tiistai 26. kesäkuuta 2012

Vähän kerrassaan selkenevää

Minä olen aina ollut perheessämme se, joka on huolehtinut rahan hankkimisesta. Sen onnistuttua vajavaisesti, olen sitten tehnyt kaikenlaista remonttia. Autoja, taloja, kodinkoneita - rakensimpa yhden tietokoneenkin entisistä romuista. Ja Äiskä on vastannut lasten kasvatuksesta ja kasvatusperiaatteista. Minä sitten olen niitä noudattanut silloin kun olen muilta hommiltani ehtinyt. Samoin tämä huushollin pyöritys. Nyt Äiskän sairastuttua kaikki kaatuivat tahtomattani käsiini. Kokonaisuutena tässä on ihan kohtuudella pärjäilty. Ja aika avoimesti olen ongelmistanikin kertonut. Nyt kuitenkin löytyi raja. Oli tuossa juhannuksen alla nuorison kanssa sen verran isoja ristiriitoja, että ne eivät enää kuulu blogiin. Minä olen kuitenkin ollut aikamoisen ahdistuksen kourissa viikon verran. On ollut hyvin vähän asioita, jotka ovat huvittaneet. Siksi näitä juttujakin on kertynyt melko vähän. Nyt kuitenkin alkaa tilanne vähän kerrassaan normalisoitumaan. Nähtävästi...

Ja ensi viikon keskiviikkona on taas uusi työhaastattelu. Tällä kertaa neljän kuukauden määräaikaisuus. Sillähän pääsee jo joulukuun alkuun!

Tänään kuitenkin käytiin napsimassa naapurin Ismon raparperipenkistä raparperit

kalkkunan rintaleikkeeseen raparperikastikkeessa
 (alkuperäinen resepti hs.fi Ruoka -sivustolta kopsattu Petti di pollo al rabarbaro)

1/2 kg kalkkunan rintaleikkeitä
4 raparperin vartta pätkittynä
5 cm pätkä purjoa siivutettuna
1 tl kuivattua salviaa
1 dl valkoviiniä
1/2 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl suolaa
öljyä

Ruskista kalkkunaleikkeet nopeasti kuumalla pannulla - ihan vain pinta kiinni. Siirrä sivuun. Kuullota purjo kuumalla pannulla öljyssä. Lisää raparperipalaset, salvia, pippuri ja suola. Kuumenna koko ajan hämmennellen kymmenisen minuuttia. Nosta kalkkunaleikkeet raparperin päälle. Kaada päälle valkoviini. Keitä pienellä teholla vielä viitisen minuuttia. Tarjoile voilla maustetun jasmiiniriisin kera.


Hyvää äänin 3 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan ensimmäisen luokan ruuaksi! Njam!

7 kommenttia:

  1. Taas uusi raparperihässäkkä, joka ainesten ja äänien perusteella ei oikeesti voi olla pahaa! Muistiin menee.

    Isot ristiriidat perheessä ovat niitä kaikensyöviä piruja, aina. Ja varsinkin silloin, kun muutenkin elämä näyttää pimeältä risukasalta. Voimia! Ja lykkyä ensi viikon haastatteluun.

    VastaaPoista
  2. Sinä se Aili Inkeli jaksat aina olla niin kannustava. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Ja nyt mua itkettää kun ei ole rprperia (näin lapset sen sanoo) Pakko pihistää jonkun puutarhasta, sitten laitan kalkkunaa :)(jaa niin se viini... voi hitto täytyykö mennä Alkoon vaikken siellä käykään, kuin kerran 12 vuodessa ja viime käynnistä on vasta 1,5 v.) Näin rajoja kokeilevana mietin miltähän maistuisi pastan kanssa? Meillä kun tykkäävät siivekkäistä pasta tai nuudelin kanssa...

    Onnea keskiviikolle. Kaikista paras on kun omana itsenäsi menet :)

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti asiat selkenevät ja töitäkin löytyisi. Meinas jo lukijana pelottaa, että onko jotain tositosipahaa tapahtunut, kun ei blogi päivity. Näin sitä koukuttuu vieraiden elämiin!

    -- minna

    VastaaPoista
  5. Olen vieläkin katkera kun viime vuonna istuttamani raparperi ei noussut maasta tänä vuonna. Siitä kun ei olisi kuulemma saanut ottaa varsia vielä ekana vuonna, kuten minä tein. Menin sitten pilaamaan sen. No nyt on uusi raparperi, jos ensi vuonna saisi...!
    Muuten; huolet, ongelmat ja vastoinkäymiset näyttävät läheltä katsottuna ihan kamalilta ja mahdottomilta ylittää. Kun tarkastelee asiaa välimatkan päästä, tässä tapauksessa pitkän ajan päästä, niin huomaa ettei mikään olekaan niin kauheaa kuin ensin kuvitteli. Asiat saavat uudet mittasuhteet.

    VastaaPoista
  6. Jaksamisia nuorison kanssa ja työnhakemisessa. Nuorisosta kasvaa ihan varmasti kunnon kansalaisia. Työn haku on meidänkin perheessä tällä hetkellä ajankohtaista - ei onneksi miulla.

    VastaaPoista
  7. Kyllä se vaan heti blogissa näkyy kun jotain on painamassa harteilla!

    Itse olen myös kamppaillut arjessa huvituksen ja epähuvituksen ja jaksamisen ja epäjaksamisen (aika hieno sana!) kanssa kun eron myötä jäin vastoin omaa tahtoani kahden aktiivisen pienen miehen kanssa kolmestaan.

    Vaikka asiat ovat nyt jo kunnossa ja elämä on asettunut uusiin uomiinsa, niin siltikin arki on välillä raskasta. Viimeks just tänä aamuna mietiskelin leikkipuistossa poikien kanssa ollessani miten paljon harmittaa kun energiaa vaan ei riitä tehdä sitä mistä nauttisi - eli kokkailla ja bloggailla, etsiä uusia ohjeita ja uutta inspiraatiota.

    No, näillekin hommille on sitten aikansa taas.

    Kovasti jaksamista arkeen!!! Terapeuttista on lukea tekstejäsi ja kokemuksiasi siitä kun elämässä tapahtuu yhtäkkiä isoja asioita.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.