sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pieleen menee, mutta menköön vaan!

Aki Kaurismäen leffassa oli kohtaus, jossa taustalla soi kappale "Kauas pilvet karkaavat". Minulla on vaan tilanne, että päässäni soi tuon samaisen kappaleen muunneltu versio: "Kauas käyrät karkaavat". En tiedä mitä oikein tapahtui! Puolitoista kuukautta kaikki meni hyvin. Jos paino oli tavoitteen mukaisella lasku-uralla, söin tavallista ruokaa pitäen mielessäni kuitenkin aterioiden koon merkityksen. Ja jos olin tavoitteesta jäljessä, söin sinä päivänä salaatteja ja raakoja kasviksia. Pari tällaista päivää ja taas olin sujuvasti tavoitekäyrällä. Oloni alkoi olla koko ajan pirteämpi ja ensimmäisen parin viikon jälkeen aloitin jopa kuntoilun. Sitten tapahtui jotakin! Vaikka söin viikon pelkkiä kasviksia, jotka huuhtelin vedellä alas, paino vain jatkoi nousemistaan. Lisäksi väsymys tuli vieraaksi. Kahden viikon taistelun jälkeen luovutin. Nyt odottelen syksyisen sairauden seuraukesena nauttimani kortisonikuurin loppumista viikon kuluttua. Sitten funtsitaan asiaa uudelleen. Niin kuntoilua kuin painon pudotustakin.

Eikä putkeen mennyt chorizon valmistuskaan. Viime kesänä luin joltakin keskustelupalstalta, kuinka kirjoittaja kehui tehneensä loistavaa chorizoa, ja ihan ensimmäisellä yrittämällä. Minä kokeilemaan.

Chorizo (suluissa kopioimani reseptin määrät)

900 g porsaan kassleria (1 kg karkeaksi jauhettua rasvaista possua)
200 g porsaan rasvaa
1 prk = 70 g tomaattipyreetä (2 rkl)
30 g suolaa (25 g)
2 rkl viinietikkaa (2 rkl)
2 rkl = 20 g paprikajauhetta (2 rkl)
4 kpl = 20 g valkosipulin kynsiä (4 kpl)
5 tl = 10 g kuivattua chiliä (kuivattua chiliä)
2 tl = 1 g kuivattua oreganoa (2 tl)
1 tl = 1 g basilikaa
2 tl = 7 g mustapippuria (mustapippuria)
60 g sipulia

suolta

Ajoin lihamyllyllä 3 mm rasterin läpi kasslerin, rasvan ja valkosipulin sekä sipulin. Lisäsin kulhoon loput ainekset ja vaivasin yleiskoneen taikinakoukuilla seoksen hyvin sekaisin. Sillä aikaa (noin puoli tuntia) kun tein muita valmisteluja ja siivosin väliin jälkiä, oli makkaramassa jäähtymässä terassilla kahden asteen pakkasessa. Eli ei ollut liian lämmintä, kun laitoin sen suoleen. Sitten kaikkien taiteen sääntöjen mukaan annoin makujen tasaantua tähän aamuun. Aamulla sitten kypsensin makkaroita noin 85 asteisessa vedessä 20 minuuttia eli minuutin per makkaran halkaisijan millimetri. Tässä välissä annoin jäähtyä, kunnes lopuksi paistoin pannulla. Ja alkuperäisen reseptin esittäjä kehui tässä vaiheessa, että hirmu hyvää oli.  



Minä voin sanoa, että paskan marjat! Ulkonäkö oli komea. Maku oli periaatteessa ihan hyvä, ja tulisuuskin kesti ihan järkevällä tasolla. Mutta rakenne! Ihan kuin olisi pahvia pureksinut. Ihan kuin aina näissä minun makkaroissa. Osaan tehdä vain kelvollista maksamakkaraa ja bratwursteja. Ken tietää, voisi kertoa minulle, mikä asia prosessissa aiheuttaa tuon pahvisuuden? Pääsisin säätämään, kun tietäisin mitä säätää.

7 kommenttia:

  1. Ei saisi hymyillä, eikä naurahtaa, mutta tuo sinun alkuun kirjoitettu lause pilvistä, kuulostri niin tutulta. Minäkin sairastelin tuossa muutaman viikon ja se alamäki alkoi. Painonpudotuksen aloitin kuitenkin juuri sairauden vuoksi, joten olisi pakko ottaa niskasta kiinni. Motivaatiot vaan on nollassa ja juuri katselen vesi kielellä makkaroita, joita valmistit! Oli maku mikä tahansa!! Bratwursti kyllä myös maistuisi! Oliko sinulla hyvää reseptiä siihen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://iskakokkaa.blogspot.fi/2014/01/meni-putkeen.html

      Poista
  2. Hei. Normi elämää, käyrät karkailee ja pieleenkin menee, näin meilläkin. Mutta, älä heitä vielä hanskoja tiskiin, ainakaan kuntoilun osalta, malttia tarvitaan siihenkin. Normaali (reipas) kävely on erinomaista ja tehokasta yleiskunnon kohottajaa. Tosin jos terveystilanne ei ole kohdillaan, silläkin on omat rajoitteet.
    Ruokapuolella näyttäs olevan herkut kohdillaan, tosin rasvaa ja suolaa ei näyttäs puuttuvan...... Kohtuus lienee monessa asiassa täysin riittävä, myöskin tilanteissa, joissa ei aina tunne onnistuvansa.
    Kevättä kohti valoisin mielin ja tsemppiä koko perheelle.....
    T Köpä

    VastaaPoista
  3. Olisko seos turhankin hienoksi jauhettua? Ostin kerran porosäilykettä, joka oli jauhettu ihan hienoksi. Näytti lauantainamakkaralta ja vaikka maku oli mikä, en mahtanut ällötykselleni mitään. Mun makuuni rakenteen pitää olla jotenkin tunnistettava.
    Ja eikö lämpötila (+85) riitä rasvan sulatukseen? Koska kuvittelisin että sulava rasva imeytyy lihaan ja lisää mehukkuutta. Näin ainakin kun tehdään hirvestä tai vasikasta ns. karjalanpaistia.

    VastaaPoista
  4. Veikkaan, että kortisoni tökkii käyriä ylöspäin. Kuuri loppuun ja sitten jatkat valitsemallasi linjalla, siitä se käyrä lähtee laskemaan. Aurinkoista kevättä! Pirjo

    VastaaPoista
  5. Tuntuisi, että puoli tuntia makkaramassan sekoitusta saattaa olla liikaa. Menee liian tasaiseksi "pahviksi" eli tulee hirmu tiivistä kamaa. Makuaineissa ei varmastikaan ole vikaa. Sanoo hän, joka ei ole koskaan makkaraa itse tehnyt.

    Ja käyrän nousu pistetään suosiolla kortisonin tunnettujen vaikutusten piikkiin!! Sehän perhana kerää nestettä julmetusti ja turvottaa ym. mukavaa. Ei muuta kuin kuuri loppuun, muutaman päivän tasoitusaika kropalle ja sitten taas painonhallinnan kimppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili Inkeli, sen puoli tuntia massa-astia oli ihan rauhassa kuistilla ypö yksin. Varsinaiseen sekoitusvaiheeseen ei varmaan mennyt viittä minuuttia kauempaa.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.