sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Elämän esikuvia

Ville Haapasalo ja Benka Pulko, vastasin empimättä, kun Syktyvkarilainen nuortenlehden toimittaja kysyi elämäni idoleista. Eihän tällaisella vanhalla ukolla enää isommin esikuvia ole. Omia teitäni olen tottunut kuljeksimaan ja välillä tuntuu, että aika usein valinnut väärän polun, mutta vielä useammin sen oikean. Ja aika monesti myös hauskan ja mielenkiintoisen. Mutta takaisin noihin idoleihin. Benka Pulkossa minua viehättää hänen rohkeutensa, seikkailunhalunsa ja intohimonsa nähdä ja tehdä huomenna jotain uutta. Villeä en ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta asuessani vuonna 2005 Pietarissa, hänen naamaansa törmäsi joka paikassa. Milloin missäkin mainoksessa. Se ei toki ole minun arvoasteikossani kovinkaan tavoiteltavaa. Esikuvieni joukkoon hänet nostavat nuo Ville 30 päivässä milloin sitä milloin tätä. Haapasalo tekee isossa mittakaavassa matkoja, joita minäkin haluaisin tehdä ja teenkin pienemmässä mittakaavassa. Ja sitten tulee tuo hänen intohimonsa hyvään ruokaan. Blogissani olen kerran aiemminkin tehnyt ruokaa Villen matkojen innoittamana. Niin myös tänään.

Pestokuhaa ja sinihomejuusto-merilevää

Pestokuha (Pikku-Myy teki tällä tavalla haukea)

1 kg kuhafileitä
suolaa
vihreää pestoa
voita

Voitele uunivuoan pohja voilla, ettei kala tartu siihen kiinni. Aseta fileet vuokaan, ripottele hieman suolaa päälle ja lopuksi levittele pesto kalan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Tarjoile.

Sinihomejuusto-merilevä

500 g merileväsalaattia (saa ainakin venäläisistä kaupoista, Haapasalo käytti merestä itse nostamaansa, kokeilen heti, kun joku tuo. Kuulemma Suomenlahdessa kasvaa samaa lajia.)
1 paketti Aura-juustoa
klöntti voita

Huuhdo lävikössä merilevästä marinadit kuumalla vedellä pois. Sulata voi pannulla, lisää huuhdeltu levä ja lopuksi murenna juusto joukkoon. Kuumenna koko ajan käännellen kunnes juusto on sulanut kokonaan ja levä kuumaa. Tarjoile.

Kala oikealla, levä vasemmalla. 


Minä olen meidän perheen kolmesta hengestä ainoa, joka pitää kalasta. Kala oli ihan hyvää, mutta uskoisin ohjeen soveltuvan paremmin esimerkiksi lohelle tai nieriälle. Ihan hyvää äänin 2 - 2, Äiskä ja Juniori eivät tykänneet. Minä ja Juniorin afgaanikamu tykkäsimme. Ville arvioi merilevää, että ihan kuin kahteen kertaan käytettyä kondomia pureskelisi. En voi ottaa kantaa, sillä olen aina käyttänyt ihan toisella tavalla kyseisiä välineitä. Mutta mitä tulee merilevään, niin menee ainakin tuolla minun tavallani tehtynyä kategoriaan "ei mikään kielen mukanaan vievä erikoisuus". Jälleen ihan hyvää äänin 2 - 2. Ja samat henkilöt puolesta ja vastaan. Äiskän asteikolla kala neljänteen luokkaan ja levä viidenteen - piti tehdä perunamuussia Äiskälle.

8 kommenttia:

  1. Jaaha...eipä esikuvat ole pahasta elämäntiellä. Seikkailija luonteestakaan ei ole juuri haittaa, ainakaan kohtuullisella tasolla. Kalahan on mitä parhainta raakaainetta ruokalajeihin, ainakin jos onnistuu saamaan tuoreena.
    Merilevä ei nyt myöskään omalla kohdalla kuulu erityisiin herkkuihin. Olen kyllä maistanut Vienanmeren rakkolevää tuoreena Solovetskin rannalla, ei napannut ei, mutta auringon palvoja olis kyllä....
    Rauhallisin mielin pääsiäisen viettoon, lähestyy vinhaa vauhtia.
    Hyvää Pääsiäistä Iskälle, Äiskälle ja koko perheelle, myös lukijakunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhaisaa pääsiäistä myös Köpälle ja muille lukijoille.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kova muija myös siinä mielessä, että haluaa tehdä jotakin sille, mitä matkoillaan näkee.

      Poista
  3. Huh, täytyy anteeksipyydellen todeta, ettei merilevän ulkonäkö kovin houkuttele tuossa muodossa. Toki aion maistaa, jos sitä joskus tarjotaan muutenkin kuin sushirullissa.
    Benkan tarinoissa olen päässyt puoliväliin. Huikean rohkea nainen!

    Hyvää pääsiäisen aikaa Joen kaupunkiin!

    VastaaPoista
  4. Hei, sattumalta eksyin blogiisi ja pakko heti jo ennen ensimmäisenkään reseptin testaamista sanoa, että onpa mainion oloinen ruokablogi! Seurantaan menee ja alan käymään täältä helppoja ja edukkaita kotiruokia läpi yksi kerrallaan ja täydentämään omaa reseptikirjaani. Nimim. epämääräisiin pastamössöihin ja ikuiseen kasviskaalipataan kyllästynyt köyhä opiskelija. Kiitos!!

    VastaaPoista
  5. Minä olen syönyt merilevää paljonkin - suikaloituna salaatin seassa se menee, eikä maistu paljon miltään. Sushissakaan merilevän makua ei edes huomaa. Tuota reseptiäsi täytyy ehdottomasti kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä puhdasta merilevää voi ostaa? Minä olen aina tuonut Venäjältä marinoitua salaattia, jonka olen sitten huuhtonut!

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.