tiistai 2. lokakuuta 2012

Kotimaisuus kunniaan!

Sattui sitten hyvään saumaan tuo eilen mainitsemani Äiskän punajuuripussin osto. Tämän kuun teemahan on kotimainen kotiruoka, ja vanhoista suomalaisista keittokirjoista löytyy toineen toistaan jännempiä punajuurireseptejä. Kuten nyt esimerkiksi tämänpäiväinen punajuurikastike. En ollut koskaan kuullutkaan, mutta Ulpu Järvisen Joka kodin keittokirjasta (WSOY, Porvoo, 1980) resepti vaan löytyi. Ainesluetteloa katsellessani huomio kiintyi tosiasiaan, että vain suola ja valkopippuri ovat kauempaa Suomeen rahdattuja. Silti lopputulos oli viedä kielen mennessään. Tykättiin kaikki, ja Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkoseen. Tulipahan vaan mieleen, että mikä järki on rahdata raaka-aineita maailman ääristä, jotta saadaan valmistettua jotain hyvää. Kuten nyt esimerkiksi argentiinalaiset luomupäärynät. Väitän vakavalla naamalla, että ekologisempi vaihtoehto olisi ostaa espanjalaisia tehoviljeltyjä päärynöitä kuin rahdata luomua jostakin maailman ääristä. Tai tyytyä kotimaisiin omenoihin. Sama kaikessa. Lohena olen jo kauan käyttänyt kotimaista kirjolohta norjan lohen sijaan. Sorry vaan serkkulikka Tiina siellä Norjan Domsteinin myyntiosastolla. Jotenkin vaan on alkanut tuntua siltä, että minkä lähempää ruokansa saa, niin sen varmemmalla pohjalla on tulevaisuus. (Huomenna tietysti löydän jotain toisella puolen maapalloa tuotettua herkkua, jota on pakko saada!)

Tänään kuitenkin söimme Kiihtelysvaarassa kasvatettuja perunoita kostukkeenaan liperiläisistä punajuurista valmistettua

punajuurikastiketta (oli niin hyvää, että häthätää riitti neljälle)

50 g voita
1/2 l raakoja punajuurikuutioita
1 iso sipuli
4 rkl vehnäjauhoja
vettä (noin puoli litraa)
2 dl ruokakermaa
2 tl suolaa
1/3 tl valkopippuria

Ruskista voi kuumalla pannulla. Lisää punajuurikuutiot ja kypsentele niitä vajaa kymmenen minuuttia käännellen. Lisää silputtu sipuli. Kun sipuli alkaa kuullottumaan, lisää puolet vehnäjauhoista. Kypsyttele jauhoja muutama minuutti, jonka jälkeen lisäät veden. Pannu ei saa olla nestettä lisättäessä niin kuuma, että kuuluu sihahdus ja syntyy paljon höyryä. Kun vesi on lisätty, kaada joukkoon vielä kerma, johon on sekoitettu loput vehnäjauhot. Lisää vielä suola ja valkopippuri ja anna kastikkeen kiehua pienellä teholla 20 minuuttia. Tarjoile perunoiden kera.

Kerman lisääminen teki kastikkeesta tosi kauniin helakanpunaisen värisen.

9 kommenttia:

  1. Punajuuresta saa tietysti borssia (häränhäntä- / sianluu- / tatti-) tai
    Volgan punajuuripataa: Raa'at kuoritut punajuurilohkot ja herkkutatin kappaleet/ tattijauhe laitetaan vähään veteen kypsymään, aikaa menee reilusti. Kun alkaa hammas pystymään, lisätään suolaa, pippuria, valkosipulia ja smetanaa. Voi käyttää kastikkeen tavoin tai syödä siltään.
    Halutessaan tämän voisi varmaan yhdistää kypsytettyihin possusuikaleisiin.

    VastaaPoista
  2. Sitten kun loppuu resetit, niin kokeiles sitä mun suosikkia punajuuri-aura-laatikkoa :) Sekaan purjoa ja omenaa, vähän mustapippurirouhetta ja kermaa. Tämä punajuurilaatikko on mun jouluherkku, tulee tehtyä joskus muulloinkin :)
    Ihana että Äiskällä on "oma pää" jolla tekee päätöksiä ja ostattaa punajuuriakin kun niitä haluaa!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tätä reseptiä on ihan pakko kokeilla joskus, vaikuttaa niin hyvältä. NAM!

    Mun ruokablogissa on myös punajuuriresepti, jos jää ylimääräisiä punajuuria! :D

    Punajuurinyytit

    VastaaPoista
  5. Aamulla luin äkkiä (vesikielellä) blogia. Töitten jälkeen kävin kaupassa ja meinasin kompastua punajuuriin ja silloin välähti että noita on pakko ostaa. Enhän minä laisinkaan muistanut paljonko niitä tarvitaan, enkä muistanut muuta kun sipuli ja vehnäjauho.
    Ostin ehkä 10 kpl suhteellisen isokokoista punajuurta ja luotin tuuriin että loput löytyy kotoa.

    Loppuviikosta meillä syödään punajuurikastiketta :)

    VastaaPoista
  6. Salix, olen vilpittömästi iloinen, että olet palannut tänne kommentteinesi.

    Punajuurikastike lumosi minut. Sitä voisi syödä ilman perunoitakin, todettiin Marin kanssa.

    VastaaPoista
  7. Pakko kokeilla, noin yksinkertainen ei voi olla kuin hyvää!

    - minna

    VastaaPoista
  8. Iskä, luen kyllä ihan säännöllisesti.....mutta välillä en vaan jaksa "tarttua kynään" :)
    Yritän parantaa tapojani :D

    VastaaPoista
  9. Salix, kyllä minä muistan, mitä kirjoitit viimeisimmässä sähköpostissasi joskus kesällä.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.