Sukellusvenemummo

Heinäkuu 2005 Pietarin esikaupunkialueella Ligovossa. Olin silloisen vuokraisäntäni ja pitkäaikaisen ystäväni Sergein ja hänen vaimonsa kanssa viettämässä viikonloppua Sergein äidin luona. Äiti, silloin 68-vuotias, Galina-mummo oli virkeä vanha rouva ja kova tarinoimaan. Illalla saunan jälkeen tv:stä tuli elokuva Sukellusvene U-96. Katsottiin sitä toisella silmällä. Juotiin Sergein kanssa votkaa ja välillä mitattiin verenpainetta. Käytiin kisaa siitä, kumman verenpaineeseen ja pulssiin nautittu juoma vaikutti enemmän. Jossain vaiheessa huomasin Galina-mummon seuraavan elokuvaa todella intensiivisesti. Ihmettelin, että kuinka vanhempi naisihminen voi olla noin kiinnostunut sotaelokuvasta! Galina kertoi olleensa vuosikymmeniä töissä sukellusvenetehtaalla. Ei häntä se elokuvan juoni kiinnostanut yhtään, mutta oli mukava nähdä, kuinka lännen sukellusveneet poikkesivat neuvostoliittolaisista. Aikamoinen mummeli!

Viikonloppuna Sergei soitti ja kysyi, josko voisivat tuoda Galina-mummon kylään luokseni. Mummo ei ole kuulemma koskaan käynyt ulkomailla. Iski paniikki! Mitä ihmettä tarjota ruuaksi? Pitäisi olla nimenomaan jotain perin suomalaista. Helppo valmistaa, ettei viikonloppuvierailun lyhyt aika tuhraantuisi keittiössä touhuamiseen. Silti sen pitäisi olla sellainen, että vieraat oivaltavat minun arvostavan paljon heidän käyntiään. Pikkaisen piti tuolta facebookin vertaistukiryhmästä vinkkiä hakea. Pienen pyörittelyn jälkeen homma selvisi. Vieraat tulevat vasta puolenpäivän jälkeen ja poistuvat sunnuntaina iltapäivästä, joten pärjäämme normaalilla viikonloppurytmillämme eli yksi ateria per päivä. Suomeksi sanottuna vaikuttaa jossain määrin ns. "viisumin avaus -matkalta". 

Lauantai: Aino-rouvan parempaa lohikeittoa ja hapahkoa liperiläistä ruisleipää

              illalle sitten ihmetellään kaupasta puolivalmisteena ostettuja riisipiiraita ja lohimoussea.

Sunnuntai: aamulla napostellaan mitä sattuu, päivällä syödään pottumuusia ja karjalanpaistia puolukkasurvoksen kera

Näillä pitäisi yksi viikonloppu pärjätä. Tänään katsoin reseptin kielitaitoa verestääkseni venäläisestä katukioskista ostetusta reseptivihkosesta:

Paahdettua riisiä (viidelle)

3 dl riisiä

2 munaa

3 rkl öljyä

1 sipuli

1 tl raastettua inkivääriä

1 valkosipulin kynsi

250 g katkarapuja

2 tl chili-valkosipulikastiketta

1 tl kuivattua ruohosipulisilppua

200 g pakasteherneitä

250 g porsaanlihasuikaleita

3 rkl soijakastiketta

suolaa

mustapippuria

Keitä riisi ohjeen mukaan. Kuumenna paistinpannu (tai mieluummin iso wok-pannu) ja kuumenna siinä tilkka öljyä. Vatkaa munat sekaisin ja paista niitä pannulla 30 sekuntia. Kumoa syntynyt munakas kulhoon ja pilko vaikkapa haarukalla palasiksi. Ruskista porsaanlihasuikaleet nopeasti pannulla ja siirrä sivuun. Kuumenna loppu öljy pannulla. Lisää pannulle silputtu sipuli, inkivääri, murskattu valkosipulin kynsi. Kypsennä pari minuuttia. Lisää herneet ja lopuksi katkat. Lisää pannulle chili-valkosipulikastike, ruohosipuli, ruskistetut lihasuikaleet ja soijakastike. Sekoita hyvin ja lisää keitetty riisi. Paahda kokonaisuutta keskilämmöllä reilu viisi minuuttia. Tarkista maku ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippurirouhetta. Koristele munasilpulla.

Ihan kelvollista perusruokaa äänin 3 - 0. Juniori erityisesti tykkäsi. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmannen luokan ruuaksi. Sinänsä minulle outoa, että oli katkarapuja ja lihaa samassa ruuassa!