Hyvät ns. invalidit, jotka parkkeeraatte autonne invaruutuun. Pykälien mukaan ei riitä, että käpälä on kipeä. Eikä riitä edes se, että se on poikki. Ellei sitten satu olemaan se katkennut pätkä kadonnut. Ja silloinkin tarvitaan erillinen poliisin myöntämä Vammaisen pysäköintilupa. Lupa on tämännäköinen:
Tämä aihe tuli mieleeni, kun pysäköin auton Joensuussa Noljakan Valintatalon pihaan. Varattuhan se invaruutu oli! Ruudussa komea Porche, jonka puikoissa aikalailla hyväkuntoisen näköinen ja sujuvasti liikkuva arviolta kuusikymppinen herrasmies. Vaimo kyydissä. Ei ontunut vaimokaan. Eikä minkäänlaista vammaisen pysäköintilupaa näkyvissä. Eli ei ole ihmisen ikään katsomista, kun invapaikalle pysäköidään. Turakkeja näkyy olevan kaikissa ikäluokissa. Pahimpia ovat juuri äsken mainitut yli kuusikymppiset miehet. Jos tuntuu, että luvan saannin edellytykset voisivat täyttyä, niin ne on lueteltu täällä. Tietysti voidaan kysyä, että mitä se nyt Iskä, terve mies noin valittaa. No valittaa siksi, että huonot kelit ovat edessä, ja on aika riesa lumessa autella liikuntarajoitteista ihmistä ahtaassa tavallisessa parkkiruudussa ensin ulos autosta ja sitten kävelemään esim. kauppaan. Meillä ei onneksi tarvita pyörätuolia, mutta jokaisen invaruutuun parkkeeraavan pitäisi joskus olla työntämässä sohjolumessa täyttä pyörätuolia parkkipaikan periltä kaupan ovelle. Joskus olen nähnyt hienon invamerkillä varustetun ranskalaisen tarran, jossa luki:
"Jos viet paikkani, tule hakemaan myös vaivani!"
No niin, urputus sikseen. Tarjolla tänään:
Hirssipuuro uunissa
resepti kopioitu osoitteesta: jalkiruoka.fi
2 dl hirssiä
1 l maitoa
1 nokare voita tai margariinia
suolaa oman maun mukaan
Laita ainekset uunivuokaan ja vuoka 175 asteiseen uuniin. Sekoittele muutaman kerran paistamisen alkupuolella. Valmistuu noin 1-1,5h tunnissa vähän vuoan mallistakin riippuen. Valmista, kun neste imeytynyt hirssiin ja puuron pinta on saanut ruskeaa väriä. Maistuu voisilmän kanssa sellaisenaan, mutta on erinomaista mansikkasopan kanssa.
1 l maitoa
1 nokare voita tai margariinia
suolaa oman maun mukaan
Laita ainekset uunivuokaan ja vuoka 175 asteiseen uuniin. Sekoittele muutaman kerran paistamisen alkupuolella. Valmistuu noin 1-1,5h tunnissa vähän vuoan mallistakin riippuen. Valmista, kun neste imeytynyt hirssiin ja puuron pinta on saanut ruskeaa väriä. Maistuu voisilmän kanssa sellaisenaan, mutta on erinomaista mansikkasopan kanssa.
Ja oli muuten 5 - 0 tosi hyvää. Parasta hirssiruokaa, mitä olen koskaan syönyt. Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkoseen.
Moikka, löysin vasta blogisi ja tekee kauheesti mieli kommentoida, vaikken oikeen keksi mitään järkevää sanottavaa..
VastaaPoistaIsälleni jäi aivoinfarktin seurauksena vaikea afasia ja toispuoleinen halvaus muutama vuosi sitten. Hän on nyt 50-vuotias.
Kerrot useassa postauksessa pätkiä arjesta vaimosi kanssa. Monet hetkistä tunnistan myös omikseni. Meidän perheessä on neljä lasta, minä olen vanhin, 19-vuotias.
Myös meillä iloitaan/iloittiin samoista asioista kuin teillä. Vuosi sitten isäni halusi erota äidistäni ja muuttaa yksin toiselle puolelle kaupunkia. Kai se oli suojautumiskeino, hän ei kestänyt elää vanhassa ympäristössä itse sairaana..
Ihanaa, että olet löytänyt oman harrastuksen,tämän blogin, jossa varmasti saat edes hetken hengähtää arjesta. Vaikutat positiiviselta ja mahtavalta isältä.
On myös tavallaan valtava helpotus, että löysin tämän blogin. En tiedä ketään omanikäistäni, joka kärsii vanhempansa afasiasta. On aina ollut yksinäinen olo, kun kukaan ei ymmärrä.. Kavereista on lähinnä hauskaa,kun mun iskä hokee vaan perkelettä. Kaikki kertomukset afaatikoista on koskenu lähinnä reippaasti eläkeiän ylittäneitä..
Haluan toivottaa valtavasti tsemppiä teidän perheelle! Voimia myös äiskälle:)
..Niin, ja tuo invajuttu ärsyttää muakin ihan älyttömästi! Toimin isäni avustajana (hän ei huoli muita) ja oon aina ongelmissa, kun invapaikat on täynnä itsekkäiden ihmisten takia..
Nyt on vaan pakko linittää kaksi "hyvää" linkkiä :)
VastaaPoistahttp://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/auton_kelmutuksen_syy_selvisi/
http://s.omakaupunki.hs.fi/news/images/uploads/5089897.540x405.jpg
Näin voi siis pääkaupunki seudulla käydä jos parkkeeraa väärin!
Ihan oikein tehty!
Muakin harmittaa nuo invapaikan varastajat, laiskat ihmiset. Pitää päästä aina mahdollisimman lähelle esim. kaupan ovea eikä jakseta kävellä pariakymmentä metriä terveillä jaloilla.
VastaaPoistaOlen joskus ollut "ilkeä" ja huomauttanut jollekin jonka olen nähnyt lähtevän kävelemään autosta joka on invapaikalla.
Itsellä ei ole kulkemisongelmia, mutta se harmittaa silti, kun tajuan mitä ongelmia se voi tuottaa oikeasti vammaiselle.
Tuota hirssiruokaa pitää kyllä kokeilla!
Ensin tsemppiä Anonyymille nuorelle! Toiseksi, että invapysäköintiin oikeutetuilla ei aina ole näkyvää liikuntavammaa, mutta läpyskä on tuulilasissa oltava ehdottomasti! Muut painukoot huishiiteen invapaikoilta.
VastaaPoistaUunipuuro mistä tahansa ryyneistä valmistettuna on ihanaa!
Invapysäköinti terveiltä raivostuttaa ja usein se on hieno iso auto ja äveriään näköinen äijä joka sieltä sitten tulee reippaasti autoonsa... joskus kommentoin, että parempi invaliditeetti kropassa kuin korvienvälissä ;)
VastaaPoistaAnonyymille nuorelle pisteet, vielä nimmari, tuntuu tutummalta :)
Varmaan ei monikaan ajattele afasiaa nuoren kannalta kun se varjostaa vanhempi-lapsi suhdetta.
Anonyymi: On hienoa, että olet löytänyt blogini. Yksi kirjoittamisen vaikuttimiani on, että kohtalontoverit löytäisivät tekstini ja huomaisivat, etteivät ole yksin. Sinä olet samanikäinen kuin teksteissä seikkaileva Mari. Ja minä olen aivan varma, ettet ole ikäistesi joukossa ainoa. Tiesitkö muuten, että facebookissa on ryhmä nimeltä Aivoverenkietohäiriöt (AVH). Lopussa kerrot toimivasi isäsi avustajana. Meillä Joensuussa kaupunki ei hyväksy lähiomaisia avustajaksi. Muista sinäkin, että sinulla on oma elämäsi. Minä toimin omaishoitajana ja tilanteeni on hieman toinen, koska olen puoliso. Silti huomaan elämäni usein rakentuvan vaimoni kautta.
VastaaPoistaJa täytyy tunnustaa: olen minäkin aiemmassa elämässäni parkeerannut Ladani invapaikalle. Sitä vain nykyään tajuaa tuon aiheutetun riesan paremmin. Ja lopuksi: on tosi mukavaa, että rohkenit kommentoimaan. Tähän blogiin saa kommentoida anonyyminä jatkossakin, mutta kuten MarLi totesi, hienoa olisi, jos ottaisit itsellesi nimimerkin ja kävisit täällä jatkossakin.
Laali: minulle tahtovat hermostua, kun kysyn viattomasti, että onko se niin, että jos invaliditeetti on päässä, niin vammaisen pysäköintilupaa ei tarvitse.
Hei,
VastaaPoistakommentoin eka kertaa eilisiltana, mutta enpä osannut, koska teksti ei näy täällä. Kokeilen paremmalla tuurilla nyt. Halusin vain sanoa, että pysäköinti on aina ongelma, ja on jo puolivoittoa, jos muut/joku ymmärtää, että ko. paikat ovat tärkeitä luvan haltijoille.
Anonymous: tsemppiä! Olin muinoin melkein saman ikäinen, kun isälleni kävi samoin.
Ottaa todellakin päähän tuo ihmisten ajattelemattomuus noiden invaparkkiruutujen suhteen. Itselläni on toi invapysäköintilupa kuten ukkokullallakin. Muutaman kerran on tullut auto parkkeerattua suoraan sen invaparkkiruutuun pysäköineen "terveen" taakse ihan ilkeyttäni. Jopas on ollut melkoiset kaakatukset ja voivotukset kun olen asioiltani takaisin tullut kun ei ole herrasväki päässyt eteen eikä taaksepäin. Olen vain tyynen yksinkertaisesti tuumannut että jaa ehkä te nyt sitten jatkossa opitte parkkeeraamaan autonne normaalipaikalle eikä invaruutuun.
VastaaPoista-Irmeliina-