lauantai 30. elokuuta 2014

Iskän pieni sekainen keittiö

Tasan vuosi sitten makasin sairaalan teho-osastolla kuoleman kielissä, ja Mari päivitti blogikuulumiset. Kertoi, etten bloggaa vähään aikaan. Nyt on olo monin verroin parempi ja niinpä rohkenin vihdoin kertomaan, millaista on olla keuhkokuumeessa. Juttu löytyy Sinua en jätä -blogistani,  jota kirjoitan ET-lehteen. Käykää joutoaikoina lukemassa, mutta älkää ahdistuko. Mutta nyt asiaan. Viime talvena esiteltiin jossain vaiheessa jääkaappien sisältöjä. Viime viikolla Peggyn pieni punainen keittiö -blogin Peggy esitteli kotiaan. Lukiessani tuli mieleeni, että monikaan ei varmaan lukiessaan arvaa, kuinka pienessä keittiössä touhuilen. Niinpä päätin kopioida Peggyn idean ja esitellä keittiöni. Sen kalusteista vapaa lattiapinta-ala on noin 3x4 neliömetriä.




Tällä seinustalla on mikron yläpuolella kaappi, joka sisältää käytetyimmät keittokirjani ja joitakin leivontaan liittyviä purnukoita. Itse asiassa leivon erittäin harvoin.

 Tällä seinustalla on keittiöni parhaat työskentelytilat. Keittiökalusteet ostimme Äiskän kanssa keirrätyskeskuksesta 300 eurolla. Pienensin varmasti 100 neliön keittiöön tarkoitetuista kalusteista keittiöömme sopivat. Kiviset tasot on Äiskä työhommissaan joskus hankkinut. Vasempi yläkaappi sisältää kuivat raaka-aineet. Alakaappi ruuan valmistuksessa tarvittavat astiat. Jääkaapin vasemmalla oleva laatikosto kätkee sisäänsä aterimet ja muut vastaavat työkalut.
Hermokeskus. Hellan yläpuolella käytetyimmät mausteet. Tiskipöydän yläpuolella tavanomaisesti astiakaappi. Tilaa oli niin vähän, että astianpesukone on normaalia kapeampaa mallia. Ja helvetin kallis. Neljännellä seinustalla on ovi, joka johtaa yhdistettyyn olohuoneeseemme ja ruokailutilaan. Ruokapyötämme on esitelty postauksessa Pöytä on valmis.

Äiskä ehti suunnittelemaan kaiken ennen sairastumistaan. Ja minä toteuttamaan. Noin yleisesti ottaen, mitä olen kavereideni kanssa keskustellut, olen tullut siihen tulokseen, että yksi nainen suunnittelee sisustusratkaisuja enemmän kuin kaksi miestä ehtii toteuttamaan. No, minä ehdin kuitenkin toteuttamaan kaikki Äiskän suunnittelemat jutut ennen hänen sairastumistaan. Jokunen lista jäi uupumaan, mutta nyt olen niitäkin alkanut naputtelemaan paikoilleen. Viime aikoina tuo lopussa oleva kommentointi-ikkuna on ollut melko tiukasti kiinni. Tämä johtuu siitä, että olen yrittänyt saada yhtä hemmetin häirikkörobottia kuriin eli hiljenemään. Nyt ikkuna toimii ainakin tämän viikonlopun. 

Kaikesta huolimatta söimme tänään

Lampaan valkosipulisydäntä ja fenkolirisottoa

Näistä se syntyy

Valkosipulisydän

300 g eli pari lampaan sydäntä (myös muu sydän käy ihan hyvin)
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2-3 rkl oliiviöljyä
suolaa 
mustapippuria

Poista sydämestä näkyvä rasva. Huuhtele sydän ja leikka se noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Sekoita kaikki muut ainekset sydänviipaleiden kanssa samaan astiaan. Anna maustua varttitunti. Paista pannulla 4-5 minuuttia koko ajan lastalla käännellen. Tarjoile fenkolirisoton kera.

Fenkolirisotto

1 dl oliiviöljyä
puolikas sipuli, silputtuna
1/4 pienestä fenkolista, silputtuna
6 valkosipulin kynttä murskattuna
pieni purkillinen tomaattipyreetä
3 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä
1 kasvisliemikuutio
1 tl mustapippuria
1 dl kermaa
vettä

Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Lisää sipuli- ja fenkolisilppu, valkosipulimurska, tomaattipyree ja riisit kattilaan ja kuullota aineksia koko ajan hämmennellen kunnes sipulit alkavat olla läpikuultavia. Lisää murennettu liemikuutio ja pippuri. Kaada myös viini kattilaan. Keittele hiljakseen kunnes riisi on kypsää. Lisäile aina vähän kerrallaan vettä, jos alkaa mennä liian kuivaksi ja palaa pohjaan. Loppuvaiheessa lisää vielä loraus kermaa. Kun riisi on kypsää, tarjoile valkosipulisydänten kera.


Risotto normaalia kotiruokaa äänin 3-0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Sydän hyvää äänin 2-1. Äiskä suostui jälkiruualla lahjonnan jälkeen maistamaan yhden palan. Ymmärtääkseni ei ollut pahaa, mutta ajatus sydämestä sai Äiskässä puistatuksen aikaan!

14 kommenttia:

  1. Tehoneliöt teillä! Fenkolirisotto vaikuttaa erittäin hyvältä, mutta sydän on vielä maistamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienessä keittiössä on se etu, että kaikki on lähellä.

      Poista
  2. Iskä mahtuu kokkaamaan kompaktissa keittiössä :) Helevetin robotti tosiaan. Minun blogia kommentoidaan muutenkin hirveän harvoin, niin johan sinnekin alkoi ilmestyä "muka-kommentteja", joita ei sitten kuitenkaan missään ollutkaan. Nyt julkaisen itse annetut kommentit. Kyllä mieleni pahoitin ja ärsytti aika lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten niistä pääsisi eroon. Kerran satuin klikkaamaan jotain liikenteen lähteissä ollutta osoitetta ja siitä se alkoi. Kahteen tekstiin tulee ihan tajuttomasti haamukäyntejä. Kommentit (englanninkieliset) kyllä näkyvät, mutta selvää roskapostia nekin. Sinne bloggeri ne onneksi luokitteleekin. Vielä kun pääsisi noista robotin tekemistä haamukäynneistä eroon...

      Poista
  3. Toimivan keittiön työjärjestyshän on: säilytys, esivalmistus, valmistus, tarjolle pano ja jälkityöt, kuten tiskaus. Eli, hyvällä toiminnallisella mallilla tilan rajoitteisiin nähden on keittiö toteutettu. Pääasia on kuitenkin, että köksässä valmistetaan hyvää ja maistuvaa ruokaa. Ja tuo ruoka on varmaan herkullista :) t. sirkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hyvällä tarjolle panolla peitetään aikamoisia virheitäkin. Sen olen elämäni varrella oppinut. Etenkin sydämet olivat suussa sulavia.

      Poista
  4. Minä en tohdi kyllä esitellä keittiötäni, siellä vallitsee sellainen kaaos... Mutta kiva kuulla sinusta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna palaa vain Campasimpukka. Minä olen tehnyt pohjat. Menee vuoristo-osuuden puolelle, jos aiot alittaa tason!

      Minä olen ollut aika hiljaa. Painon hallinta mielessä olemme siirtyneet kerran päivässä ruokailuun. Viikolla minä syön töissä ja vaimo laittaa avustajan kanssa ruuat viikolla. Illalla otetaan vain iltapalaa. Sitten, jos on viikonloppuna reissussa, niin eipä sitä tule kokkailtua ja näin ollen saattaa tulla parinkin viikon tauko näihin postauksiin. Tavoite kuitenkin kerran viikossa kirjoitella.

      Poista
    2. Meillä on kans max 1/vrk ruokailu, töissä syödään tai imetään peukaloa, kotona syödään jos nuorin näyttäytyy. Vähän on hunningolla ruokailu...

      Poista
  5. Mukava että palasit elävien kirjoihin ehkä jo äiskänkin takia. Pieni on keittiö ei voi kieltää, mutta siitä huolimatta siellä monenlaista sapuskaa on syntynyt kuten näiden vuosien ajan olemme tulleet näkemään.

    P.s. olen luullut omaa kyökkiäni pieneksi, mutta nyt otan sanat takaisin vaikka tilan tunne tuleekin tupakeittiön vuoksi. Mutta vielä joskus minä saan oman pienen tuvan ja kauniin ranskalaisen kyökin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tuo mukaavaa sekin, että sinä, Mustaleski, palasit kommentoimaan. Oikein mukava kuulla.

      Poista
  6. En tiedä miten paljon neliöitä teillä on keittiössä, mutta ei meilläkään hirveesti ole. Kyllä siihen tottuu että on ahdasta, vaikka joskus vähän harmittaa. Jos joku istuu meidän keittiönpöydän äärellä, niin täytyy pyytää että ne siirtyy, jotta pääsee keittiönkaappeihin ja sehän on vähän tyhmää.....mutta minkäs teet....yleensähän me ollaan ukon kanssa kahdestaan, joten ei me hirveesti tilaa tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienessä keittiössä kaikki on lähellä, ei tarvitse juosta edestakaisin!

      Poista
  7. Hei iskä! Olimme yhteyksissä viime vuoden alkupuolella päätyöni puitteissa, erään reseptikilpailun merkeissä - satutko muistamaan?
    Soiteltiin viime syksynä, kun olin käymässä teillä päin juuri niihin aikoihin, kun olit sairaalassa. Olen niin iloinen, että kaikki on taas hyvin! Ihanaa lukea arjestanne.
    Minäkin aloitin bloggaamisen, käypä kurkkaamassa. :) Pysytään yhteyksissä!

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.