Vuosi on lähtenyt rauhallisesti alulle. Pidän ilotulituksista, etenkin isoista ja näyttävistä. En niinkään pelkästä paukkeesta. Niinpä nykyinen lainsäädännöllä ruotuun pakotettu ilotulituskäytäntö on mieleeni. Ei nimittäin Joensuun Noljakassa ennen kello 18 kuulunut yhtään paukkua, ja meno hiljeni kuin leikaten 24 jälkeen. Vartin yli koirakin veteli jo sikeitä, vaikka pauke olikin pelottanut koko illan. Hyvä näin. Ihan mukavaa, että tämä kaksi töitä yksi vapaa kaksi töitä kolme vapata jne. rytmipompottelu loppuu. Tulisi vain lunta edes vähän. Minulle on nimittäin muodostunut sellainen tapa, että kun Äiskä katsoo lauantaina telkusta Avaraa luontoa, minä käyn sillä aikaa heittämässä tunnin lenkin motskarilla. Joskus lipeää puoleentoista tuntiin. Nyt vaan on pyörässä jo nastarenkaat alla, ja niillä ei viitsi ihan asfaltilla ajella. Eivät oikein pidä ja kuumenevat ja tippuvat sitten pois. Niinpä odottelen lumen tuloa kuin lehmä laitumelle pääsyä.
Vaan tuo lipsahdus tapahtui keittokirjan valinnassa. Minulla on WSOY:n 1980 julkaisema Ranskalaisia talonpoikaisruokia -kirja. Ranskalaista ruokaa tuntevat ovat sanoneet aiemmin, että kovasti on suomalaistettuja ohjeita. No, sehän sattuu vielä 80-luvun henkeen, mutta ei oikein tähän päivään. En vaan muistanut, kun käsi lipsahti kirjaan ja otin siitä tämän päiväisen lounaan reseptin.
Arkinen kalapata - Colin aux petits pois
1/2 kg ahvenfileetä
500 g pakasteherneitä
25 - 50 g voita
2 tl paprikajauhetta
suolaa
2 naurista
1 dl vaaleita rusinoita
1 dl kuivaa valkoviiniä
Mausta kalafileet suolalla ja anna tekeytyä jääkaapissa vajaa varttitunti. Kuori ja kuutio lantut ja keitä suolalla maustetussa vedessä vajaa varttitunti. Sulata herneet mikrossa kuumaksi asti. Ruskistä kalapalat padassa voissa. Mausta paprikalla. Paprikaa kannattaa ehkä laittaa huomattavasti enemmän. Lisää nauriskuutiot, rusinat, viini ja desi vettä ja keitä pienellä tulella kypsäksi. Ei vie kuin muutaman minuutin. Lisää herneet, mausta suolalla ja sekoita. Tarjoile.
Pahaa äänin 2 - 1. Äiskän asteikolla neljännen luokan ruokaa. Söi kuitenkin. Juniori maistoi ja antoi loput koiralle. Minä söin mahan täyteen. Söihän tuota, vaikkei ollut kyllä missään nimessä hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.