perjantai 6. toukokuuta 2011

Kiirettä pittää - pikaruokaa baarissa

Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa Äiskän varjoainekuvauksesta Kuopiosta. Neljältä töistä ja kaksi tuntia per sivu ja lisäksi vielä sairaalalla noin tunti. Ei muuten ehtinyt kokkailemaan. Piti käydä Toivalan Essolla hampurilaisella. Esso on ollut jo monta vuotta uuden lipun alla, mutta omistajakin kertoi puhuvansa vielä vanhalla nimellä. Hampurilainen oli ihan hyvä.

Paljon kuulee puhuttavan huonosti menneistä sairauksien hoidosta ja hankalasta byrokratiasta. Meillä on kaikki mennyt oikein hyvin. Näkisin tärkeänä onnistumisen tekijänä oman perehtymisen. Ensinnäkin on syytä pitää paperit järjestyksessä. Itse otin heti Äiskän sairastuttua käyttöön mapin, johon välilehdellä erottelin eri paikoista tulleet paperit. Toiseksi on erittäin tärkeää tietää, mikä viranomainen hoitaa mitäkin asiaa, ja asioida juuri oikean ihmisen kanssa. Moni viranomainen tai virkailija haluaa auttaa ja kertoo oman näkemyksensä esitettyyn kysymykseen. Ja jos kyseessä ei ole kyseisen asian suhteen toimivaltainen virkailija, niin tässä kohtaa mennään pieleen, jos niihin uskotaan. Mutta kun on vaikka paperille kirjoitettu, kuka vastaa mistäkin, asiat etenevät sujuvasti.

Ja jos joku juttu menee pieleen, ei kannata ensimmäiseksi hyökätä. Siellä toisessa päässäkin on ihminen inhimillisine tunteineen. Parempi vaan lähteä nöyrästi liikkeelle asenteella "Onkohan tässä tapahtunut joku virhe". Ja pisteenä i:n päälle. Itselle kannattaa tehdä selväksi mistä puhuu. Se virkailijakin tajuaa, että tuo kyllä tietää mistä puhuu. 

Tämmöisiä tuli tämän päiväisellä automatkalla mieleen. Huomenna palataan taas ruokateemaan.

7 kommenttia:

  1. Puhut täyttä asiaa!

    Tuo "ei kannata ensimmäiseksi hyökätä..." pitää hyvin paikkansa. Toisessakin päässä on todellakin ihminen tunteineen ja häntäkin pitää kunnoittaa asiallisella käytöksellä. Monet vain eivät ikävä kyllä osaa.

    Sinulla on hyvät neuvot noihin paperijuttuihin, kannattaa seurata neuvoa myös muissa asioissa, esim. omien laskujen, kuittien, takuupaperien yms. kanssa. Minä teen niin, ja on helppo sitten löytää paperi esim. takuuaikakysymyksessä.

    VastaaPoista
  2. Olin pitänyt jo vuoden päivät ennen Äiskän sairastumista exelillä kirjaa taloutemme maksettavista laskuista ja lainan lyhennyksistä. Oli niin helppoa todeta tosiasioihin perusteella, että menot ovat tämän verran ja tuloja tulee tuon verran. Siivua jää riittävästi elämiseen, vaikka Äiskän palkka jääkin pois. Se oli suuri helpotus kaiken muun hädän keskellä. Ei tarvinnut siinä tilanteessa ryhtyä enää laskeskelemaan ja arvailemaan.

    VastaaPoista
  3. Tästä blogista sain inspiraatiota kirjata ylös meidän perheen tämän kuukauden kulut. Se on pitkään ollut mielessä, mutta nyt toteutin. Sillain kans ihan ajankohtaista, siksi että pari kuukautta sitten minun palkka laski huimasti ja se tuntuu todella paljon....koko ajan saa laskea mihin rahat riittää. Joten nyt otettiin Excel apuun :)

    Olet ihan oikeassa siinä, ettei kannata "hyökätä" ihmisten kimppuun, ei se todellakaan auta asiaa. Seurasin entisen työkaverin käytöstä ja totesinkin hänelle joskus, että onko sinun pakko lietsoa itseäsi ihan hulluun mielentilaan ennen kun soitat ja huudat että laskussa on 3 € väärin, eikäs voisi ystävvällisesti todeta asian. Mutta ei, aina piti huutaa ja mesoa ja sitten tuumittiin ettei palvelu toimi. Kysyinkin häneltä joskus että arvaappa miksi et saanut palvelua. Mutta ei arvannut.....

    VastaaPoista
  4. Kylläpä on viikkoosi mahtunut kaikenlaista! Onneksi huumorintajua ja positiivista asennetta tuntuu sinulla ja Äiskällä riittävän.

    Minä söin viikon ruotsalaisen kotikeittiön antimia ja lihoin varmaan kilotolkulla. Vaan ei ole Falukorv ihan yhtä hyvää kuin meidän lenkki :)

    VastaaPoista
  5. Apropo falukorv. Siitä tulee mielestäni superhyvä makkarakeitto, vaikka grillattuna ja sellaisenaan se ei ole hyvää. Paljon maukkaampi kuin mistään suomalaisesta lenkistä.

    Kannattaa varmaan kokeilla. En olisi itse uskonut, jos en olisi kokeillut.

    Asuin Ruotsissa vuosikausia, ja kun suomalaista lenkkiä ei saanut, ostin kerran falukorvia, ja yllätyin positiivisesti.

    En tykännyt ollenkaan falukorvista siihen asti, kun olin maistanut vain grillattuna ja kokeillut raakanakin leivän päälle. Ei maistunut.

    Nykyään ostan falukorvia makkarakeittoon. Täältä Ahvenanmaalta sitä ainakin saa joka kaupasta.

    VastaaPoista
  6. Aili Inkeli: On parempi nähdä lasi puoliksi täytenä kuin puoliksi tyhjänä ja etsimällä etsiä ne pienet iloiset asiat elämästä. Jaksaa paljon paremmin.

    Laali: Osoitit taas kerran, että kaikista raaka-aineista voi laittaa hyvää ruokaa, kunhan vain tietää konstit. :)

    En muuten pahastuisi, jos laittaisit tuonne s-postiin jonkun oudon ja täällä manner-Suomessa tuntemattoman ahvenanmaalaisen reseptin. Päästäisiin ennakkoluulottomasti kokeilemaan. Paitsi sorsankkaa emme kokeile, koska niitä tietämäni mukaan kasvaa vain Ahvenanmaalla. :D

    VastaaPoista
  7. Joo, minä olen oikeasti ennakkoluuloton ruuan suhteen. Tykkään esim. syödä aamulla kaurapuuroa, jossa on KevytLinja-silmä ja valkosipulirouhetta päällä, juomaksi tuoremehua. Nam!

    Vai sorsankkaa... heh...

    Laitan heti s-postiin kun tulee mieleen joku erikoisempi!

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.