Vierailuja

Meni tuo viikonloppu vierailujen parissa. Ensin tuli velimies lauantaina, ja sunnuntaina heti hänen junansa lähdettyä, tulivat vieraat Pietarista. Sama kaveri, jonka kesämökillä Syvärillä vietin pari päivää kesälomastani. Syötiinhän me lauantain jälkeenkin, mutta oli sunnuntai ja maanantai sen verran vauhdikkaita, ettei ole näihin kirjoitushommiin ehtinyt. Ja sitten eilen olisi ehtinyt, muttei vitutukseltaan kyennyt! Ostettiin tämä talo yhdeksän vuotta sitten. Ainoa uusi osa talossa oli muutamaa vuotta aiemmin muurattu uuni. Piti oleman hyvä vekotin, mutta katin kontit. Viime talvena alkoi uuninsuuluukku osoittamaan tippumisen merkkejä. Eilen sitten tuli muurarimestari katsomaan, josko luukun voisi korjata. Vilkaisi uuniin sisälle ja piti sen jälkeen viiden minuutin esitelmän siitä, miksi uuni on vaarallinen lämmittää. Kysyin, että teenkö väärän johtopäätöksen, jos arvelen rakentamisen aikana tehdyn pahoja virheitä. En kuulemma tee. Eikä tarvinnut olla kummoinen asiantuntija tajutakseen, että jos uunin sisäpuolelta yläosa tippuu käsin koputtelemalla alas, niin kyseessä ei ole pelkkä myyntipuhe. Harmittaa vaan, että uuden uunin hinta, kuusi tonnia, on suhteellisen iso raha. Etenkin, jos ei sitä ole taskun pohjalla pyörimässä.

Mutta takaisin ruokaan. Isävainaani serkkuja joutui muuttamaan sodan jälkeen paljon muualle Suomeen. Kun he sitten tulivat lomillaan käymään Simpeleellä, oli kotimme usein vakiopaikka vierailla. Näin ollen vieraita saattoi joskus olla kesäaikaan muutaman viikon ajan siten, että kun yhdet lähtivät, niin toiset tulivat jo seuraavana päivänä. Äitini kertoo turvautuneensa ruokahuollossa keittoihin. Kertoi omaan positiiviseen tapaansa: "Eihän siinä mitään. Keitin ison kattilallisen makkarakeittoa, ja sitä mukaa kuin autot pihassa lisääntyivät, lisäsin vettä keittoon." Itse olen todennut äitini konstin toimivaksi. Keittoja voi tosiaan tehdä suurelle joukolle ison kattilallisen jo etukäteen. Aikaa säästyy vieraiden kanssa olemiseen, kun ei tarvitse muuta kuin lämmittää tarpeen mukaan. (Ja kun keitossa sattumat alkavat vähetä, ymmärtävät vieraatkin poistua!) Pietarin vieraiden varalle olin tehnyt 

lammaskaalia (riittä 12 hengelle)

1,5 kg lampaanlihaa paloina

öljyä

1 - 1,5 kg kaali suikaloituna

2 porkkanaa pätkittynä

2 sipulia silputtuna

3 tl suolaa

15 maustepippuria

2 tl meiramia

4 laakerinlehteä

6 valkosipulin kynttä silputtuna

2 l vettä (litrakin riittää)

Ruskista liha pienissä erissä pannulla öljyssä. Pane kaikki ainekset isoon kattilaan ja sekoita. Lisää vesi, kuumenna kiehuvaksi ja hauduta pienellä teholla pari tuntia. Tarjoile.

Minä keitin perjantai-iltana tunnin, jonka jälkeen vein kattilan ulos terassille. Sunnuntai-aamuna kahdeksalta nostin kattilan takaisin liedelle. Liesi (asteikko 0 - 12) kakkoselle. Jossain vaiheessa aamupäivää lammaskaali alkoi hiljakseen kuplia. Kolmelta iltapäivästä kiersin virran pois levyltä ja nostin kattilan pöytään. Hyvää äänin  8 - 0.