Kiirettä piti kuin entisellä soittajalla. Tarkoitukseni oli tänään tehdä pelmenejä uudella reseptillä ja kokeilla samalla pastakonetta taikinan kaulinnassa. Saahan sitä suunnitella kaiken näköistä, mutta kun tuntuu, että tänä viikonloppuna oli 12 tuntiset vuorokaudet. Kello on tätä kirjoitettaessa kahdeksan illalla, ja ensimmäinen joutilas hetki alullaan, jotta voisi käydä pelmenien kimppuun. En muuten käy! Jauhelihassa on vielä päiväystä jäljellä, joten viimeistään itsenäisyyspäivänä uusi yritys.
Sinänsä kiire ei mennyt hukkaan. On ostettu farmaripöksyä Juniorille ja itselle, talvitakkia Marille. Ja joululahjatkin alkavat olla pulkassa. Eli ei ole luvassa jouluhössötystä. Ei sen puoleen, meillä ei ole ollut kovin kummoisia joulustressejä sen jälkeen kun Äiskä sairastui. Joulu on ollut joka vuosi ja ihan perinteinen viettotapa, mutta jotenkin minulla on paljon naisia yksinkertaisempi lähestymistapa jouluun. Silloin kun vielä oltiin naapurin kanssa tekemisissä, niin lapset kertoivat joulusiivouksen alkavan kolme viikkoa ennen joulua. Pakastimetkin sulatettiin, kun joulu oli tulossa. Äiskässä oli vähän samaa vikaa, mutta ei minussa. Ja joulu on tullut siitä huolimatta joka vuosi.
Lahjojen ostossa olen aina ollut onneton. Nyt näyttäisi sille, että sekin menee aika sujuvasti. Niinkuin rahatkin. Ai niin. Tänään syötiin perinteistä riisipuuroa. Ihan pussin kupeesta katsotulla reseptillä. Maitopohjaisista puuroista kun puhutaan, niin usein kuulee valitettavan sitä, että palavat niin helposti pohjaan. Niinhän ne tekevät, mutta suurin vika on tekijässä. Sen jälkeen kun puuro alkaa kiehua, on virta pienennettävä kiehumisen rajoille. Samalla on hyvä pyöritellä kattilan pohja jollakin tasapäisellä lastalla. Maito pyrkii tuossa kiehahtamisvaiheessa jämähtämään vähän sinne kattilan pohjaan, mikä sitten toimii hyvänä alustana myöhemmälle pohjaan palamiselle. Eli kaavi pohja puhtaaksi. Ja toinen vielä tärkeämpi juttu. Siinä puurokattilan vieressä on sitten seisottava, jos on puuroa meinannut keittää. Ja pohjaa myöten hämmennettävä aika aktiivisesti. Ei pala pohjaan.
Huomenna taas uudet metkut.
Hei hei hei mies! Eipä yleistetä! :D
VastaaPoistaMinä olen nainen, eikä ole mitään joulustressiä, en siivoa sen kummemmin kuin tavallisestikaan, en ole vielä laittanut joulukoristeitakaan, enkä monta laitakaan, ikkunaan varmaan sähkökynttilät ja nätit liinat pöydille sitten juuri ennen joulua.
Ruokaakaan en hössää sen ihmeemmin, laitan kyllä jouluista ruokaa, mutten hermoile enkä stressaa senkään kanssa, enkä osta lahjoja.
En mielelläni mene kauppoihin joulun alla, siellä on vain stressaantuneita ja vihaisia ihmisiä - ja joulumusiikiksi kutsuttua korvia repivää räminää. EI KIITOS! Olen mieluummin ilman sitä.
Riisipuurosta puheen ollen. Minulla on hyvä konsti tuohon pohjaanpalamisen estämiseksi.
Lämmitän nimittäin aina maidon mikrossa melkein kiehuvaksi, ei tarvitse koskaan odotella kiehumista liedellä. Kun laittaa riisit ja sen tilkan vettä mitä aluksi tarvitaan, ja ne ovat sitten kiehuneet ne tarvittavat minuutit, voi sekaan kaataa mikrossa kuumennetun maidon ja samantien pudottaa levyn lämpö johonkin ykkösen ja kakkosen välille.
Ei tarvitse edes hämmentää monta kertaa riisin kypsyessä. Säästää siinä aikaakin, mutta varsinkin ermoja! Puuron maussa ei mielestäni ole mitään eroa.
En koskaan seiso puurokattilan vieressä, enkä ole onnistunut polttamaan puuroa pohjaan tuolla konstillani. :D
Olen kai hiukan kärsimätön ja laiska, kun keksin kaikenlaisia konsteja asioiden helpottamiseksi. Jotkut ideat eivät ole toimineet, mutta tämä on suvereeni! :)
Hienoa Laali osoitit juuri minulle, että tässä suhteessa järkeviäkin naisia on olemassa!
VastaaPoistaItse asiassa minäkin lämmitän sen maidon mikrossa aika kuumaksi. Ehkä minä otan asian vähän liian tosissani, kun en siitä kattilan viereltä kovin pitkäksi aikaa uskalla irtaantua. Tulee kuitenkin aika hyvää puuroa.
Ajattelussasi on sitä samaa asioita eteenpäin vievää laiskuutta, kuin vaimollanikin oli ennen sairastumista. Tästä esimerkkinä ne pikalanttukukot. Työmenetelmät olivat sitten oma hauskuutensa. Tai paremminkin ne epäonnistuneet kokeilut.
Minä kai olen aika miesmäinen, kun teen mieluummin "miesten" töitä kuin "naisten", jos niitä nyt pitää kategorisoida, minä en yleensä tee niin! :D
VastaaPoistaYritän rationalisoida kaiken, minkä vain voin että pääsen helpommalla! Sillä tavalla kai niitä keksintöjäkin syntyy. Isäni oli sellainen keksijätyyppi taiteilun ja musisoinnin lisäksi.
Olen aika huoleton ruuanlaittajanakin, mutta ihmeesti ne "rätökset" onnistuvat niin, että jopa muutkin kehuvat, en ainoastaan minä itse - syöppö, jolle kaikki maistuu! :D
Kaikenlainen uuden kokeilu on minusta kivaa.
Tuolla ulkona on tosi hieno, aurinkoinen syyspäivä, pitääpä mennä pihalle hommiin. On vapaapäivä.
Hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!
Hepp! Täällä ilmoittautuu nainen, joka tykkää joulusta!
VastaaPoistaMutta joka ei hösää!
Teen kyllä jouluruuat ja koristelen jonkin verran, mutta en pidä mitään sen kummempaa suursiivousta, siivoan jos tarvitaan ja missään nimessä en näillä keleillä tyhjennä pakkasta, se tehdään sitten kun on kunnon pakkanen (jos tehdään).
Kaupoissakin vältän menemään, mutta jokunen lahja kai sieltä pitäisi käydä ostamassa (kunhan keksisi jotain järkevää). Mutta turhaan en kauppaan mene. Yleensäkän en perjantaisin mene kauppaan, en ikäänkuin mahdu sinne silloin.
Asiasta viidenteen! Niin täällä etelässä tuli ensi lumi tänään! (ainakin ½ cm, ehkä peräti 1 cm)
Määkin oon nainen, joka tykkää joulusta ja jolle se on tosi tärkeä juttu! Nyt kun olen vuokrakodissa vuokraemännän tavaroissa, kaipaan omia joulujuttujani, kynttelikköjä, liinoja, verhoja yms yms... mutta tokihan joulu tulee ilman niitäkin, siistiä pitää olla, mutta sellainen normaali raivaus ja siivous kyl riittää. Sauna pitää jouluna olla puhdas, sinne sit kynttilöitä ja saunavasta, pakasteesta tuore. Siitä jouluperinteestä en halua tinkiä.
VastaaPoistaRuoka pitää olla jouluna hyvää ja itse tehtyä, en käytä eineksiä, mutta en koe sitä laatikoiden tekoa stressinä ja teen ne sit aatonaattoiltana. Leivon mielelläni, myös muille annan lahjana leipomuksiani. Kyllä se sopiva höösääminen tuo sen joulumielen ja sit on aattona kiva olla jo rauhassa ja lorvia viikon verran :)
En kulje jouluna tai joulupäivinä kylillä enkä sukuloimassa, ne on pyhitetty levolle ja omalle elämälle, saa olla ja maata ja syödä kuten haluaa, se pitää olla lepoa ja lomaa. Mun joulu olis pilalla jos aattona pitäis jonkun luo lähteä. Puuro, kirkko, jouluateria, sauna ja lepo, kynttilänvalossa glögi... siinä se joulu on. Tosin ainahan sitä kaipaa omaa kainaloista ja seuramiestä, vaikka likan kanssa ollaan niin sellainen oma kaipuu on aina olemassa...
Riisipuurosta piti vielä kommentoimani. Aikani poltin sen aina pohjaan, vaikka miten sekoitin ja vaikka missä kattilassa yms, aina se oli pohjaanpalanutta :( kunnes sain yhtenä jouluna rahan ystävältäni, ostin Hagmannin kerroskattilan. Se on loistava riisi- ja mannapuurolle. Ja mitä pitempään siinä hauduttaa, sen parempaa puuro on. Joulupuuron keitän yleensä aatonattona ja sit aattona lisään lorauksen maitoa ja lämmitän, ja on nopeesti päivällä syöntivalmista ja hyvää.
VastaaPoistaNyt kun mulla ei ole kerroskattilaa käytössä, se on muiden astioideni kanssa muuttolaatikossa toisen puolen suomea.
Niin nyt mulla on Tupperwaren riisinkeitin. Loistava peli!
Eli siinä keitän mikrossa riisit vedessä kypsäksi, samaan aikaan teräskattilassa kiehautan maidon, yhdistän kuumat kypsät riisit kiehuvaan maitoon, käännän levyn kakkoselle ja haudutan puuron kasaan ja kypsäksi, lisään voinokareen ja suolaa. Ei pala pohjaan ja on hyvää ja helppoa ja paljon nopeampaa.
"Tosin ainahan sitä kaipaa omaa kainaloista ja seuramiestä, vaikka likan kanssa ollaan niin sellainen oma kaipuu on aina olemassa... "
VastaaPoistaSe on tuo läheisyyden kaipuu juttu, josta voisi avata ihan oman tarinansa.