Meinaa hermo mennä. Kun minun mielestäni täysi-ikäisyys ei tarkoita sitä, että illalla käydään pyörähtämässä kolme tuntia kotona. Etenkin jos edellisenä iltana on alkuillasta lähdetty kamujen kanssa baariin ja punkattu kamujen luona. Vaan kun minä kuulemma en ymmärrä nykyaikaa. Jos koulu alkaa kasilta, on ihan hyvä juttu tulla yöllä yhteen mennessä kotiin. Jos alkaa myöhemmin, neljän viiden maissa on ok. Ja loma-aikana myös, jos nyt ylipäätään vaivaudutaan kotiin tulemaan. Ei helvetti sanon minä. Pari viikko ymmärrykseni riitti, mutta nyt olen vakuuttunut siitä, että koti on se paikka, missä vietetään etenkin yöaikaan suurin osa ajasta. Ja kavereiden luona käydään. Ei toisin päin.
Ottaa niin kovasti päähän, että puolitoista vuotta vanha tupakoimattomuus natisee liitoksissaan. Ruokana hirssipuuroa. On saattanut resepti olla joskus ennekin täällä blogissa. Tuleepahan kertausta.
1 l maitoa
2,5 dl hirssiä
1 rkl sokeria
0,25 tl suolaa
Pese hirssiryynit hyvin. Keitä maidossa 15 minuuttia. Mausta suolalla ja sokerilla. Jätä vartiksi kannen alle hautumaan. Nauti. En tiedä, oliko kenestäkään hyvää, mutta koko kattila tyhjeni.
Aamuvirkkulasta.. ajatuksia kasvamisesta.
VastaaPoistaOmien poikien samasta vaiheesta on jo niin kauan aikaa, että kuluneet vuodet ovat kullanneet muistot. Sen silti muistan vielä, että esikoisen suhteen ei aina niin helppoa ollut.
Tarjosin talon sääntöjä, yhteistä tapaa toimia, "sen lauluja laulat - kenen leipää syöt" - tyyliin. Valvoin usein aamuyöhön mootoripyöräilijää kotiin odotellessani. Lopulta esikoinen paukautti oven takanaan kiinni joksikin aikaa. Palasi vuosien jälkeen takaisin vaimon ja lapsen kanssa. Ei kertonut matkoistaan sen enempää. Enkä kysellyt.
Edelleenkin uskon yhteisessti sovittaviin "talon tapoihin".
Nuori uskoo olevansa siin itsenäistymisensä kynnyksella kaikkivoipa, eikä aina ihan oikein ymmärrä, mitä täysi-ikäisyys merkitsee. Että se merkitsee vastuun ottamista ja sen kantamista, ei vapaata vaeltamista mielihalujensa mukaan, ethän sinäkään niin voi tehdä. Olet sitoutunut perheesi asioihin, sen tyttäresi sopisi oivaltaa ja sitoutua noudattamaan yhteisesti sovittuja asioita. Kantamaan oman osansa ihmisen vastuusta.
Vapaus, se oletettukin, huumaa joksikin aikaa ja vääristää näkymää kotiin. Eikä asiassa auta, vaikka piippua polttaisit, nin että sen tavan voit edelleen unohtaa!
Jossakin myöhemmässä vaiheessa nauratte tyttäresi kanssa yhdessä tälle kaikelle, usko pois. Sitä aikaa kannattaa odottaa.
Herra 16-v luuhailee Niinivaaralla, tulee kotiin mahdollisesti jossain vaiheessa yötä (kun olen ensin sata kertaa soittanut hermostuneena) ja herra 19-v saattaapi kolistella ulko-ovella jossain vaiheessa aamuyötä. Ja minun pitäisi mennä aamulla töihin, oi tätä lasten syysloman ihanuutta! Onneksi kouluaikoina kotiintuloajat pysyy mielessä ainakin jossain määrin...
VastaaPoistaJoten ymmärrän siis ajatuksesi täysin!
En koskaan jaksanut valvoa milloin lapset tulivat kotiin, pitihän minun itseni jaksaa mennä töihin. Poika muutti 18v. omaan huusholliinsa toiselle puolelle Suomea. Ihan nuo ovat rauhallisia nyt kolmikymppisinä. Minua itseäni vahdittiin kotona liikaakin ja läksinkin Lähi-Itään heti kun sain ruinattua isältä nimmarin passihakemukseen kun olin alaikäinen. Kannattaa luottaa.
VastaaPoistaMeillä ei vaan vedellyt tuollainen tyyli ei... minä yksinhuoltajana pidin tytölle niin kovain kurin ja komennon, ettei se uskaltanut pullikoida vastaan... ja kun kuria oli ollut pienestä pitäen, se oli oppinut siihen että meidän talossa äiti sanoo sen viimeisen sanan ja myös tarkoittaa sitä, se on ihan sama mitä hän sanoo tai tahtoisi tehdä, äitin sana on laki. Tuohon se oppi, kokeili muutaman kerran rajoja ja kun huomasi että ne rajat ei repeä eikä edes horju, jätti sit fiksuuttaan kokeilematta. Tiesi että siitä tulee katastrofien katastrofi ja näemmä halusi olla kokematta sen.
VastaaPoistaKerran lähti ovet paukkuen kotoan, sanoi ettei kotiin enää tule koskaan, totesin että asia selvä ja avaimen voi jättää sit pöydälle ja tavarat voin pakata ovelle sit kun selviän henkiin mahaleikkauksestani. Olin just päässyt sairaalasta ja pyysin jotain kotitalousapua yms jota neiti ei ehtinyt tehdä... Ei jättänyt avainta, lähti... tuli parin tunnin päästä anteeksi pyytelemään takasin kotiin.. siivosi ja auttoi sen mitä olin alunperin käskenyt, paljon enemmänkin, katui lähtöään pitkään ja hartaasti. Oppi siitä vissiin, että voi oikeesti joutua pihalle jos ei yhteispeli suju....
Joskus hän valitti jotain kotijuttua, sanoin että voi vapaasti valita menevänsä isän luo asumaan, mietti hetken ja valituksia ei enää kuulunut. Isän luona elämä varmasti olis ollut paljon kurittomampaa ja rajat sallivampia, silti tiukkakurisempi koti voitti.
Nyt likka on 20, asunut 16-vuotiaasta omassa opiskelukämpässä, sanoin silloin, että voi muuttaa lukioon kaupunkiin, mutta sotkuja en ala matkojen päästä hoidella- niin kauan kun pärjää ja hoitaa kunnialla ja fikusti asiansa, saa asua ja käydä lukiota kaupungissa ... niin on pärjännyt ja hoitanut moitteetta asiansa. Kävi yksin asuen lukion, pääsi ylioppilaaksi ja meni töihin, oli puoli vuotta Autraliassa, selvisi hyvin sen reissun ja nyt odotellaan opiskelupaikkaa. On kotona oppinut että asioista pitää ottaa vastuuta ja tietyt rajat on elämässä.
Tällä pitkällä sepustuksella ja alustuksella haluan siis ilmaista kantani, että rajat ja kuri on tarpeen, niin tiukkana että niitä on vaan pakko noudattaa... sen sääntöjä uskoo kenen leipää syö ja piste, näin se vaan on. ASia josta ei hirveesti tarvii kättä vääntää, mutta se pitää tehdä todella selvästi selväksi. Jos haluaa hämmentää oman elämänsä täysi-ikäisenä, sitten hommaa asunnon ja rahat, sitten voi elää ilman isän tai äidin komentoa, kun itse omassa kodissaan asuu ja itse elämänsä maksaa.. silti vanhemmilla on huoli jos vastuu ei ole päähän ja sydämeen kasvanut :(
Tsemppiä teille sinne!
Meillä on MarLi´n kanssa todella samantyylinen kasvatus!
VastaaPoistaMeillä on hyvin tiukka kasvatus ja toistaiseksi ei ole ollut mitään suurempia ongelmia. Koska tuo poika tietää, että vaikka nytkin asuu asuntolasssa viikot, niin äiti aina tietää mitä hän tekee. Hän tietää että äidiellä on silmät myös niskassa, mutta hiukan häntä ihmetyttää se, että minä myös "näen" asuntolaan saakka. Mutta lopputuloksena on ollut nyt se, että hän pitää kuria muille pojille asuntolassa :) Ja ne siivoo ym kun on pakko (siellä täytyy olla siivottua jotta pääsee kotiin perjantaina ja muutamat eivät ole suostuneet tähän, mutta asiaa on selvitelty siellä ihan niitten keskenään ja nyt ne siivoaa kun yksi käskyttää :D)
Mutta aina ei tietty voi olla niin helppoa.....meillä on yli 10 km lähimpään kauppan, kioskiin ym....ja jos poika joskus on halunut liian myöhään kylille, niin olen kertonut missä lenkkarit ovat...siitä vaan tossu tossun eteen...ei ole muuten kertaakaan lähteyt kävellen kylille :D ja mopolla ei ole saanut mennä niin myöhään. Mutta ymmärrän hyvin että jos asuu keskustassa, niin kiusaus on kova...
Niin, pari kertaa hän yritti "iskä antoi lupaa" tehdä jotain.....jäi kiinni siitä, eikä ikinä kokeile uudestaan...sanktio on nimittäin kova....mopo avain joutuu äidin taskuun ja sieltä se ei helpolla irtoaa....
Juniori on kahden viikon kuluttua 16. Hänen kanssaan pelaa vielä hyvin pitkälle nuo tiukan kurin menetelmät. Perusteeksi riittää, että minä isä sinä poika. Isän tehtävä kasvattaa pojasta yhteiskuntakelpoinen olento. Ja juuri niin kuin Salix kertoo, mopo on tosi hyvä kasvatusväline.
VastaaPoistaMarin kohdalla päädyin täysi-ikäisyydestä johtuen näennäisiin rajoihin ja järkeen vetoamiseen. Kun ihminen ei ole leimallisesti tyhmä, pitää järjen puhumisen auttaa. Varsinkaan, jos ei ole, mitä vastaan kapinoida. On vain vastuu tekemisistään. Näillä mennään.