perjantai 20. toukokuuta 2011

Raakaa kalaa

Minulla oli tuossa 90-luvulla kymmenkunta vuotta barokkimusiikkibändi. Soiteltiin vanhat miehet nokkahuiluilla barokkimusiikkia. Huiluja oli sopraniinosta bassoon. Soittajien keski-ikä vähän yli 50. Meitä oli neljä vakituista setä-miestä ja sitten aina yksi tai kaksi lukioikäistä tyttöä tai poikaa. Nuoret tulivat ja menivät, me vanhat pysyimme. Yksi nuori oli Sirje. Soitti tosi hyvin korvakuulolta ja nuoteista. Ihan sama oliko soittimena nokkahuilu, viulu, piano, harmooni vai chembalo. Hyvän kodin kiltti tyttö.

Sirje kirjoitti ylioppilaaksi ja kertoi jättävänsä bändimme, koska lähtee Boliviaan vuodeksi vapaaehtoistyöhön. Vanhempiensa järjestämissä läksiäisissä minä sitten varoitin, että älä vaan rakastu niihin inkkareihin niin paljoa, ettet muista takaisin tulla. Höh höh, eihän meidän Sirje!  hymistelivät vanhempansa. Sirje lähti. Kahden kuukauden kuluttua tuli kortti: Perkkuja Terusta eli terkkuja Perusta. Rakastuin. Erosin ohjelmasta. Menemme naimisiin. Näin se elämä vie. Sirjen toi tosin kyllä myös takaisin. On elänyt jo toistakymmentä vuotta onnellisena perulaisen miehensä kanssa Suomen ja Perun väliä surffaillen.

Sirjeltä sitten kysyin hyviä perulaisia perunaruokareseptejä. Suositteli Cheviche Peruanoa. Perunaa ruuassa on suht vähän, mutta ihan mukava oli tutustua.

Cheviche Peruano, ainekset neljälle

4 perunaa
2 pientä bataattia
1 punasipuli
2,5 dl limemehua
1/2 varsisellerin varsi
1 dl silputtua tuoretta korianteria
1 tl kuminaa
1 valkosipulin kynsi
1 punainen chili (ohje sanoo habanero, en uskaltanut laittaa, mutta ehkä olisi pitänyt uskaltaa)
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
400 g kalaa (ohje suosittelee tilapiaa tai muuta valkoista kalaa, mutta Sirjen suosituksesta laitoin lohisuikaleita)
400 g katkarapuja
keräsalaatti

Keitä kuoritut perunat ja kuoritut ja lohkotut bataatit kypsäksi. Poista vesi ja aseta sivuun. Kuori ja silppua sipuli krouviksi silpuksi. Laita kymmeneksi minuutiksi lämpimään veteen. Kaada vesi pois, valuta sipulit ja aseta sivuun. 

Laita tehosekoittimen kulhoon (hitto, miun pitäs oikeesti ostaa se tehosekoitin. sauvasekoittemella meinaa männä hermot) limemehu, pieneksi silputtu selleri, silputtu korianteri ja kumina. Sekoita kunnes tasaisen samettista mössöä tai lientä. Kaada liemi kulhoon. Silppua valkosipuli ja chili pieneksi ja lisää litkuun. Mausta suolalla ja pippurilla. Sotke hyvin. Sekoita joukkoon kalasuikaleet ja katkaravut. Sekoita hyvin. 

Laita liemi kaloineen tunniksi marinoitumaan. Sekoittele välillä. Kala on valmista kun se on muuttunut kiinteäksi ja läpikuultamattomaksi.

Tarjoiluvaiheessa pilko perunat ja bataatit suupalan kokoisiksi palasiksi. Sekoita sipulisilppu kalaliemiseokseen. Asettele salaatin lehtiä tarjoilukulhoon siten, että salaatinlehdet muodostavat ikäänkuin pesän, jonka keskelle sitten lusikoit kala-katkarapu-mössöä. Ja pinnalle sitten lisäkkeeksi perunoita ja bataattia.

Todettiin hyväksi äänin 3 - 2. Ruoka ei ollut tulista, mikä puoltaa habaneron käyttöä ensi kerralla. Perussa tämä on suosittu kylmä alkuruoka. Erityisesti miehet pitävät siitä, sillä sen sanotaan parantavan mieskuntoa. Syötiin pari tuntia sitten ihan pääruokana. Ei ainakaan vielä huomaa mitään eroa.

6 kommenttia:

  1. Tämäpä onkin mielenkiintoinen resepti, ja kiva tarinakin taustalla!

    Ehkä sen eron vielä huomaa tänään! :D

    VastaaPoista
  2. Tarina tosi, ihmisten nimet muutettu.

    VastaaPoista
  3. Joo, uskoin kyllä tarinan ihan todeksi! Mielenkiintoinen tarina sinänsä.

    Perussa olisi mukava käydä,kuten muissakin Etelä-Amerikan maissa. Olen käynyt vain pikavisiitin Meksikossa USA:n puolelta ollessani jääkiekkojoukkueen matkanjohtajana.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Hahaa, varpisti hyvää habanerolla! Lopetin lukemisen siihen :) Kokeilen ja luen sitten loppuun asti.

    VastaaPoista
  5. Maailmassa on ihan mahottoman paljon paikkoja, joissa olisi kiva käydä: Pääsiäissaaret, Peru, Marshalsaaret, rautateistä se pätkä, mitä aina jenkkilänkkäreissä ajetaan ja Norjassa Bergen-Oslo sekä Venäjällä Viipurista Vladivostokiin. Minun piti kulkea viimeksi mainittu 50-v. juhlieni päätteeksi, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, kun Äiskä sairastui.

    Ihan yleisesti ottaen, kaikki juttuni ovat tosia. Joskus muutan nimiä, joskus en. Jos tunnistat jonkun ihmisen tarinastani, osut joko oikeaan tai sitten et. Sellaista elämä on.

    VastaaPoista
  6. Joo, kaikkea olisi ihanaa nähdä maailman eri puolilla.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.