keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Normipäivä?

Töissä meni tänään kaikki hienosti. Palaveria ja kokousta toisensa perään. Yhdeltä alkoi viimeinen miitinki, jonka piti kestää neljään. Tajusin, että jos se menee pitkäksi, niin Äiskä ihmettelee, kun en saavu kotiin. No soitin Marille, joka lupasi olla neljältä kotona. Tämähän menee hienosti! Ehdin kotiin puoli viiteen. Juuri kun aloin valmistautumaan ruuan laittoon, Äiskä ilmoitti haluavansa päivätorkuille. Päivällä oli nimittäin ollut fysioterapiapäivä ja Äiskä oli aika väsynyt. Eihän siinä muuta kuin lyyli pitkälleen ja ukko keittiöön. Laittelin kaikessa rauhassa  perunat kiehumaan. Kattelin ilman kiirettä pöytää. Tarkoitus oli laittaa perunoita ja jauheliha-sieni-kastiketta. Aloitan kastikkeen teon siten, että valmistuu yhtä aikaa perunoiden kanssa. Edelleen meni hommat putkeen. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli edessä. Olin unohtanut, että sienet, jotka Hannele oli kesällä tuonut, olivat vahvassa suolassa. Eihän siinä auttanut muu kuin aina kuumaa vettä purkkiin, jossa sienet olivat, pieni likoaminen ja hämmentely, vedet pois ja uusi kierros. Tätä niin kauan kunnes suola tuntui kadonneen. Itse asiassa homma kävi yllättävän sutjakkaasti. Juuri kun olin saanut sipulit kuullotettua, Äiskä huuti sängystä, että vessaan. Virta pois pannulta ja omaishoitajahommiin. Kun vessareissu oli hoidettu, totesin perunoiden olevan kypsiä - yksi oli jo hajonnut. Juuri kun sain jauhelihan pannulle alkoi Äiskä kovan selityksen. Joku kasvoihin ja hiuksiin liittyvä asia olisi ollut niin tärkeä, ettei jouda odottamaan hetkeäkään. Kun siinä aikani selitin, tyytyi Äiskä sohvalle tv:n katseluun. Ja minä kastikkeen kimppuun. Melko nopeastihan sen siinä kypsäksi hauduttelin, mutta kun kaadoin veden perunoista, huomasin niiden kaikkien hajonneen liiallisen keittämisen seurauksena. Tai oli siellä yksi ehjä. Siinä vaiheessa otti kunnolla kupoliin, kun perunamössöä kompostiin vein. No ajattele ittelles! - sanoisi Jope. Aikanaan siinä sitten saatiin toiset perunat keitettyä kunnolla ja päästiin syömään.

Jauheliha-sieni-kastiketta (vaikuttaisi sattuvan aika hyvin neljälle)
öljyä
sipuli silputtuna
400 g jauhelihaa
1/2 tl cayennea
(suolaa)
2 rkl vehnäjauhoja
2 - 4 dl kermaa tai maitoa
2 - 3 dl liotettuja rouskuja

Kuullota sipuli öljyssä. Nosta pannun lämpötila kuumaksi. Lisää jauheliha pannulle ja ruskista. Mausta cayennella ja lisää vehnäjauhot ripotellen ne tasaisesti koko komeuden päälle. Sekoita. Lisää kermaa tai maitoa niin paljon, että on sopivan notkeaa kastikkeeksi. Lisää sienet ja kuumenna muutama minuutti. Tarkista maku ja lisää tarpeen vaatiessa suolaa. Tarjoile perunoiden kera.

Ulkonäkö oli kuin oksennuksella, joten en ottanut kuvaa kiusaksenne. Jotakuinkin mauton. Mieleen tulee lähinnä sairaalaruuat eli minusta ja Äiskästä ihan syötävää, mutta ei minkäänlaista muuta reaktiota. Juniori kuuli sienistä ja skippasi koko kastikkeen. Eli äänin 2 - 1 ihan syötävää, Äiskän asteikolla kolmonen.

Sähellyksen määrällä ja syillä mitattuna ihan normipäivä, mutta lopputulos oli kyllä normipäivää huonompi.

8 kommenttia:

  1. Minä olen joskus kanssa keitellyt perunat hajalle, mutta minä en kipannut niitä mäkeen, vaan vaihdoin suunnitelmia lennosta. Kaadoin vedet pois, pistin kattilan ihan pieneksi hetkeksi hellalle, jotta perunat "höyrystyessään" hieman kuivahtivat - ne hajonneet perunat olivat nimittäin kohtuu vetisen näköisiä. Sen jälkeen pyöräytin niistä perunoista muusia.

    Olisi varmaan sopinut ihan hyvin tuon sun tekemän sooosin kanssa. :D

    VastaaPoista
  2. Muusia minäkin olen niistä tehnyt tai ihan sellainen pikaversio että jokainen lusikoi perunat lautaselleen ja lisää sopivasti voita ja tekee siitä muusia :)

    Sienistä tuli mieleeni, että sunnuntaina kun kävelin metsässä, niin totesin että siellä on vielä ihan uskomattoman paljon suppilovahveroita, muutama kanttarellikin löytyi. Olivat vaan niin vetisiä, etten viitsinyt pomia niitä....vaikka yksi jo ehti hypätä käteeni...päätin että jätän ne metsän eläimille jouluruuaksi.

    VastaaPoista
  3. Olisi noista kait itsekin älynnyt muussin väsätä, mutta jotenkin oli vaan siinä vaiheessa niin vittuuntunut olo, että ei kun kompostiin vaan ja uudet kiehumaan.

    Muistelen joskus työpaikan kahvipöydässä kuulleeni, että jotkut sienet ihan vaativat pienen pakkasen ennen kuin nousevat pintaan.

    Ja se kesällä ostamani satasen kompostori, jossa on vain 5 millin eristepaksuus, on tähän saakka toiminut moitteettomasti. Ei vielä ole mennyt jäähän, vaikka pakkastakin aina öisin on ollut. Ja joskus päivälläkin.

    VastaaPoista
  4. minä kerään sieniä pitkin talvea jos niitä näkyy ja eikä oo hankien alla, pari viikkoa sitten hain piirakkasuppikset ja muutama vuosi sitten on uuden vuoden aatolta valokuva kun oon kerännyt takin helman täyteen sieniä :) Tuolla metässä näkyy mätänevän,ei taida eläimet kaikkia syödä..

    Tänään sain ison purkin lahjaksi kuivattuja suppiksia, niitä laitan jouluisten lihapullien sekaan kyl vähän :)

    voi pottu ja muussi ... hyvä kun muistutit, pitää ostaa muutama jauhoinen hajoava peru... perinteiseen imellettyyn perulooraan!

    VastaaPoista
  5. Tähän "muusisoosiin" vielä yksi mielipide: sienet - oli ne sitten suola- tai muita - antavat erinomaisesti makua, kun ne ovat pannulla heti alusta saakka! Ei kerkee aromit irrota jos vimppana laittaa. Nimim. Nöösityttönä erehtynyt

    VastaaPoista
  6. Hallavahakkaita voi löytyä varsin myöhäänkin.

    http://www.metla.fi/metinfo/monikaytto/marjasieni/masi-artikkeli-karjalainen-10-2006.htm

    VastaaPoista
  7. Voi hyvä mies ei ne potut pilalla ole jos räjähtelee, ne on vain welldone :D näin meillä teinipoika ilmaisee kun kattilaa katselee joskus kun meillä tälläinen pääsee käymään, ei kovin usein enään hellan vaihtamisen jälkeen, edellinen kun oli ihan sökö kuumeni liikaa tai ei laisinkaan ;D Meillä noukittiin ne perunat sieltä kattilasta ja hiukan kermaa ja suolaa aina sotkin joukkoon, kuumensin hetken mikrossa (kerman takia) ja sitten syötiin...

    VastaaPoista
  8. Juuri noinhan se menee, mutta kuten tuolla aiemmin jo kerroin, niin käyrän noustessa riittävän jyrkkään kulmaan ovat toimenpiteetkin huomattavasti suoraviivaisempia.

    Käyhän toistekin kommentoimassa. Kommentit ovat kirjoittamisen suola.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.