Pari vuotta sitten päätin tehdä Äiskän aivoinfarktin jälkeen saamalle afasialle jotakin. Soitin Helsingin yliopiston puheterapeutteja kouluttavan tiedekunnan professorille ja kerroin Äiskän tarinan. Pyysin proffaa kertomaan minulle Suomen parhaan puheterapeutin nimen, jotta voisimme tehdä Äiskän puhekyvylle jotain. Professori antoi yhden nimen ja puhelinnumeron. Kertoi toki senkin, että on useita määritelmään sopivia ihmisiä, mutta tämä yksi on sellainen, että ottaa vastaan asiakkaita myös yksityisesti. Eli jääköön nimi mainitsematta, ettei tule kränää osaajien kesken. No me sitten matkustettiin Helsinkiin ja istuttiin kolme tuntia terapeutin testattavana. Tai oikeastaan Äiskä istui testattavana, minä vain sujuvasti vierestä seurasin. Loppuarvio: usean kuukauden kestävällä neljän viiden tunnin päivittäisellä harjoittelulla Äiskä saattaisi oppia sanomaan yksittäisiä sanoja siten, että läheiset ihmiset ymmärtävät! Terapeutin läksiäissanat Äiskälle: Ole iloinen, olen nähnyt, että sinä ymmärrät kaiken, mitä sinulle puhutaan. Luonani on käynyt myös afaatikkoja, jotka eivät osaa puhua eivätkä ymmärrä mitä heille puhutaan. Silloin elämä on tosi yksinäistä.
Näillä on menty eteenpäin, mutta eihän tuota puheasiaa voi unohtaa. Päivisin minä kaipaan ajoittain juttuseuraa - kaksisuuntaista keskustelua. Ja Äiskää ottaa välillä armottomasti päähän, kun kukaan ei ymmärrä, vaikka kuinka yrittää jotakin selittää. Ja öisin minä näen kerran pari kuukaudessa unta, että yht'äkkiä Äiskä alkaa puhumaan. Ja meillä on ihan mahdottoman paljon tarinoitavaa! Kait tämä on sitä asioiden alitajuista työstämistä, vaikka kyllähän sitä kaikesta huolimatta vieläkin toivoo, että oppisi edes joitain sanoja.
Tänään ei kuitenkaan tarinoitu. Tänään kokkailtiin
kalkkunaperunoita wieniläisittäin
(lähde: Heinrich Bauer Carat KG (toim.): Einfach lecker kochen, Wiener Küche)
1 kg keitettyjä perunoita
3 sipulia
ruohosipulia
200 g savustettua kalkkunaleikettä
öljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
Kuori ja siivuta sipulit. Kuori ja lohko perunat. Viipaloi kalkkunaleike. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä sipulit. Lisää perunalohkot ja paahda aika kuumalla pannulla viitisen minuuttia eli sen aikaa, että perunat ja sipulit alkavat saada hieman ruskeaa väriä pintaan. Lisää suola, pippuri ja viimeksi kalkkunasilppu. Kääntele sen aikaa, että myös kalkkunasiivut lämpenevät. Lisää vielä ruohosipuli ja sekoita. Tarjoile.
Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmoseen - ei tykännyt sipuleista. Kuva jäi ottamatta, kun kamerasta loppuivat paristot taas kerran.
Olisi se kyllä aika turhauttavaa, jos pystyisi "pässä puhumaan" mutta suu ei toimisi. Pystyykö äiskä viittomaan?
VastaaPoistaTuota tarvitsee ihan harkita..miten pärjäisi jos ei osaisi kommunikoida muitten kanssa.....ja paras tapa miettiä on neuloa sukat samalla, joten puikot käteen ja hommiin :)
Vaimoni viittomista haittaa vieläkin alunperin erittäin voimakkaana esiintynyt apraksia eli tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän pystyisi kommunikoimaan, vaikkei pysty puhumaan tai viittomaan. Hän kommunikoi erittäin sujuvasti muun muassa ilmeillä, eleillä, näyttämällä ja äänen sävyllä.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaANTEEKSI ANNE. Olit kirjoittanut oikein hyvän ja asiallisen kommentin. Minä aamutokkurassa sen vahingoissa poistin, kun oli tarkoitus kommentoida.
VastaaPoistaTottakai se ottaa välillä vaimoani päähän tosi kovasti, kun ei pysty jotakin selittämään niinkuin tahtoisi. Samoin minua harmittaa toisinaan tosi paljon. Mutta kyllä se terapeutti siinä mielessä oli oikeassa, että puheen ymmärtämättömyys veisi täydelliseen eristykseen. Nyt, kun ymmärtää, voi turvautua muihin kommunikaatiokeinoihin puheen puuttuessa.
Ja vielä kerran pahoitteluni vahingossa poistetun tekstin johdosta. Käy toki toistekin kommentoimassa. Nimellä tai nimimerkillä esitetty kritiikkikin on aina tervetullutta.
No niin. Onnistuinpa vielä palauttamaan sen poistamani Annen kommentin, jota yllä pyytelin anteeksi. Näin se meni:
VastaaPoistaAnonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "Ole iloinen!":
Kommentti 'ole iloinen' kyllä riipaisi, ja varmasti teki mieli heitellä lautasia sen kuultuaan! Tietenkin jollain voi olla ja on vielä pahemminkin, ja kyllä monesti voi jaksaa niin ajatellakin, mutta on myös oikeus olla oikeasti joskus itsekäs ja ajatella ja toivoa, että itsellä olisi asiat paremmin. Ja vaikka heitellä lautasia, ainakin kuvainnollisesti. "!¤%&!¤%!
Kalasta olen samaa mieltä, vaikka joka päivä.
anne