Jälkihoitoja

Aina välillä todetaan jonkin ikävän tapahtuman yhteydessä, että jos tästä täytyy jotain hyvää löytää, niin... Ja sitten jotain aina löydetään. Minulle kävi juuri noin oman sairastumiseni kanssa. Tietysti enimmiltään koko juttu oli aika paha ja ikävä, mutta hyvää löytyi etsimättä. Henkiin jääminen ja oman itsensä tutkiskelut sun muut sellaiset ovat tavallaan asiaan kuuluvia ensisijaisia positiivisuuksia. Nyt, kun elämä alkaa palautua uomiinsa, alan arvostaa myös näitä toissijaisia hyviä asioita. Juniori on ottanut ihan toisella tavalla vastuuta olemisestaan ja elämisestään. Näkee, että hän on myös oivaltanut kodin ja vanhempien läsnäolon merkityksen ihan uudella tavalla, kun on muutaman viikon saanut illat tässä kotona yksin istuskella. Sen näki jo silloin kun olin vielä sairaalassa. Poika istui pitkiä aikoja tarinoimassa kanssani. Kertoi kotona olevan tylsää yksin ja keskustassa kylmää! Samoin olemme huomanneet, että tapahtunut yhdisti meitä perheenä. Vaan suurin hyvä mielestäni on Äiskän toimintakyvyn palaaminen. Moni sellainen asia, jossa ennen sairastumistani Äiskä tarvitsi apua, hoituu nyt täysin omatoimisesti rutiinilla! Ne ovat tärkeitä asioita niin hänelle itselleen kuin meille muille - omatoiminen selviytyminen nostaa kummasti mielialaa ja itsetuntoa.

Olen aina tykännyt palautteen antamisesta. Erityisesti, jos kyseessä on ollut positiivinen palaute. Tänään, kun kävin niitä keittiön ihmisiä sairaalalla haastattelemassa, kävin myös kiitoskäynnillä teho-osastolla. Kirjoitin auki, miltä tuntuu olla kuoleman kielissä keuhkokuumeessa, ja annoin esseen osaston henkilökunnalle. Lisäksi vein kiitokseksi hyvästä hoidosta täytekakun.

Lisää kuvateksti

Kakussa hoitaja pumppaa auton käsipumpulla mahallaan olevalle potilaalle ilmaa. Kakun on tehnyt Visiitti-ravintoloihin kuuluvassa ravintola Puistossa työskentelevä Decapitated food -blogin Suski.