2 tl mustapippurirouhetta
vähän öljyä
1 1/2 dl vettä
desi tummaa olutta
Kuumenna uuni 125 asteiseksi. Hiero kumina, suola ja pippuri lihan pintaan. Voitele uunivuoka öljyllä. (Alkuperäisessä reseptissä öljy taidettiin tarvita siihe, että paistettiin lihan pinta kiinni pannulla, mutta kun minulta karkasi ymmärrys käsistä, että onko tämä nyt pannulla vai uunissa tehtävä ruoka, niin tuli sitten tämmöistä.) Pane mausteinen liha vuokaan ja paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan. Lisää vesi astiaan, samoin kuorittu ja lohkottu sipuli. Paista uunissa välillä valellen vedellä kunnes mittari näyttää 60 asteen lämpötilaa. Tässä vaiheessa kaada olut lihan päälle ja nosta uunin lämpötila 200 asteeseen. Valele lihaa usein nesteellä kunnes paistomittari näyttää 70 astetta. Tarjoile esimerkiksi Lidlin täytettyjen perunakrokanttien kera.
Hyvää äänin 4 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. En ottanut kuvaa, yritä kuvitella miltä uunissa paistettu liha näyttää.
koska haluan kunnioittaa myös hänen oikeuttaan vaikuttaa elämäänsä ja ympärillä tapahtuviin asioihin.
VastaaPoistaOot kyllä ihan tosi iso vitsi, se kruunun saa joka ei itseään nosta..Kyllä kaikki tietää missä mennään
Kuulehan sie anonyymi. Meilläpäin käydään vittuilemassa nimen kanssa. Ja tosiaan. Elämässä täytyy olla vitsiä, muuten tää on ihan paska paikka. Ja minun uskoni näihin kruunun saanteihin sun muihin vaatimattomuus kaunistaa -juttuihin loppui silloin, kun vaimoni oli neljä vuotta sitten kuolla käsiin. Saatiin sen sortin hyvyyttä ihan riittävästi. Ja kaikki eivät todellakaan tiedä missä mennään. Tämän omaishoitajan homman voi hoitaa niin monella tapaa. Voi näennäisesti huolehtia omaisesta hyvinkin hienosti, mutta täysin oman mielensä mukaan. Sitten toinen tapa on ottaa lähimmäisensä toiveet mahdollisimman pitkälti huomioon. Valitettavasti aika iso osa meistä miehistä huomioon ottamisen sijaan ottaa eron ja laittaa vaimon laitokseen. Eli minä tiedän, missä menen. Sinä sen sijaan arvailet kirjoitusteni kautta, missä menen. Hyvää syksyn jatkoa sinullekin.
VastaaPoistaMikä helvetin anonyymi siellä on vittuilemassa käynyt??!! Taitaa olla tosi iso kruunu päässänsä painamassa inhimillisyyttä ruttuun. Hyi!!
VastaaPoistaIskä, sinun rehellisten kirjoitustesi kautta me ulkopuoliset nimenomaan tiedämme/tulkitsemme sen, missä Äiskän kanssa milloinkin menette, tulette, olette ja elätte. Eikä meistä lukijoista - oli sitten satunnainen tai vakkari - ole kuin promillea pienempi osa ääliöitä ja todellisia nuijapäitä. Me muut arvostamme sinua aidosti.
Kiitos kannustuksesta Aili Inkeli. Rehellisyyden ja tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että arkemme jatkuu siitäkin huolimatta jotakuinkin tähänastiseen tapaan. Se on tapa, jonka me osaamme ja joka meille sopii.
VastaaPoistaPilkon Cittarilla oli tänään hyvää kahvia.
Olen kohtuuttoman laiska kommentoimaan blogeja, mutta nyt oli pakko tulla kiittämään tästä! Elämänmakuisia, oivaltavia tekstejä - blogi pistää monesti hymyilemään ihan väkisinkin. Vaikka en edes ole kovin suuri ruoanlaiton ystävä, tänne tulee aina palattua uudelleen. Kiitos että avaat paitsi keittiötäsi myös pieniä paloja elämästäsi! Sympaattista luettavaa kaikin puolin. Hölmöyksiä huutelevat anonyymit kannattaa ohittaa olankohautuksella, varmasti ylivoimaisesti suurin osa lukijoista on onneksi fiksumpaa porukkaa. Mukavaa syksyä sinne! :)
VastaaPoistaAis, todella mukavaa, että vaivauduit kommentoimaan. Tee se toistekin.
VastaaPoistaTämän piti alunperin olla puhdas miehisestä ruuanlaitosta kertova blogi. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että puhuminen auttaa vaikeissa elämäntilanteissa. Olen myös luonteeltani avoin ja puhelias. Ei siis vienyt kauaakaan, kun huomasin, että omasta elämästä kertominen blogitekstien yhteydessä on hyvää terapiaa minulle. Ja ruuanlaitosta olen kehittänyt itselleni yhden harrastuksen, jota voin tehdä kotona. Tästä ei nimittäin lähdetä entiseen tapaan kavereiden kanssa pilkille tai keilaamaan silloin kun mieli tekee. Vaimolle kaverin hankkiminen on aina oma prosessinsa - myös taloudellinen. Ja kuten olen teksteissäni kertonutkin, on omaishoitajan elämä välillä yhtä ruusuilla tanssimista. Kuvittele nyt itsesi tilanteeseen, missä sinulle rakas aviomies tai -vaimo laulaa suupielet suklaassa kalsarit jalassa pelkillä äänteillä Jänis istui maassa laulua. Pelkillä äänteillä kun ei osaa puhua. Ja laulaa, kun on niin iloinen. Ja suupielet suklaassa, kun ei apraksian takia ole sattunut suuhun ihan kaikki suklaa. Ruusun piikit pistävät helvetin syvälle - sydämeen. Lisätään siihen vielä kaksi murrosikäistä lasta, joiden aikuiseksi kasvaminen ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Syntyy sellainen keitos, että pakko aktiivisesti kaivaa se positiivisuus pintaan. Ja yhtä aktiivisesti kammota kaikkea negatiivisuutta, sillä jos negatiivisuudelle antaa vallan, on peli menetetty.
Mutta ei tuomita anonyymejä arvostelijoitakaan. On nimittäin oikeastaan aika puhdistava kokemus räväyttää takaisin juuri niillä sanoilla kuin tuntuu. Reaalimaailmassa saa ihan riittämiin kohteliaasti hymyillä ääliöiden kommenteille.
Kirjoitti Ilkka "Iskä" Pirhonen
Ps. kommentteja voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen cooking.snowman@gmail.com