Koira ja karvat

Joululahjat jaettuaan joulupukki pääsee parrastaan, mutta koira ei koskaan karvoistaan. Sama taitaa koskea myös meitä ruuanlaittoon hurahtaneita. Minä oli menneellä viikolla kolmen päivän työmatkalla Pietarissa. Keskiviikkona jäi nelisen tuntia illan suussa joutoaikaa ennen kuin tuttavaperheen väki tuli töistä kotiin. Niinpä minä sitten kiertelin kauppoja ja toreja. Ja ihastelin kotimaisesta poikkeavaa tavaratarjontaa. Ja ihmettelin kotimaan ylihygienisyyttä. Yleensä nämä juttuni ovat enemmän tarinaa ja vähemmän kuvia, mutta nyt tehdään sitten juuri toisin päin.

Yliopistolla olisi ollut paljon mieleistä nähtävää Äiskälle, sillä hän opetti ennen sairastumistaan lasi- ja kivimosaiikkien tekoa.

Metroasemien edessä oli usein naisia myymässä tavaroita. Tällä kertaa mökillä viljeltyjä kasviksia. Monelle tämä on elintärkeä lisä pienen eläkkeen päälle. Kuvan ottoon eivät anna millään lupaa - sen verran nöyryyttävänä tilannettaan pitävät. Niinpä salaa otetut kuvat sitten ovat mitä ovat.

Kauppahalleja on kaupungissa useita. Niistä löytyy laaja tarjonta erilaisia raaka-aineita vaativankin keittiön tarpeisiin. Jos vain nenä sallii käydä sisällä ostamassa. Parhaaseen tulokseen pääsee, kun käy aina samojen myyjien luona. Hinta-laatusuhde kestää kohdallaan. Käymäseltään paikalle tullut ulkomaalainen turisti maksaa varmasti enemmän kuin markettien hinnan.

Lihatiskit ovat pitkiä...

...ja tarjonta huomattavasti monipuolisempaa kuin Joensuussa. Tässä kuvassa ainakin ankkaa, kanaa, viiriäistä, kaniinia. Jostain kumman syystä olen ihastunut tuohon kaniiniin. Söin tiistai-iltana kiinalaisessakin herkullisen kaniiniannoksen. Väen vähyys kauppahallissa johtuu siitä, että kello alkoi jo lähennellä 21:ä.

Erilaiset suolaiset ja marinoidut kasvikset ovat yleisiä Venäjällä. Suolakurkkuja, suolaisia säilöttyjä tomaatteja, suolakurkun tapaan marinoitua karhunlaukkaa, erilaisia kokonaisena marinoituja valkosipuleita ja herkullisia salaatteja. Karhunlaukkaa saa purkissa muuten City-markettien Venäjä-hyllystäkin, mutta ei vedä vertoja suoraan torilta ostetuille!

Tämä kaukasialainen vihannesmyyjä toimi todellisessa kivijalkamyymälässä. Kerrostalon kellarikerros oli täynnään pieniä osastoja, joissa myytiin missä kenkiä missä vihanneksia ja kaikkea siltä väliltä.

56,8 gramman kaviaaripurkki maksoi tuttavaperheen korttelikaupassa 7050 ruplaa eli 164 euroa! Hinta on oikealle kaviaarille normaali. Venäjällä myydään kaikenlaisia kaviaarin korvikkeita ja vastikkeita, mutta asia kyllä selvästi kerrotaan purkin kupeessa tai kannessa. Valitettavasti vain venäjäksi. Paras nyrkkisääntö on, että jos kaviaari on halpaa, se on jonkun muun kalan värjättyä mätiä tai merilevästä valmistettua vastiketta. 

Ja torstaina junanlähettäjä sitten liputti Allegron tunteella liikkeelle ja meidät kohti kotia.

Tänään oli sitten venäläisen keittiön herkut valahtaneet vyötärölle ja vaa'alla käytyäni päädyin portugalilaiseen kalaruokaan, vaikka ruokalistalla jotain muuta lukikin.

Bacalhau à Gomes de Sá
eli turskapyttipannu Gomes de Sán tapaan
(resepti on kuulemma saanut nimensä sen keksineen turskakauppiaan mukaan.)

2 turskafilettä (minä käytin 400 g:n paketin pakasteseitä)
600 g perunoita (meillä kolmelle hengelle 7 perunaa)
lorauksia oliiviöljyä
3 munaa
2 sipulia
1 valkosipulin kynsi
persiljaa
oliiveja
suolaa
pippuria

Keitä munat kovaksi ja perunat melkein kypsäksi. Toki voi käyttää myös edelliseltä aterialta tähteeksi jääneitä perunoita. Jos käytät oikeaa kalafilettä, niin keitä fileitäkin pienellä tulella siten, että vesi juuri ja juuri kiehuu, kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen ota kalat vedestä, irrota nahka ja paloittele. Pakastekalalla ei ole tuon nahkan poistamisen tarvetta, mutta muuten sama proseduuri. Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppua pannulla oliiviöljyssä. Kuori perunat ja munat. Lisää lohkotut perunat ja paloiteltu kala pannulle. Varovasti käännellen sekoita ainekset keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele persiljalla (tuoretta käyttäen tuleen komiampaa), munalohkoilla ja oliiveilla (mustat sattuvat paremmin kuin nuo käyttämäni vihreät). Tarjoile.

Oivallista perusruokaa äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmanteen luokkaan. Minä pidin ruuan vähärasvaisuudesta, mikä syntyy siitä, että ainekset on kypsennetty keittämällä. Jos tosiaankin käyttää jo aiemmin keitettyjä perunoita, on valmistuskin todella nopeaa. Kokeilkaa ihmeessä