Vappu alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa. Nuoruudessa se olisi tiennyt tässä vaiheessa iltaa krapulan sekaista laskuhumalaa. Nyt se tietää hirmuista vuorta puhtaita pyykkejä. Onneksi ei tarvinnut enää mopoja korjailla väliaikoina. Sillä tavalla alkaa elämä helpottamaan, että vielä reilu kymmenen vuotta sitten piti lasten ollessa pieniä, pestä koneellinen pyykkiä lähes joka päivä. Tein sen silloinkin, vaikka Äiskä oli vielä pelissä mukana. Nyt pärjää normaalioloissa koneellisella tai parilla viikossa. Viime viikonloppu vain meni räkätaudin kourissa, ja pyykittelyt jäivät. Oikeastaan hieman harmittikin, sillä minulla olisi ollut omaishoitajan vapaat eli Äiskä oli koko viikonlopun hoitopaikassa. Ja minä makasin taudin kourissa kotona sohvalla. No, olihan se toisaalta parempi lepäillä itsensä kuntoon. Vaan tänään on sitten saanutkin pyykätä koko päivän. Että työn juhlaa vain kaikille.
Ruokana tänään nautimme vappuperinteistä poiketen
Wokattua fenkolikanaa
350 g broilerin suikaleita
2 appelsiinia
2 limettiä
2 rkl balsamiviinietikkaa
4 rkl öljyä
1/2 dl mantelilastuja
1 fenkoli
1 tl suolaa
Raasta toisen appelsiinin ja toisen limetin kuori kulhoon. Purista toisen appelsiinin ja molempien limettien mehu kuoriraasteen päälle. Lisää balsamiviinietikka ja puolet öljystä. Lisää kulhoon broilerisuikaleet, sekoita ja anna marinoitua huoneenlämmössä reilu puoli tuntia.
Sillä aikaa kun broilerisuikaleet marinoituvat, paahda mantelilastut kauniin ruskeaksi kuivalla pannulla. Laita lastut syrjään. Suikaloi fenkoli. Kuori ja lohko jäljellä oleva appelsiini. Poista ainakin valkea kuoriosa, mielellään jopa kalvot. Kun broilerisuikaleet ovat marinoituneet, kuumenna isolla paistinpannulla tai wokkipannulla loput öljyt. Paista kuumalla pannulla broileri- ja fenkolisuikaleita viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja lisää suola. Lisää vielä appelsiinilohkot ja sekoita hyvin. Tarjoile riisin ja makean chilikastikkeen kera.
Hyvää äänin 2 - 1. Juniori totesi fenkolia maistaessaan, ettei ole koskaan tykännyt, että ruuassa on näin paljon sipulia! Äiskän asteikolla meni kakkosluokan ruuaksi.
Kiitos hymystä :) Sitruunakana kuulostaa hyvältä ja luulen että tuo fenkoli sopisi minun suuhun oikein hyvin! Pyykkiä sitä likaantuu on pyhä tai arki ja koskaan se ei tunnu loppuvan, vaikka kuinka pesee, niin kohta on taas pestävää... tosin kivempi on kulkea puhtaissa kuin likaisissa kamppeissa ;)
VastaaPoistaNäinhän se menee. :)
PoistaNäyttääpä näppärältä annokselta, täytyypä laittaa muistilistalle ja yrittää väsätä jossakin vaiheessa. Samankaltaisissa merkeissä tahtoo meilläkin viikot mennä, kotiaskareita laidasta laitaan.
VastaaPoista"Harmitustakin" tahtoo tulla, tahtoipa tai ei.
Mitä tekee tunnollinen ihminen?
Sairastaa niin ettei mene hyvää "työaikaa" hukkaan.......
Mukavaa viikonloppua kuitenkin......ja Enska liikkeelle.
No nyt alkaa jo helpottamaan. Jos vaikka viikonloppuna baanalle.
PoistaTyönjuhla on täällä Helsingissäkin ohi, jatkan kyllä työtä koko viikonlopun ilman juhlaa. Eilen seitsemältä töihin ajellessani en nähnyt yhtään aikaista/pitkään juhlinutta vaputtelijaa! Samaa valittelivat työkaverit, onko pääkaupunkiseudulta viina loppunut? Meillä on jo kevät pitkällä, enää ei ihailla leskenlehtiä vaan ekat voikukat on nähty, samoin eka sitruunaperhonen ja oikein terhakka ampiainen. Kaikissa puissa jo vihertää ja rohkeimmat jo lenkkeilevät shortseissa. Meillä kyläiltiin vappuaattona ja syötiin itsemme niin pinkeiksi, että eilen kotona äänestyksen voitti koeluonteinen linssikeitto. Siitä tulikin oikein hyvää. Minä paksumpana tietysti huijasin, työkaverit olivat laittaneet loistavaa couscous salaattia ja suolaisia piirakoita. Mieheni suku on ollut Namibiassa vuosisadan alussa lähetystyössä, joten kokeilin taannoin sun namibialaista kanaasi, hyvää tuli. Tosin kanaakin enemmän huvitti sun sen aikainen hämmästys lapsen aikaisesta ylösnoususta! Valoisaa kevättä teille molemmille! Ai niin, hyvä tv show! Pirjo
VastaaPoistaMukavaa Pirjo, että palasit kommentoimaan. Olet ollut kauan poissa. Mielenkiintoisia yhteensattumia elämän poluilla. Isäni serkku oli Ambo-Kawangolla, pikkuserkkuni Botswanassa. Ja ellen ihan väärin muista, A. Roininen on toisen pikkuserkkuni kummi. Tuolta Botswanan suunnalta olen saanut joitain reseptejäkin. Jos tuntuivat reitit kovastikin kohtaavan, niin jatketaan tarinaa yv-puolella.
Poista