lauantai 10. joulukuuta 2011

Vallan luovuttaminen tekee kipeää

Nyt minä sen tajusin. Lapset kasvavat ja aikuistuvat. Oma päätösvalta ja vastuu tekemisistä kasvavat koko ajan. Tai ainakin niiden pitäisi kasvaa. Olen jotenkin alitajuisesti ymmärtänyt jo aikoja sitten, että vastuuta ei voi ottaa, ellei sitä anneta. Silti pyrin koko ajan kontrolloimaan lasteni elämää ja vaikuttamaan siihen. Muuten ahistaa! Olen sitä pohtinut, että miksi pyrin käskyttämään tiettyjä asioita ja joidenkin omien sääntöjenkin perusteita olen joutunut pohtimaan. Pohdinnassani olen tullut siihen tulokseen, että kyse on vallasta. Olen 15 vuoden aikana tottunut siihen, että lapset tekevät niin kuin sanotaan, tai ainakin ne kysyvät, että saako. On aivan järkeen käypä asia, että kun täysi-ikäisyys alkaa lähestymään, omien valintojen määrä kasvaa. Tämä taas minun suunnaltani katsottuna tarkoittaa, että kysymykset muuttuvat ilmoituksiksi. Ja sekös se ahdistaa - ja toisenkin kerran saa kädet taskussa puristella... Se vaan taitaa olla sitten niin, että jos et luota, niin et voi luottaa. Summa summarum: sopivassa määrin löysää ja kun alkaa mopo keulia, niin sitten taas tiukataan. Kyllä se tästä.

Eilen totesin, että yksinkertainen on maukasta. Tämä päivä meni samalla linjalla. Lapset olivat nimittäin jo viikolla toivoneet ihan peruskaalilaatikkoa. Tein homman sitten niin yksinkertaisesti, kuin vain osasin:

kaalijauhelihalaatikko kahdeksalle

3 l:n kattilallinen suikaloitua kaalia
400 g jauhelihaa
1 dl kauraryynejä (riisi kelpaa aivan yhtä hyvin)
1 lihaliemikuutio + 1/2 l vettä

Kiehauta kaali vedessä pehmeäksi. Keitä kauraryynejä vedessä noin 10 minuuttia, jotta vähän turpoavat jo valmiiksi. Ruskista jauheliha nopeasti kuumalla pannulla (jauheliha kannattaa yleensäkin paistaa tosi kuumalla pannulla, sillä lieden puolella teholla lihan nesteet valuvat pannulle ja liha tule paremminkin keitettyä kuin paistettua). Laita voideltuun uunivuokaan kerros kaalia, kerros jauhelihaa ja kerros kauraryynejä. Toista menettely. Päällimmäiseksi tasoittele loput kaalisuikaleet. Keitä lihaliemi ja kaada se vuokaan. Nestepinnan pitäisi jäädä noin puolenvälin tietämille kaali-jauhelihaseoksen korkeudesta. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin tunti. Tarjoile sokeroidun puolukkasurvoksen kera.


Meillä tykkäsivät kaikki. Suolaa piti vähän lisätä pöydässä, mutta helpompihan se on lisätä kuin pois ottaa. Äiskä otti lisää ja rankeerasi asteikollaan kakkoseen.

11 kommenttia:

  1. En tykkää kaalista, muuta kun raakana, mutta nyt kaikki rouskutukset on pakko ottaa vähän varovasti, mutta ohje vaikutti kuitenkin ihan hienolta, tiedä vaikka kokeilen oitis:)

    VastaaPoista
  2. Ei siinä ainakaan ole mitään turhaa...

    VastaaPoista
  3. Minun äitini sai Piilolan Ilmalta aikoinaan aivan mainion kaalilootareseptin. Äiti ei ollut mikään ruuanlaittaja, joten tämä resepti sopi hänelle.

    Voideltuun uunivuokaan viipaloidaan isohkoja raakoja kaalinpalasia. Raakaa riisiä sipistellään mukaan, samoin suoraan paketista raakaa jauhelihaa klöntteinä. Mausteeksi ainakin suolaa, en muista, paniko pippuria tai muuta maustetta, ehkä, jos kaapista käteen sattui osumaan. Nesteeksi vettä. Päälle voipaperi kanneksi ja uuniin hautumaan.
    Kaikki tykkäs! Helppoa, halpaa ja hyvää.

    VastaaPoista
  4. Kauraryynit antavat varmaan oman säväyksensä. Miten sitä aina juuttuukin riisiin tai ohraan eikä laita sitä mitä kaapista löytyy?!

    Aika hulppea kuva sulla tässä...pixeleitä vissiin normaalia enemmän :)

    VastaaPoista
  5. OOoh så gott....pitää heti tehdä. Vaikka koskaan en onnistu tekemään niin hyvää kun mummu vainaa teki....Ja kaiken mitä Signe mummo teki oli hyvää...ne lihapullat ja hirvikeitot ja pinaatti letut....mutta nyt kaalilaatikon tekoon

    VastaaPoista
  6. Aili Inkeli, ehkä se kauran unohtaminen johtuu siitä, että kokonaisia kauraryynejä harvemmin kaupassa kohdalle sattuu. Ainakin meillä täällä Joensuussa en ole nähnyt myynnissä. Itse tuon Venäjältä niin kauraryynit kuin tattarinkin. Venäläinen tattari on maukkaampaa kuin Suomesta ostettu eikä liisteröidy keitettäessä.

    VastaaPoista
  7. Tällä kokilla meni ilosesti ryynit ja hiutaleet sekaisin turhia miettimättä, hihhih. Takaraivossani on kuitenkin hämärä mielikuva kauraryyneistä marketin hyllyssä... tarkistan asian het kun käyn, ettei jää vaivaamaan.

    Pelmenit (Deliciest) odottaa pakastimessa ideaa, minkä kanssa ne söisin..pelkkä ketsuppi ei houkuta. Katsotaan kuin käy.

    VastaaPoista
  8. Katohan Aili Inkeli 12.12. postaus, siellä on yksi tapa syödä pelmenejä. Ja mitä sinä nuorison ketsuppijuttuja pelmeeneihin sotkemaan, vaikka ne yhteen sattuvatkin. Osta kunnon rasvaista smetanaa kyytipojaksi, tai sitten kevytmajoneesia. Ei ne muuta tarvitse. No, ehkä ruisleipää ja vähän pääkaupunkilaista.

    VastaaPoista
  9. Oikeaa smetanaa on jo purkki odottamassa tietysti! Pähkäilin pelmeneistä keittoa, mutta nythän se ratkesi, mitä laitan! Ei kai se smetanakökkäre pahalta maistu bechamelin kanssakaan :)

    VastaaPoista
  10. Voisi tosiaan kuvitella smetanan sattuvan hyvin kokonaisuuteen. Siinä Deliciest-pussin kyljessä on kyllä ihan mielenkiintoisen näköinen pelmenikeiton resepti, joka pitäisi joskus kokeilla.

    VastaaPoista

  11. Pelmenisoppa

    4 dl lihalientä (laihahkoa)
    4 dl maitoa
    100 g sulatejuustoa
    400 g pelmeneitä
    1 paprika
    pätkä purjosipulia
    1 dl smetanaa
    1 tl rosmariinia
    1 tl paprikaa (parhautta jos saat savustettua makeaa)
    1 tl mustapippuria

    Kiehauta lihaliemi, maito ja sulatejuusto
    lisää mausteet ja pelmenit, anna kiehua hiljakseen 5 min
    kuutioi vihannnekset pieneksi ja lisää smetanan kanssa keittoon, anna kiehahtaa.
    Tarjoile vaalean leivän kanssa

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.