Tänä vuonna syksy meni sattuneesta syystä hieman ohi. Tänään kuitenkin kävimme Äiskän kanssa ihailemassa syksyä, ettei tarvitse suoraan kesästä jouluun ja jouluruokiin siirtyä. Jouluunhan on enää reilu pari kuukautta aikaa. Vielä ei kuitenkaan tunge liikaa päälle. Nyt nautittiin tosi kauniista syksyn väreistä. Käveltiin toista tuntia Pielisjoen rannelle levittäytyneillä Joensuun kalamarkkinoilla. Kalamarkkinoiden tarjonta on omalla tavallaan monipuolista. Perinteisiä kaloja eri tavoin jalostettuna ja valmistettuna oli tarjolla vaikka kuinka. Samoin kalaan liittymätöntä ruoka- ja muuta tarjontaa oli ihan mukavasti. Oikeastaan olisin kaivannut vain harvinaisempia meren eläviä tarjolle. Sellaisia, joita ei marketin kalatiskissä ole. Mutta näillä mennään. Oli mukava suunnitella, millainen joulukala olisi parasta tänä vuonna. Yksi idea nousikin mieleen, ja sitä testaamme huomenna. Huomista odotellessa pahoittelut Joensuun Pilkon Citymarketin kalatiskin tytöille. Se lohijuttu tuleekin vasta huomenna. Tänään nautimme
Broilerikeitosta (tai padasta, ihan miten haluatte)
250 g broilerisuikaleita
7 dl vettä
2 porkkanaa
2 sellerin vartta
20 cm pätkä purjoa
1 peruna
1 punainen paprika
1 dl täysjyväriisiä
1 tl suolaa
2 tl currya
(tuoretta chiliä puolenkymmentä podia)
Laita pilkotut juurekset ja lohkottu peruna kiehumaan currylla ja suolalla maustettuun veteen. Lisää riisi. Anna kiehua varttitunti. Lisää broilerisuikaleet ja kuutioitu broileri. Keitä pienellä tulella kunnes perunat ja porkkanat ovat sopivan kypsiä - al dente paras. Tarjoile.
Syötiin Äiskän kanssa kaksin. Tuo kaksi teelusikallista currya oli Äiskälle liikaa. Hän söi sitten kalamarkkinoilta ostettua kreikkalaista juusto-oliivipiirakkaa. Myös minusta yksikin teelusikallinen olisi riittänyt. Niinpä totesin, että jos tämä kerran on voimakkaan makuista, niin tehdään homma sitten kunnolla. Lisäsin annokseeni yhden pieneksi pilkotun Aji Cristal -chilin. Ei tehnyt ruuasta liian tulista ja hyvää oli.
Noin viisikymppisenä sain yht'äkkiä hoitaakseni perheen koko ruokahuollon. Puolessa vuodessa tuli tympääntyminen jokapäiväiseen ruuanlaittoon. Ratkaisuksi löytyi pakon kääntäminen hauskaksi. Alkoi ruuanlaiton harrastaminen. Blogi kertoo seikkailuistani keittiön kummallisuuksien parissa ja jokapäiväisestä ruuanlaitostani kaikkine omituisuuksineen. Ohjeita olen yrittänyt tähtäillä neljälle. Joskus se onnistuu, useimmiten tulee tehtyä liikaa. Yhteydenotot: cooking.snowman(at)gmail.com
lauantai 12. lokakuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiva ohje.
VastaaPoistaOlen uusavuton mummo ruuanlaitossa. Olisin mieluummin ruokkinut lapseni aikoinaan puristeilla. Ei ollut puristeita. Saivat jauhelihaa eri muodoissa ;)
Yhden sortin puristehan se on tuo jauhelihakin.
PoistaKanakeitto on aina hyvää, laittoi siihen melkein mitä tahansa.
VastaaPoistaOpastapa nöösityttöä hieman chilien kasvatuksessa. Ulkona ruukuissa on keltainen chili ja habanero. Keltaisessa toistakymmentä upeaa palkoa, joista vain kaksi on vaihtanut värinsä keltaiseksi. Habanerossa on viisi peukalonpään kokoista morkulaa. Sisällä pudottavat lehtensä heti, mutta kun ulkona tuppaa pian pakkanen niskaan, niin jotenkin ne pitäisi pelastaa ennen paleltumista. Taas ovat ulkona karaistumassa. Pitääkö ne napsia raakileina talteen? Ekan sadon keltaisesta poimin kesällä vihreinä enkä kauheasti tykännyt mausta.
Minulla ovat olleet pari viikkoa jo sisällä. Osassa lehdet säilyvät, osassa putoavat. Leikkaa poikki ja laita kukkamaljakkoon. Siinä pikkuhiljaa kypsyvät. Prijatnoje aptetita.
PoistaJa tietysti vettä sinne maljakkoon.
Poista