lauantai 2. kesäkuuta 2012

Iloinen yllätys?

Juniori on ollut tosi iloinen, seurallinen ja rento viimeiset pari päivää. Ajattelin sen johtuvan koulun loppumisesta. Illan suussa lähti iloisella mielellä kaupungille kavereiden kanssa. Minä sitten myöhemmin katsoin kaverin tilitietoja. Oli kerralla nostanut pari kymppiä rahaa! Silloin hälytyskelloni soivat! Aina, kun on poika ollut tosi mukavan oloinen ja tililtä on nostettu kaksi kymppiä käteistä, on lopputulos ollut kaljoittelu. Tai väkevämmät. Minä yritän soittaa useita kertoja. Tein tikusta asiaa, jota sitten kertoisin. Ei vastaa. Olin ihan varma, että aamulla putkasta haen tai jotain vastaavaa. Sitten soi puhelin. Juniori kirkkaan iloisella ja selvällä äänellä kyselee: Moi iskä, olit yrittänyt soittaa. Täällä laululavalla on niin paljon väkeä, etten kuullut puhelimen sointia. Voiko kamu tulla yökylään. Tullaan ihan kohta kotiin. Minä helpotuksesta huokaisen. Tottakai voi tulla. Olipa iloinen yllätys. Kunhan nyt tulisi se kohta...

Ennen lähtöä syötiin

yrttikuorrutettua seitä

400 g seifileitä
suolaa
valkopippuria

kuorrutus

2 viipaletta täysjyväleipää
2 rkl öljyä
1 dl hienonnettuja yrttejä, esim. ruohosipulia ja tilliä
1 munankeltuainen
suolaa
valkopippuria

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Ripottele fileiden päälle suolaa ja valkopippuria. Jälkimmäistä melko varovasti. Lado fileet uunivuokaa.

Palastele leipäviipaleiden keskiosa astiaan. Lisää muut ainekset. Sekoita tehosekoittimessa (tai sauvasekoittimella kuten minä) tahnaksi. Levittele tahna fileiden päälle. Paista uunissa varttitunti tai kunnes kalat ovat kypsiä. Lisäkkeeksi keitin riisiä.


Syötävää äänin 2 - 2. Minä ja Juniori syötiin kalat ja todettiin, että ihan syötävää perusruokaa. Ei mitään makujen ilotulitusta, mutta helppo ja nopea valmistaa. Äiskä ja Mari jättivät maistamisen jälkeen syömättä.

Resepti kopsattu Kevyt Kokki -lehden huhtikuun 2011 numerosta.

5 kommenttia:

  1. Jep monta päivää olen miettinyt sein tekemistä, nyt on pakko kun kuvasta näin.

    Katselin tänään koulusta nuorinta odottaessa teinien ryyppäävän jo ja mietiskelin miten omani kanssa käy tänään (pääsi ysiltä) mutta niin tuli kiltisti kotiin 9:50 joten hyvin meni :)

    VastaaPoista
  2. Tulipa hyvä mieli, kun luin postauksesi, isän huoli vaihtui hymyyn. Meilläkin kuopus pääsi peruskoulusta ja oli menossa kyllä kylille, mutta ihan karmea sää muutti suunnitelmat ja poika oli illan kotosalla. Äiti kiitti vaakaasuoraa sadetta hiljaa kuiskaten. Eihän sitä voi loputtomiin helmoissaan pitää, mutta edes kerran vielä:)

    VastaaPoista
  3. En minä siitä menemisestä niin, mutta kun tahtoo tuo viinaksien kanssa läträäminen aiheuttaa aina jonkinlaista sanomista. Jotensakin homma oli erihenkistä 70-luvulla.

    Ja Campasimpukka, olipa kiva kommentti. Jotenkin olin aina mielessäni pitänyt sinua aivan eri ikäluokkaan kuuluvana. Että jo kuopuskin peruskoulusta... Näin me niitä mielikuvia rakennamme.

    VastaaPoista
  4. Juu, 50 on likempänä kuin 40 :) Eikä tämä hassumpi ikä olekaan, oikein passeli!

    VastaaPoista
  5. Ja aina vaan paranee.
    t. Iskä, melkein 53.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.