tiistai 6. joulukuuta 2011

Tunteella Pohjois-Karjalasta

Tuossa jokunen päivä sitten MarLi kaipaili kommenttiosiossa mukavaa ja seurallista miestä pitämään kainalossa itsenäisyyspäivänä. Tarkoitukseni ei ole tarjota itseäni edes vuokralle, ja itsenäisyyspäiväkin meni. Mutta tuo läheisyyden kaipuu lienee universaali ja ajaton. Minä vielä täsmentäisin, että tasavertaisen läheisyyden kaipuu. Kun Äiskä sairastui, olin aluksi ihan paniikissa. Sitten alkoi pikkuhiljaa ajatus pyörimään. Ja kyllähän se on tunnustettava, että siinä talvella kävi monta kertaa mielessä, että mitäs sitten jos Äiskä jääkin tuollaiseksi. Toinen puoli halvaantunut, puhekyky mennyt, samoin jossain määrin myös ymmärtäminen. Eikä kait voi täysin pois sulkea sitäkään, että jotain tapahtuu myös ymmärrykselle. Minä olen vasta vajaa 5-kymppinen. Minulla on oma miehinen seksuaalisuuteni. Mitä sille tapahtuu? Loppuuko kaikki tähän, jos Äiskä jää tuollaiseksi? Se oli tärkeä kysymys, jota piti miettiä paljon. Sortavalan suunta palveluineenkin kävi mielessä! Sitten Äiskä kotiutui. Huomasin huolen olleen vahvasti liioitellun kokoinen. Kun toista ihmistä rakastaa ja ikää on jo yli viiden kympin, ei asia yllättäen olekaan sitten niin kovin tärkeä. Muut asiat ajavat ohi. Kuten tuo läheisyys ja sen tarve. Väittäisin suhteessamme olleen viimeisen kolmen vuoden aikana enemmän läheisyyttä kuin koskaan - niin fyysistä kuin henkistäkin. Mutta silti asetelma on koko ajan ollut se, että minä olen ollut se vahvempi astia. Toki olen iloinen, että olen pystynyt antamaan Äiskälle turvallisuutta, hellyyttä ja rakkautta. Mutta silti ajoittain pintaan iskee myös se oma läheisyyden kaipuu. Ikävä entistä Äiskää. Tasavertaisen läheisyyden kaipuu. Eli summa summarum: ikääntymisestä johtuen ajan henki on kuitenkin loppujen lopuksi puolellamme.

Tänään oli unkarilainen ilta. Ruokana oli keitettyjä makaroneja ja 

pörköltiä eli unkarilaista lihapataa (riitti sopivasti viidelle)
(resepti kopsattu mtv3.fi/makuja sivustolta)

500 g porsaanpaistia (ostin karjalanpaistilihoista niitä possupaloja)
2 sipulia
6 valkosipulin kynttä
3 rkl paprikajauhetta
pieni purkki tomaattipyreetä (ohje sanoi 1 rkl, mutta mitä sillä tähteellä tekemään eli kaikki kehiin vaan)
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl riistafondia (ohje neuvoi panemaan joukkoon 2 lihaliemikuutiota, mutta tuo fondi oli ainoa, jota oli tarjolla)
1 prk smetanaa
1 tl mustapippuria

Suikaloi liha pieniksi suikaleiksi ja kuutio sipuli. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista lihat ja sipulit kevyesti. Lisää paprikajauhe, tomaattipyree ja mustapippurirouhe. Paprikalusikalliset saavat sitten olla aika täysiä. Kuumentele vielä hetki lastalla pyöritellen, mutta älä polta mausteita. Lisää riistafondi ja vettä sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Hauduttele pienellä tulella kunnes liha on mureaa ja sipulit menevät mössöksi ja suurustavat kastikkeen. Aikaa tähän menee lähemmäs tunti. Lisää smetana, sekoita ja tarjoile. Kaveriksi käy makaronien sijaan myös riisi tai perunat. Mielenkiintoista olisi kokeilla myös tattaria.

Äänin 5 - 0 erinomaista. Äiskän asteikolla kakkonen. Oli niin hyvää, että kenellekään ei muistunut mieleen, että kunnon bloggari ottaa ruuasta valokuvankin.

4 kommenttia:

  1. Oltiin Satun ja Annen kanssa Unkarissa, kun täytettiin 50 ja ahmittiin gulasseja. Täytyykin joskus kokeilla tuota siun reseptiä.

    Tuntuu siltä, olet osannut kääntää hankaluudet voitoksi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Hei,
    miun pitäää joku kerta toimittaa Siulle Ryytihyppysen tomaattipyrejauhetta. Siitä saa aina juuri sopivan määrän tomaattisosetta eikä jää tähteitä. Jauhe säilyy maustekaapissa moitteettomana. t. Anne U.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tarjouksesta. Jauhe ratkaisee pakkauskoon ongelman tomaattipyren osalta. Sama probleema vain esiintyy tosi monen aineen kanssa. Siksi yritänkin soveltaa ohjeita siinä määrin, ettei keittiöön jäisi pyörimään puolillaan olevia purkkeja, joita tarvitaan seuraavan kerran puolen vuoden kuluttua. Tai puolikkaita sipuleja.

    VastaaPoista
  4. Aika ajoin tuota alkulauseen ongelmaa tulee vatkattua mielessään ja syömmessään... varsinkin näin joulun lähestyessä. Mä olen aika uuno näissä perinneruuissa, jouluna pitää kyl olla ne omat perinteet pöydässä...onko ne sit lapsuuskodin peruja keski-suomesta vai maata kiertäessä mukaan tarttuneita. Tänään tein huomisille vieraille aura-punajuuri-lootaa, se on ollut kymmenen vuotta mun joulupöydässä, ystävältä ja jostain päin suomee saatu resetti. Huomenna saan tulille ystäviä, tiedossa tuliterapiaa ja hyvää ruokaa, grillaten ja lisukkeilla, jälkkäriksi tein glögikakun. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.