Kovaa vääntöä

Omaishoitajuuteen liittyy muun muassa omaishoitajan vapaapäivät. Niistä on oikein laissa säädetty. Vaihtoehtoja on kolme. Sijaishoito eli hoidettava menee jonkun muun henkilön luo, ja kaupunki maksaa tälle hoitajalle. Toinen vaihtoehto on, että hoidettava menee johonkin perhehoitoa tarjoavaan paikkaan, ja jälleen kaupunki maksaa. Perhehoitovapaita kertyy kolme vuorokautta kuukaudessa. Ja kolmas vaihtoehto on palvelusetelillä ostettava kotiin tuleva vapaapäivän tekijä. Tämänkin kaupunki maksaa, mutta maksu on niin pieni, että se riittää vain lain edellyttämään minimiin eli kolmeen neljän tunnin pätkään kuukaudessa. Tietysti kaikissa vaihtoehdoissa on pieni omavastuu. Tuo perhehoito oli ykkösvaihtoehto, kun Äiskä aikoinaan kotiutui, mutta hoitopaikka ei ollut Äiskän eikä minun mieleen. Niinpä sitten valitsimme tuon setelijutun. Nyt sitten päästyäni itse sairaalasta totesin, että entinen systeemi on liian raskas minulle. Kun Äiskä oli ollut koko kuukauden sairaalassa oloni ajan viikolla yöt mukavassa perhehoitopaikassa, oli luontevaan muutta sopimusta perhehoidoksi. Se on kaupungillekin halvempaa ja Äiskäkin tuntui suostuvaiselta. Pysyi myös suostuvaisena, kun ensimmäinen kokeilu piti tehdä viime viikon työreissuni aikana. Vaan nyt, kun pitäisi ryhtyä sopimaan seuraavaa päivää firman pikkujoulujen ajaksi, ei homma tunnu kelpaavan mitenkään. Koko viikonloppu on riidelty asiasta. Onneksi aikaa on vielä kuukausi. Toki Äiskän pääkään ei käänny helpolla. Aihe vaatii kaikkien hänen kanssaan tekemisissä olevien yhteen hiileen puhaltamisen. Toistaiseksi vielä toiveita hyvästä lopputuloksesta on.

Mutta riidoista huolimatta tein tänään huomista varten valmiiksi

Riistakeitto Iskän tapaan

8 dl vettä

4 perunaa

1 porkkana

1 sipuli

10 sentin pätkä purjoa

puolikas punainen paprika

2 valkosipulin kynttä

200 g hirvikäristystä

nyrkin kokoinen pala hirven sydäntä

kämmenen kokoinen läpyskä vasan maksaa

voita

1 rkl suolaa

noin 10 katajanmarjaa

1 tl mustapippuria

Keitä vesi. Lisää kasvikset kuorittuna ja paloiteltuna kiehuvaan veteen. Lisää suola, katajanmarjat ja pippuri. Paloittele sydän ja paista pannulla voissa pinta umpeen. Lisää keittoon. Tee sama hirvikäristykselle. Poista maksasta kalvo ja toista menettely vielä maksallakin. Älä kuitenkaan paista liikaa. Ihan vain sen verran, että pinta muuttaa värinsä. Hauduta pienellä tulella kunnes sydän ei tunnu hampaissa sitkeälle. Minulla siihen meni pari tuntia. Tarjoile.

Huomenna tiedetään miten kävi. Sen verran maistoin, että liemi ainakin on maukas.

HUOMIOI HIRVEN MAKSAA JA MUNUAISIA KÄYTTÄESSÄSI:

Eviran ohjeiden mukaan ei pitäisi käyttää yli vuoden ikäisten hirvien maksaa eikä munuaisia. Suositus johtuu siitä, että elimiin kerääntyy raskasmetalleja, jotka eivät sitten syötynä poistu ihmisestäkään vaan kerääntyvät ihmiseen. Ja raskasmetallien kertyminen ei johdu suoraan mistään tienvarsiruokailusta.  Kasvit luontaisesti keräävät itseensä maaperästä siellä luonnostaan olevia raskasmetalleja. Kun sitten hirvi syö männyn taimesta latvan, siihen kerääntyneet raskasmetallit siirtyvät hirveen ja kiertävät ravintoketjussa niin kauan kunnes joku eläin ketjun huipulla kuolee ja metallit palaavat maahan. Ilmiön hyödyntämistä maaperän puhdistamisessa kutsutaan fytoremediaatioksi. Sitä ovat tutkineet Itä-Suomen yliopiston Arja Tervahauta ja Sirpa Kärenlampi.

Ja lopuksi mainos, josta en saa senttiäkään:

Kuvan lammas, kuten joukko kavereitaan on myynnissä. Joensuun alueen lukijoiden kannattaa käväistä Sammallahden tilalla Viinijärvellä. Tilalla on tämän kesän karitsojen lihoiksi laitto alullaan ja hyvälaatuista lampaan lihaa tarjolla. Tarkemmat tiedot löytyvät klikkaamalla tuota "Sammallahden tilalla" -linkkiä.