Rahasta, rakkaudesta ja kalakeitosta

Vein Äiskän tänään Kuopioon aivoverisuonten varjoainekuvaukseen. Pääsee huomenna pois, sillä kyseessä rutiinioperaatio. Mutta siitä huolimatta minuun iski ikävä. Se on jännä juttu, sillä toisaalta tuntuu hyvältä vähän hengähtää ja huolehtia vain itsestään. Mutta sama se oli jo ennen Äiskän sairastumista: jos tiesin, että tulee yöllä kotiin, kaikki oli ok. Mutta jos oli tiedossa, että tulee vasta huomenna, niin minua ei nukuttanut ja koti tuntui kylmältä.

Äiskä oli samalla osastolla Kuopion yliopistollisessa sairaalassa silloin kun verisuoni puhkesi ja se operoitiin. Tämän päiväinen Kuopion reissu avasi taas monia vanhoja muistoja ajalta, jolloin Äiskän kuoleman mahdollisuus oli suurempi kuin eloon jäämisen todennäköisyys. Yksi niistä on raha ja tarkemmin sanottuna pankkitilit. Silloin kun meillä on kaikki hyvin, on aivan yksi hailee, onko pariskunnalla molemmilla omat tilit vai yksi yhteinen. Mutta kun kuolema kolkuttaa ovella, on asialla merkitystä. Jos rahat ovat yhteisellä tilillä, menee tili välittömästi kiinni puolison kuoltua. Ja rahaa et saa omaan käyttöösi, vaikka itkisit ja vaikka kyseessä olisivat omat palkkarahasi, ennen perunkirjoitusta. Joten kannattaa pitää huolta, että aina on omalla henkilökohtaisella tilillä rahaa sen verran, että saa ruokaa seuraavaan tilipäivään saakka. Meillä oli onneksi omat tilit, joille palkka meni, ja yhteinen säästötili. Yhdessä vaiheessa siirsin varmuuden vuoksi säästötilin varat omalle tililleni siksi aikaa, kunnes selvisi, että Äiskä jää henkiin.

Se rahasta. Tänään oli taas nuukan laisesti aikaa ruuan laitolle. Joten Rudolfin kalakeitto oli poikaa. Rudolf oli inkiriläismies Petroskoista. Kävi Äiskän korukivihiomon aikaan meillä melko usein. Toi kiviä Venäjältä. Soitti taas kerran: Oletko kotona, jos tulen? Lämmitätkö saunan? No olinhan minä ja lämmitin saunankin. Äiskä ei ollut. Eikä ollut rahaakaan ihmeemmin vieraita kestitä. Jääkaapista löytyi kuitenkin maitoa, pakasteesta perunasipulisekoitusta ja kalapuikkoja. Siitä se lähti:

Kalakeitto 

vettä

maitoa

kalaliemikuutio

kalapuikkoja

perunasipuliseospussi

voita

Laita pari desiä vettä kattilan pohjalle kiehumaan - ja puolisen litraa veden keittimeen. Kun kattilan vesi kiehuu, kaada perunasipuliseos joukkoon. Paloittele kalapuikkoja tarpeellinen määrä ja kumoa ne myös kattilaan. Tässä vaiheessa vedenkeittimen vesi kiehuu. Kaada sekin, siis vesi, kattilaan. Ja kalaliemikuutio myös. Odota, että vesi alkaa kiehua. Lisää sitten sen verran maitoa, että perunasipulit ja kalapuikon palaset peittyvät juuri ja juuri maitoon. Kuumenna välillä hämmentäen kunnes kiehuu. Lisää kunnon voinokare. Viimeksi voit tietysti ripotella vaikkapa tilliä tai ruohosipulia. On komiamman näkönen. Ja sitten pöytään. Koko operaatioon menee aikaa noin 15 minuuttia. 

Äänin 3-0 hyvää perusruokaa. Äiskä söi sairaalan sapuskoita.

Nyt Iskä lähtee lähiöpubiin kaljalle!