Se on taas viikko vierähtänyt. Täällä Pohjois-karjalassa on 70-luvun alusta saakka aina touko-kesäkuun vaihteessa ajettu moottoripyörillä Pielisen ympäriajo. Minulle moottoripyöräily tarkoittaa vapautta ja aikaa itselleni. Siksi en ole aiemmin innostunut tapahtumaan osallistumaan. Nyt kuitenkin Äiskän työkaverit soittivat ja kysyivät, että josko lähtisin heidän kanssaan osallistumaan. Samalla mainostettaisiin koulutuskuntayhtymän palveluita. Olin niin otettu siitä, että vielä kuuden vuoden jälkeen Äiskän muistavat, että lupauduin lähtemään. Marikin oli juonessa mukana ja huolehti äitistään sen aikaa. Perjantaina iski sitten hirmuinen räkätauti. Nokka vuoti ja yskitti. Mutta kun ei ollut kuumetta, ja lauantai-aamuna olokin oli hieman parempi, niin matkaan vain.
Reissu oli juuri niin puuduttava ajettava kuin olin ajatellutkin. Toistasataa pyörää letkassa ja ajettavaa kertyi kotimatkoineen päivineen noin 400 kilometriä. Mutta pysähdykset ja muiden motoristien kanssa tarinointi sitten olivatkin koko jutun juju. Mukava oli rupatella samanhenkisten ihmisten kanssa. Jos hyvä porukka löytyy, niin saatan lähteä toistekin. Kotiin kun tulin, niin päivä oli täälläkin kulunut ihana hyvin. Kävin kaupassa ja ostin paketin olutta. Nyt on hyvä käydä suihkussa ja napata jokunen olut! Vaan paskan marjat. Sananmukaisesti. Kun Mari oli lähdössä, alkoi Äiskällä kaksineuvoinen vatsatauti! Kesti tasan neljä tuntia. Sitten rauhoittui vatsa, ja Äiskäkin nukahti. Minä vielä pari tuntia valvoin tilannetta. On nimittäin paljon mukavampi syöksyä auttamaan oksentavaa, kun on itse hereillä. Ei onneksi tällä kertaa enää tarvinnut. Siinä tuli ne oluetkin naposteltua. Vaan tänään sitten ei olla kumpikaan jaksettu paljon muuta kuin retkottaa sohvalla. Äiskä televisiota katsellen, ja minä lehtiä lukien. Ja edelleen yskien.
Sen verran liikkeellä kuitenkin olin, että ruuaksi valmistin
Katkarapupastaa ja fenkolisalaattia
400 g tagliatelle-pastaa
vettä
suolaa
pikkupurkki pestoa
öljyä
300 g katkarapuja
parmesaania
salaatti:
fenkoli
rucolaa
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
Tee salaatti ensin. Leikkaa kulhoon fenkoli ohuiksi siivuiksi. Lisää ruukullinen rucolaa. Joukkoon vielä suola, pippuri ja loraus oliiviöljyä. Sekoita ja pane sivuun odottamaan.
Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Hyvä nyrkkisääntö on litra vettä per 100 grammaa pastaa. Sillä aikaa kun pasta kiehuu, kuumenna pannulla loraus neutraalin makuista öljyä ja pyöräytä katkaravut panulla kuumiksi. Valuta pasta ja lisää siihen pesto. Sekoita. Annostele lautaselle hieman salaattia, sitten sopivasti pastaa, pinnalle katkarapuja ja lopuksi parmesaani raastetta. Tarjoile annos.
Perusruokaa äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa.
Niinpä niin..... Vaihtelua arkeen ja rutiineihin, sehän se on terapiaa näihin arkisiin askareisiin. Omalla kohdallanikin reissut Emman (mopo) kanssa irrottaa ajatuksen kotiasioista, ainakin hetkeksi.
VastaaPoistaT Köpä
Jaaaa... kyllähän se tuo terveyspuolikin tuo vaihtelua arjen tasaisuuteen, milloin milläkin tavalla. Tosin ajoittain kyllä vaikuttaa huomattavasti verenpaineen nousuun, tasaantuu kyllä aikanaan.
Räkätautiin antaa pientä helpotusta yrttilikööri ( Vana Tallinna), vain lääkkeenomaisena käyttönä.
Ruokapuolella ei nopeus ole aina valttia, malttia tarvitaan siihenkin, ainakin joskus.
Joten, nautiskellaan niistä asioista joita vielä on käytettävissä.
Jakselemisiin. T Köpä
Yleensäkin elämässä tahtoo olla niin, että asiat, jotka tapahtumahetkellään nostavat verenpainetta ja polttavat päreitä, muuttuvat ajan oloon hyviksi tarinoiksi! Ja sitten on mukava muistella.
PoistaTerkkuja äiskälle:) ootte ollu ajatuksissa ku blogias oon lukenu.ihana se lettujuttukin♥terkkuja lapsille:)
VastaaPoistaTerveisin Helena Priester ja Porvoonväki
Tervetuloa maistiaisille.
Poista