Omaishoitajan vapaa

Lain mukaan omaishoitajalle kuuluu kuukausittainen vapaa, joka on pituudeltaan kolme vuorokautta tai vähintään kolme neljän tunnin pätkää. Joku muukin vaihtoehto on olemassa, mutta en nyt tähän hätään niitä muista. En ymmärrä miksi, mutta tuo kolme neljän tunnin pätkää toteutetaan palvelusetelillä ja ne ovat kaupungille kaikkein kallein vaihtoehto. Erinäisistä syistä johtuen meillä päädyttiin viisi vuotta sitten noihin pätkiin. Silloin vielä Joensuun kaupunki reilusti antoi kuusi pätkää per kuukausi. Viime vuoden alussa määrä putosi tuohon lain sallimaan minimiin. Viime syksyisen sairastamiseni jälkeen muutettiin toiminta kolmeen vuorokauteen perhekodissa per kuukausi. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa, oli omat alkuvaikeutensa, josta johtuen menneenä viikonloppuna sain nauttia ensimmäistä kertaa kokonaisesta vapaasta viikonlopusta perjantaista sunnuntai-iltapäivään! Opetteluksihan se meni, kun jotenkin oli ihan hölmö olo, kun ei ollut mitään pakollista touhua tehtävänä. Sai ihan itse päättää, mitä tekee tai on tekemättä. No, minä olin pääasiassa tekemättä. Ja totesin, että kun homma alkaa pyöriä rutiinilla, niin tosi hyvästä asiasta on kysymys. Ja nyt paikkakin on sellainen, että Äiskä aidosti tykkää olla siellä.

Vaan ruuatta ei pärjännyt yksinkään. Kollega oli tuonut joskus viime kesänä Afrikan työmatkaltaan kuivattuja omena -nimisiä kaloja. Niitä sitten ensin liottelin kymmenisen minuuttia lämpimässä vedessä ja sitten paistoin pannulla voissa ja maustoin suolalla. 

Kalat olivat kolme senttiä pitkiä muikun näköisiä, seassa joitakin simpukan kotilaita. Mikäs siinä, ihan syötäviähän nuo olivat, mutta sen verran oli pistävää sivumakua, etteivät voita voissa paistettua kuoretta eivätkä edes muikkua. Materiaalia jäi vielä jäljelle, joten jossain vaiheessa testaan pussin kupeessa olleen toisen reseptin, joka sisältää muitakin raaka-aineita.

Sunnuntaina sitten Äiskän kotiintulon kunniaksi syötiin ihan kunnon ruokaa.

Kalaa Hanoin tapaan, cha ca hanoi

700-800 g valkoista kalaa

2 rkl kalakastiketta

1,5 tl suolaa

0,5 tl pippuria

500 g kuivattuja riisinuudeleita lämpimässä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan liotettuna ja valutettuna

1,5 dl ruokaöljyä

teelusikan kärjellinen kurkumaa

7 ohutta siivua kuorittua tuoretta inkivääriä

5 - 10 kevätsipulia varsineen pätkittynä

1 ruukullinen basilikaa (älä käytä niitä varsia)

1 rkl kuivattua korianteria

1 rkl kuivattua tilliä

1 rkl kuivattua minttua

200 g maapähkianärouhett

ohje puhui nuoc cham kastikkeesta, mutta minä ostin paikallisesta Aasia-kaupasta vietnamilaista hapankastiketta, jonka notkistin tavallisella ruokaöljyllä

2 limettiä lohkottuna

Laita noin neljä litraa vettä kiehumaan nuudelia varten. Pilko kala kuutioiksi. Sekoita joukkoon kalakastike, suola sekä pippuri ja laita viileään maustumaan. Kuumenna öljy paistokasarissa. Lisää kurkuma ja inkivääri. Kuumenna lyhyt tuokio, sen aikaa, että tuoksu tulee nenään. Lisää kalapalat pannulle, kääntele koko ajan. Lisää myös silputut kevätsipulit, basilika, korianteri, tilli, minttu ja maapähkinärouhe. Pyörittele sen aikaa, että kalat ovat kypsät. Keitä nuudeleita noin minuutti, valuta ja annostele kulhoihin. Minä en annostellut, vaan kippasin takaisin kattilaan. Seuraavaksi kumosin loput kamat paistokasarista nuudeleiden päälle. Erilliseen astiaan laitoin öljyllä notkistetun hapankastikkeen ja kolmanteen kippoon limelohkot. Ja sitten ei kun puikot viuhumaan: Kattilasta nuudeli-kalamössöä lautaselle, hapankastikettä päälle ja lopuksi rutistetaan limen mehut pintaan.

Hyvää oli, paitsi että Äiskä ja Juniori käyttivät sweet chili-kastiketta, jota on kuvankin annoksessa. Minä ainoana turvauduin hapankastikkeeseen, joka kieltämättä kirvoitti hikikarpalot otsalle, mutta oli silti hyvää.

Ensi viikonloppuna sitten keskustellaan jälleen Käyrästä.