On se vaikeaa olla teini. Kun haluaa nukkua iltaviiteen, niin jo vain ovat vanhemmat puolen päivän jälkeen kiljumassa, että nyt ylös! Motkottavat vielä, että koko päivä menee nukkuessa. Sitten kun kerrankin käy niin kuin meillä tänään, että Juniori heräsi aivan omia aikojaan jo puoli kymmeneltä, niin jo oli meillä Äiskän kanssa ihmettelemistä. Äiskällä oli hämmästyksen suu kummastuksesta ymmyrkäisenä. Katsoi välillä kelloa, välillä Junioria ja sitten minua. Mistä ihmeestä on kysymys? Minä yritin olla mahdollisimman neutraali, mutta kait se Juniori aisti suuren hämmästykseni. Eikä tykännyt yhtään. Ei sen puoleen. Minulta meni koko päivä pilalle. Funtsin, että mitä pahaa se on tehnyt, kun ei nukuta! Asialle löytynee varmaan aivan älyllinen syy, mutta minun ei välttämättä sitä tarvitsekaan tietää. Summa summarum: tekipä teinipoika miten tahansa, niin vanhempien mieltä se jotenkin järkyttää. Ei ole helppoa teinilläkään.
Järkytyksestä toivuttuamme valmistimme iltapäivästä riisille
namibialaista kanakastiketta (vähän muokkasin mieleisekseni)
500 g broilerin lihaa
vettä
1 sipuli
1 porkkana
1 tlk tomaattimurskaa
3 laakerinlehteä
1 pieni mieto chili
5 valkosipulin kynttä
1 rkl currya
1 tl suolaa
Pilko broilerin liha palasiksi. Laita lihat kattilaan ja kaada vettä päälle sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lihat kypsäksi. Broilerille riittää jopa viiden minuutin keittäminen. Poista syntynyt vaahto. Lisää kuorittu ja silputtu sipuli sekä pätkitty porkkana kattilaan. Samoin kaikki muutkin ainekset. Valkosipulin kynnet voi murskata ellei halua niiden näkyvän ruuassa. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele pienellä lämmöllä tunnin verran. Tarjoile keitetyn riisin kera.
Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Siinä mielessä hyvä kolmonen, että eilisen kalaruuan innoittamana Äiskä oli vahvasti sitä mieltä, että tänään mennään ulos syömään. Kuitenkin ruokaa varovasti maistettuaan oli sitä mieltä, että tätä täytyy saada lisää. Eikä enää yhtään harmittanut, ettei päässyt ravintola Aadan herkkujen ääreen.
Se lasten yllättävä: älyttömän aikainen kotiintulo/herääminen aiheuttaa sellaisen suomenkielisen vastineen weeteeäffästä, vahingossa kerran kysyin omaltani eräs ilta (tuli tunnin aikaisemmin sovittua kotiin) Mitä helvettiä sä täällä teet? Voit uskoa miten loukkaantunut oli ilme ja vastaus: Lähen sitten menemään ja tulen vasta tunnin päästä!
VastaaPoistaIhanasti sanottu eilisen kalaruuan innoittamana ;) Hyvin meni kuitenkin, mutta jos kaikki menisi aina putkeen ei voisi tuntea mielihyvää onnistumisesta.